Häämatkalla Montenegrossa

Kun ennätyshelteinen hääviikonloppu lähti viilenemään tavanomaisempiin kotimaan kesälämpötiloihin, lähdettiin me ylläpitämään hääkuumetta minimoonilla Montenegroon. Oltiin yhtenä häälahjana saatu meidän menolentojen korotus bisnekseen ja ihan vinkkinä kaikille, että olipa aika huippulahja! Juuri sellainen ripaus spesiaalia, vaikkei näin Euroopan sisällä mistään täysvaakatasoon taittuvista sohvasängyistä puhutakaan.

Meidän lennot oli Kroatian puolelle Dubrovnikiin, josta otettiin alle avo-Beetle ja hurautettiin rajan taa. Ehdottomasti kannatti pihistää hääautossa ja sijoittaa roposet sen sijaan vuokra-autoon häämatkalla, sillä näin päästiin ihastelemaan kaunista maata useasta eri vinkkelistä. Henkka ajeli onnessaan kapeita serpenttiiniteitä ja alkukauhistelun jälkeen minäkin turruin tienlaidasta aukeavaan tyhjyyteen ja vastaantulijoiden kohtaamisiin. Vuorten lomassa kököttäviä sympaattisia lahdenpoukamia olisi voinut tuijotella pidempäänkin eivätkä tyynen maagiset ylänkötasanteet jääneet yhtään sen huonommiksi.

Käytiin ihastelemassa Kotorin lahden maisemia myös vesiltä käsin. Oltiin viime tipassa ujutettu itsemme päiväpurjehdukselle lämminhenkisen brittipariskunnan ja kahden laivakoiran kotina toimivalle Monty B:lle. Hulppean miljöön, kannelta mereen loikkimisen ja koirien rapsuttelun lomassa isäntäpariskunta tarjosi herkullisen lounaan ja drinksujen lisäksi ekstrana meille ja neljälle muulle matkalaiselle kuohuvat meidän tuoreen avioitumisen kunniaksi. Vastavuoroisesti opastimme seuruetta oikeaoppisessa suomalaisessa maljannostossa: kippis ja hölkynkölkyn.

Oltiin panostettu meidän majoitukseen huomattavasti tavallista reissua enemmän ja puitteet olivatkin “halppishuoneesta” huolimatta kohdallaan. Vaikkei maltettu hotellin rantapläntillä löhötä, niin allas käytiin sentäs viimeisenä iltana testaamassa. Hiljaisen rantapromenadin ravintoloiden laitureilla kehtasi illastaa auringonlaskussa.

Voidaan suositella Montenegroa ja erityisesti Kotorin ympäristöä häämatkakohteeksi ja saatetaan itsekin palata vielä niiden aktiviteettien pariin, jotka nyt jäi testaamatta. Jos jotakuta kiinnostaa detaljemmat vinkkendeerukset, niin saa pistää vaikka instan kautta viestiä!

Häämatka varattu!

Jos lottopotti löytäisi perille ja aikaa saisi viettää kuukauden, lähdettäisiin häämatkalle Galápagokselle. Ilman Veikkauksen sponssiakin voitaisiin toteuttaa pitkään kytenyt Pohjois-Italian valloitus, mutta siellä olisi tiedossa aivan liikaa tehtävää, nähtävää ja koettavaa meidän 4-5 yön aikaikkunaan.

Me mennään siis naimisiin lauantaina 27.7., koska se oli juhlapaikan ainut vapaa rako. Toisaalta Henkan pitää olla sivistämässä tulevaisuuden toivoja jo taas heti elokuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla, joten meidän häämatkalle ei jää aivan tuhottomasti aikaa. Halutaan kuitenkin lähteä reissuun nimen omaan heti kohta hääpäivän jälkeen, koska meistä esimerkiksi jouluun siirretty reissu ei oikein sitten tuntuisi enää kunnon hanimuunilta.

Meidän toivelistalla on ainakin

• Lämpöä. Koska Suomen kesä.
• Inhimillinen matka-aika. Ei haluta viettää puolta meidän häämatkan tyngästä reissun päällä. Käytännössä ei siis Välimerta kauemmas kalaan.
• Luksuksempi majoitus. Normireissulla mennään mentaliteetilla, ettei siellä hotellihuoneessa olla tultu aikaa viettämään. Häämatkalla halutaan kuitenkin panostaa majoitukseen, koska tarkoitus on yrittää ottaa aktiviteettien kannalta vähän rennommin (terveisin lomasuorittaja).
• Maltillinen hintataso. Meillä ei ole varaa luksukseen Monacossa. Mutta jossain muualla ehkä.
• Rantaa, luontoa ja maisemia. Ideaalisti aamupäivän voisi käyttää patikoiden upeissa maisemissa ja laskeutua sitten rannalle löhöämään. Vähän ehkä snorklaamaan siinä sivussa.

Alunperin tutkiskeltiin Kroatiaa ja eritoten Splitin edustan saaria. Meidän ajatus ei kuitenkaan oikein kohdannut reaalimaailman majoitusvaihtoehtojen kanssa. Yksi aivan täydellinen kohde löytyi, mutta se oli budjetin onneksi jo täyteen buukattu. Noin yleisesti TripAdvisoria konsultoidessa välittyi olo, että kalliimpien hotelliöiden laatu ei vastaa hintalappua.

Vehreämpi ruoho löytyi kuitenkin yllättäen naapurista. En olisi tätä ennustanut, mutta meidän viiteen yöhön tiivistetty kuherruskuukausi suuntaa Montenegroon!

Koska ainoat suorat lennot Helsingistä Montenegron Tivatiin paahtavat vain kerran viikossa, päädyttiin me varsin yleiseen ratkaisuun laskeutua Kroatian puolelle Dubrovnikiin ja hurauttaa vuokra-ajokilla rajan yli. Maltillinen tarjoushaukka olisi jäänyt odottamaan sopivaa lentodiiliä, mutta tällaisena hätähousuna (köh) varattiin suoraan Finskin kohtuuhintaiset lennot. Henkan tossuihin tuli vipinää, kun lähdettiin selvittämään vuokra-autoa, ja buukattiinkin samoin tein Beetle Cabrio tai vastaava. Säästösyistä meille ei tule hääautoa, joten olen aika onnellinen, että Henkan ei-niin-pieni sisäinen automies pääsee sitten häämatkalla kruisailemaan katto auki (vaikkei volkkari nyt se aivan unelmien ykkösmenopeli olisikaan). Vuokra-auto laajentaa myös kivasti päiväretkimahdollisuuksia (se siitä löhöilystä).

Jos siis maltetaan lähteä hotellin tiluksia pidemmälle. Meidän häämatkan tukikohtana toimii Forza Mare hieman Kotorin kaupungin ulkopuolella. Majoituspanostuspäätöksestä huolimatta mopo pysyi sen verran lapasessa, ettei lähdetty standardihuonetta enempää pröystäilemään, mutta viihdytään kyllä varmasti silti. Luksuksempia hotellivaihtoehtoja olisi ollut useampikin, mutta meitä houkutti tornitalokompleksien sijaan pienemmän kokoluokan paikka vähän rauhallisemmalla sijainnilla. Sähköpostitse asiakaspalvelu on myös pelannut, joten odotetaan aika innoissamme tätä reissua!

All three pic courtesies to Forza Mare. Thanks guys!

Perutaan häät

Meille häiden juhliminen ei ollut itsestään selvä asia. Naimisiin nimittäin pääsee ilman häitäkin, oletteko kuulleet? Eikö olisi houkuttelevaa säästää se kymppitonni ja sukulaisten kestitsemisen sijaan lähteä kerrankin pidemmälle lomalle, johon mahtuisi niin seikkailuja, löhöilyä kuin luksustakin? Minua ainakin houkuttaa.

Ensinnäkin häät maksaa. Maksaa aivan perkeleesti. Tai ainakin sellaiset häät, jotka minä haluan ja olen omasta mielestäni vielä kohtuullisen kohtuullinen. Eikö rahoille saisi paremmin vastinetta, jos yhden päivän sijaan nauttisi useamman viikon? Kutsujen helmiäispaperin sijaan ottaisi veneretken pienelle paratiisisaarelle? Tuolihuppujen tilalle treffit Toscanassa? Häälahjaksi voi toki pyytää matkakassa-avustusta, mutta kukaan tuskin kuvittelee häiden järkkäyksen olevan bisneksenä kannattava. Pakkasen puolelle siinä jää.

Kauhukuvitelmissani häät ovat jäykkä ja vähän kiusallinen tilaisuus. Sukulaistätejä- ja setiä, Henkan sukulaistätejä- ja setiä. Vedät koko päivän roolia, koska tiedät, että vähintään puolisataa silmäparia kyttää joka hetki. Vieraat istuvat selät suorina, pöytäkeskustelu kuihtui sään ja kukkapuskan jälkeen. Kaveriporukkakaan ei tohdi pitää hälyä, kun ympärillä on niin hiljaista. Puheille hymähdellään kohteliaasti. Setä tarkistaa kellon. Bestman yrittää urheasti kannustaa mukaan hääleikkiin, mutta kaikki välttelevät katsekontaktia ja vilkuilevat naapuriin. Nauti siinä sitten.

Mutta toisaalta.

Naimisiinmeno on minulle (ja varmaan monelle muullekin) yksi elämän virstanpylväistä ja onnellisimmista yksittäisistä hetkistä. Ja kuitenkin (toivoa sopii) vain kerran otettava askel. Haluan tehdä tuosta hetkestä spesiaalin ja juhlistaa sitä. Tuntuisiko se virastopiipahdus niin merkitykselliseltä? Jäisikö se vähän kuin pakolliseksi pahaksi ennen kuin pääsee potkaisemaan matkalaukun hihnalle ja unelmareissun alkavaksi? Jäisikö siinä se naimisiinmeno kaiken muun varjoon (olkoonkin palmupuun varjo)?

Lisäksi tuntuu, että vaikka häämatka olisi Mary Sue -täydellinen ja nauttisin jokaisesta hetkestä, olisi se kuitenkin vain… matka. Matkustelu on ihanaa eikä yksikään reissu ole samanlainen kuin edellinen, mutta loppupeleissä matkustella voi kuitenkin “milloin tahansa”. Se ei vain tunnu sellaiselta once-in-a-lifetime -jutulta, jota voi hymyillen muistella jälkikäteen ilman, että kaipaa uusintaa.

Niin ja jos lähtee maistraatin kautta reissuun, niin ei saa mekkoa. Tiedättehän, the Mekkoa.

Kuten arvata saattaa, hääjuhla voitti lopulta tämän kädenväännön. Kyllä meidän häämatkallekin on tarkoitus lähteä, mutta siitä ei ehkä tule aivan niin spektaakkelimainen kuin kilpailevassa strategiassa olisi tullut. En väitä, etteikö se vähän kirpaisisi.