Teekkaririentojen sivutuotteena olen jokusen krapulan kärvistellyt, mutta tämä pääsi varmasti top 5:een. Edellisenä iltana oli ollut työpaikan pikkujoulut, ja siinä oli sitten intouduttu shottikierroksille. Vallitseva olotila oli sen mukainen.
Dagen efterin illalla (yrittäessäni saada salaattia syödyksi) päätin piristää itseäni tekemällä Tinder-tilin. Toisin kuin olin aavistellut ei tinderellaksi ryhtyminen kaduttanut heti seuraavana aamuna, vaan jatkoin pelailua aamupalalla (edellispäivän paaston jälkeen ruoka alkoi tuntua hyvältä idealta). Henkka oli mun toinen mätsi ja puolen tunnin rupattelun jälkeen sovittiin treffit Cafe Regattaan. Kahvilan edessä odotti hitsin hyvän näköinen mies ja muistan ensimmäisen ajatukseni olleen, että shit, nyt taisi tulla haukattua vähän liian iso pala. Halattiin, tilattiin kaakaot, jaettiin korvapuusti ja rupateltiin. Ei liene kovin yllättävä plot-twist, että treffien jälkeen oli perhosia mahassa ja naamalla hömelö hymy.
Illalla viestiteltiin lisää ja pohdin itsekseni, että onkohan deittietiketissä jokin karenssiaika ensimmäisten jälkeen (mulla oli takana pitkähkö heilastelu ja edellisistä treffeistä vuosia). Mun kalenteri oli aika täysi ja olisin halunnut sopia seuraavan kohtaamisen jo ylihuomiseksi. Säästyin kuitenkin liialta päänvaivalta, kun Henkka ehdotti, että tulisin käymään kylässä vielä samana iltana. Se siitä etiketistä.
Kuukauden jälkeen mun kämppä toimi lähinnä vaihtovaatteiden noutopaikkana, reilu kahden kuukauden kohdalla ostettiin yhteinen sohva ja virallisten paperien siirtämiseen Henkan luokse meni peräti kolme kuukautta. En väitä, etteikö tahti olisi rationaalisesti ajateltuna hirvittänyt, mutta onneksi se pörröisen vaaleanpunainen aivopuolisko hyssytteli moiset järkeilyt.
Ps. Poden pientä syyllisyyttä mun Tinder Match #1:stä, jonka epähuomiossa ghostasin täysin. Ei ollut tarkoitus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti