Sulho selostaa: Rusettijuttuja

Meidän häävalmistelut ovat sisältäneet jonkin verran DIY-hommia ja samalla teemalla jatkettiin bestmanien kaulakoristeiden osalta. Varastoon oli jäänyt sopivasti puutavaraa edellisistä projekteista, joten eipä siinä muuta kuin vannesaha laulamaan!

Ajatus puurusetista lähti liikkeelle varmaankin häämessuilla bongatuista kaupallisista versioista. Tähän kun lisättiin Naskalilta hommatun nahkarusetin kääntöominaisuus, olikin konsepti valmis. Piirustelin aluksi paperille muutaman eri kokoisen ja mallisen version, minkä jälkeen leikkasin parhaan tekeleen irti sabluunaksi. Alunperin olin ajatellut puurusetteja vain bestmaneille, mutta päädyin lopulta tekemään kolme kappaletta, joista yksi jäisi kartuttamaan omaa rusettikokoelmaa.

Materiaaliksi valikoitui mahonki ja loimukoivu. Ensimmäisenä pyyhkäisin paksummasta lankusta ohuet siivut irti, jotka pintojen höyläämisen jälkeen liimasin yhteen. Liimaksi vaihdoin aivan viime hetkellä kosteuden kestävän puuliiman - eihän sitä tiedä miten kosteissa juhlissa rusettien tulevat omistajat näitä aikovat jatkossa käyttää...

Liiman kuivumista odotellessa aloin puuhailemaan ruseteille säilytyskoteloita. Nämäkin päätin tehdä koivusta. Kun sopivat palat oli sahattu, pähkäilin hetken jos toisenkin millaisilla liitoksilla laittaisin kotelot kasaan. Päädyin lopulta messinkisten koristenaulojen ja liiman yhdistelmään. Testimielessä olisi tehnyt mieli käyttää jotakin itselle uutta puuliitosta, mutta pienet messinkinaulat toivat mukavan ulkonäöllisen lisän koteloille. Niin ja tulihan sitä laseria laulatettua tässäkin projektissa. Häälogo pääsi koristamaan kotelojen kantta. Kyllä sitä nyt käytetään, kun tuli sellainen tehtyä!

Koteloita värkkäillessä menikin jokunen tovi ja rusettien liimaus oli tällä välin ehtinyt kuivua riittävästi seuraavaa työvaihetta varten. Piirtelin aiemmin tehdyn sabluunan avulla rusetin muodon puun pintaan ja leikkelin ylimääräiset vannesahalla. Viimeistely hoitui nauhahiomakoneen ja hiomapaperin avulla. Lopuksi vielä puuöljy pintaan ja pajan puolella hommat oli taputeltu. Tässä vaiheessa myös tekijä vaihtui, koska allekirjoittanut ei ole aivan yhtä sinut ompelukoneen kanssa, kuin tämän blogin päätoiminen kirjoittaja.

Suurimmaksi haasteeksi rusettien tekonahkaisten nauhojen ompelussa muodostui kiinnitystarpeiden etsiminen. Siis juurikin ne pienet hakaset ja lenkit, joilla koko komeus saadaan kiinnitettyä kaulan ympärille. Muutamat kivijalkaliikkeet eivät tuottaneet tulosta ja interwebsin ihmeellisestä maailmasta ei etsintöjen edetessäkään alkanut löytyä vaihtoehtoja. Oli lähellä, ettei heikkona hetkenä päädytty ostamaan valmiita rusetteja, jotka olisi sitten päästetty päiviltä ja napattu kiinnikkeet uusiin DIY-rusetteihin. Etsy lopulta pelasti tältä ratkaisulta ja tilattiin kilkkeet rapakon takaa.

Eipä muuta kuin rusetit koteloon ja toimitus uusille omistajilleen! Kovasti vaikuttivat olevan mielissään.

DIY: Photobooth-kehyksen tuunaus

“Meidän häihin EI tule tekokukkamuovikrääsää.”

Sitten kohtasin kriisin photobooth-taulukehyksestä. Kehys on kauniin kulunut sellaisenaan, mutta kaipasi kuitenkin jotain erottuakseen kuvissa kunnolla. Yritin keksiä vaihtoehtoisia koristeita. Valosarjasta näkyisi heinäkuun kirkkaudessa pelkkä johto ja esimerkiksi kirjan sivuista askarrellut kukkaset tuntuisivat muusta koristelusta irrallisilta. Jos maailma olisi täydellinen, tahtoisin aitoja kukkia, mutta sehän nyt tiedetään miten sillä saralla menee. Joten muovikukkia se sitten oli.

Facebookin hääryhmässä oli jossain vaiheessa kehuttu Ikean tekokukkavalikoimaa, joten suuntasin kesäisen lämpimän kevätiltani kalustejätin parkkipaikalle. Vähän petyin. Valikoima oli kyllä vaikuttava, mutta värimaailma varsin yksitoikkoisen valko-vaaleanpunainen. Olisin toivonut vahvempia värejä: viininpunaista, sinistä, keltaista. Tämä projekti oli kuitenkin jo valmiiksi yhtä kompromissia, joten sinnikkäämmälle kukkametsästykselle ei ollut inspistä. Irtokukkien lisäksi ostin yhden valmiskimpun sen vihreiden vuoksi.

Kotona levitin saaliini kuumaliima-askarteluhuoneekseni muuttuneelle partsille ja ryhdyin napsimaan kukkia irti varsistaan. Gerberan sisällä ollut rautalanka oli sen verran tuhtia, että piti käydä lainaamassa pihtejä Henkan työkalupakista. Kukat tarttuivat kuumaliimalla kehykseen jopa vähän yllättävän helposti ja suurin haaste oli tehtävän taiteellinen puoli. Kukkia jäi muutama ylimääräinen, joten yhtenäisen ilmeen nimissä koristin myös pienemmän tietovisakehyksen.

Lopputulema oli ihan mukiinmenevä, joskin vähän kolkuttelee, kun se ei ole kovinkaan “meitä”. Mutta ehkä tämä ei ole bridezillan arvoinen hetki ja kuumaliima-askartelu oli ainakin jälleen kivaa.

Donitsiähky

Meillehän tulee jälkkäriksi ihan perinteinen hääkakku polkaisuineen kaikkineen. Ei nyt sentään se mansikoita ja kermavaahtoa -versio, mutta kuitenkin. Aikuisten makeakiintiö täyttyisi varmasti yksinään näinkin, mutta sitten näin kuvan donitsiseinästä ja olin myyty.

Donitseja on näkynyt häissä jo jonkin aikaa ja esimerkiksi Something blue leipoi niistä itse kakkukeon. Meidän ei ole kuitenkaan tarkoitus vaivata herkkuja itse, vaan tilata ne suoraan juhlapaikalle. Donitsi-innostuksissani bongasin Facebookista Dollyn Donitsin mainoksen ja tarjouspyyntö suhahti matkaan siltä istumalta. Dollyllä ei ole vakituista myyntipistettä, vaan donitsikärry kiertää pitkin Etelä-Suomea. Tämän vuoksi meidän maistelu- ja makuvalintahetki on venynyt malttamattomuudesta huolimatta näinkin pitkälle, mutta nyt päästiin lopulta tositoimiin!

Kuorrutevaihtoehtoja donitseille olisi monta + 1, mutta me valikoimme kokeiluun punaisen pomedan, kinuskitoffeen, mustikkasuklaan, sitruunan, maitosuklaan, valkosuklaan ja mansikka-mariannerouheen. Tiskiltä nappasin extempore matkaan vielä yhden turkinpippurin! Makeaähkyhän siinä maistelussa tuli, mutta päätös oli lopulta varsin helppo, joskaan ei täysin yksimielinen. Meidän donitsiseinälle kelpuutettiin neljä makua: sitruuna, mustikkasuklaa, maitosuklaa ja mansikka-marianne. Jälkikäteen havahduttiin, että nämä on muuten juurikin samat maut, jotka ovat tulossa meidän hääkakkuun: suklaa, sitruuna, mansikka ja mustikka! Ollaanpahan ainakin johdonmukaisia.

Hääblogipäivä

Hääblogipäivän mahdollisti kaupallinen yhteistyö seuraavien tahojen kanssa: Clarion Helsinki, Valo Films, Vertical Club, Namina, Script Creative, Maxikarkki.fi, Pop Up Kemut, Ihana Kukkanen, Miraque-magneettiripset, Mionetto ja Häät-media.

Ensimmäiset ja ehdottomasti suureellisimmat kiitokset Sarahille ja Jasmiinalle, jotka koppasivat kontolleen Hääblogipäivä vol. 2 järjestämisen. Jo perinteeksi muodostuneen päivän ensimmäinen otos otettiin vuosi sitten Iiran ajatuksesta, joskin silloin osallistuin itse pelkästään päivästä lukemiseen. Nyt kuitenkin pääsin onnekkaasti pelipaikoille.

Ja jumpe, mikä päivä meillä oli!

Reippaana starttina ihana Häähumussa-Jasmiina veti meille tankotanssitunnin Vertical Clubilla. Itsehän en ole koskaan osannut kiivetä niitä leikkipuiston tankoja ylös tai apinoida pitkin liikuntasalin katosta roikkuvaa köyttä, joten hämmästykseni oli suuri, kun Jasmiinan alkeisopeilla roikuin ihan sujuvasti omassa tolpassani! Ei meidän muiden pyörähdykset ehkä ihan yhtä sulavia olleet kuin opettajalla, mutta kuiteskin! Ja oli superhauskaa! Näin jälkikäteen sääret ja polvet on tosin aika iloisen kirjavat.

Loppupäivän vietimme vaatimattomasti Clarion Hotel Helsingin sviitissä. Clarion halusi myös tarjota lukijoillemme Romanssi-pakettiinsa 10% alennuksen koodilla ROMANCE10. Tuo hemmottelupaketti löytyy Clarion Helsingin lisäksi Clarion Helsinki Airportilta, joten sehän sattuisi somasti esimerkiksi häämatkan alkuun. Koodi on voimassa vielä heinäkuun loppuun, 31.7.2019 asti, joten kanssakesämorsiot ja -sulhot huomio! Varauksen voipi tehdä Clarionin myyntipalvelun kautta sähköpostitse tai puhelimitse.

Namina kävi myös kertomassa meille aasialaisista hemmotteluhoidoista ja lupasi niin ikään tarjota blogin lukijoille 20 % alennuksen hoidoista. Koodina toimii Nisti ja Nööri ja se on voimassa 30.6.2019 asti. Sellaisen vinkin saimme, että kannattaa ehkä suosiolla valita hieronta-asteeksi alkuun "soft", sillä nämä ammattilaiset eivät ole mitään hipsuttelijoita.

Itse odotin kovasti Script Creativen workshopia, jossa Aini opasti meitä modernin kalligrafian alkeisiin. Minähän räpelsin jo meidän kutsukuorien osoitteet sivellintussilla, mutta Ainin johdolla päästiin kokeilemaan ihan oikeaa kalligrafiakynää, jota sai dippailla mustepurkkiin. Kynällä sai tehtyä todella ohutta jälkeä, mikä sivellintussilla on haastavampaa, mutta toisaalta mustedippauksen jälkeen paksumpaan vetoon holahti helposti pieni lammikko. Sivellintussi antaa käden asennon suhteen paljon anteeksi ja on ehkä eritoten itseopiskelijalle helpompi lähestymistapa. Oikealla mustekynällä saa kyllä sitten paljon herkempää ja ammattimaisempaa jälkeä aikaan, kunhan malttaa treenata. Saisikohan näitä kalligrafiakyniä sulkakynä-editillä…?

Loppupäivä kului häähöpötyksissä ja herkutellessa. Maxikarkki oli lastannut bloggareiden sokerinälkään karkkikulholliset (joskaan ei salmiakkia, höh) ja tarjoaa koodilla MAXIHUHTI ensimmäisen yli 30 € tilauksen toimituskuluitta huhtikuun loppuun asti, mutta tätä tarjousta ei voi yhdistää muihin.

Häät-media oli poiminut meille London Bridal Fashion Week:lta joitain tämän hetken kuumimpia hotteja. Hihoja ja kaksiosaisia pukuja on kai nähty jo jonkin aikaa ja itsekin olen ihastellut muun muassa Heidi Tuiskun blush-hameita pitsitoppien kanssa. Hihoissa esiteltiin kivasti vaihtelevuutta ja osa oli jopa vähän viittamaisia. Vähän vähemmän omaa makua olivat alusvaateinspiraatiosta lähtevät puvut, joista tässä esimerkkinä tyypillinen läpikuultava korsettiyläosa tai sitten vähän, öh, radikaalimpi vaihtoehto.

Ivory & Co / London Bridal Fashion Week

Ronald Joyce / London Bridal Fashion Week

Lilly & Charles / London Bridal Fashion Week

Danit Levi / London Bridal Fashion Week

Oltiin aivan superonnekkaita, sillä päivän dokumentoinnista vastasi Valo Films:in ilopilleri Asta. Astan kädenjälki näkyy myös tässä blogipostauksessa, sillä kaikki kuvat hääpukuja lukuunottamatta ovat tuon taitavan naisen otoksia. Jättimäinen kiitos Astalle!

Ja toinen samanlainen kaikille päivän muille bloggareille. Ootte huipputyyppejä!

Mon Rêve d’Amour - Sarah

Häähumussa - Jasmiina

Bridelisa - Elisa

Bride & Co. - Anna

Enää ei voi vaihtaa - Sande

Hashtaghäät - Elli

Satumaista - Satsu

Syysmorsian2019 - Jannica

Maistelupettymys

Syksyllä päätimme pelata varman päälle ja pyytää häiden cateringin samalta pitopalvelulta, joka selviytyi mallikkaasti meidän juhlapaikan erityisominaisuuksista Ensu-kaasoni viime elokuisissa häissä. Unohtamatta luonnollisestikaan mainiota sapuskaa. Huomattavana lisäplussana Delicatessen järjestää myös maistelutilaisuuksia, mikä ei pitopalveluiden joukossa ole mikään itsestäänselvyys.

Tänä keskiviikkona päästiin sitten maistelemaan. Sanotaanko, että jos ei olisi tositilanteen kokemusta pohjalla, voisin tässä kohden pienesti panikoida. Oli nimittäin vähän pettymys.

Alkupalat maisteltiin kahdelta valmiiksi kootulta lautaselta, joilla kummallakin oli viisi eri maistiaista. Lautaset tarjoiltiin jääkaappikylminä, mikä on tietysti käytännön kannalta ymmärrettävää, mutta verotti minusta suuresti makuelämyksiä. Parmankinkkuni oli esimerkiksi vettynyt limaiseksi klimpiksi kylmässä paholaisenhillossa. Kaikkia alkupalavaihtoehtoja ei luonnollisestikaan ollut tarjolla, mutta painotus oli meidän kannaltamme vähän huono. Alkupalapettymys oli itselleni jonkinmoinen kolaus, sillä oma lautasmallini painottuu yleensä sille puolelle.

Pääruuan suhteen reissu ei ollut sen onnistuneempi, sillä kumpaakaan harkitsemistamme vaihtoehdoista ei ollut tarjolla. Lämminsavulohi oli kyllä todella hyvää ja sen olimme ajatelleetkin sisällyttää menuuseemme, mutta se ei tulisi meillä varsinaiseksi pääruuaksi. Lihavaihtoehtona maistettavana ollut ylikypsä häränniska (maukasta kuin se olikin) toimi pääruokana viime elokuussa emmekä siksi halua sitä toisintoon. Joudumme siis lopulta kuitenkin valitsemaan menuumme enempi vähempi sokkona.

Pääsimme kuitenkin vaihtamaan pari sanaa kasvotusten meidän tilausta hoitavan Petran kanssa ja sovittiin, että pidetään vielä detaljimpi palaveri kesällä. Palvelusta jäi muutenkin jälleen hyvä fiilis, joten eiköhän tämä tästä.

DIY: Viinipullonkorkkikirjaimet

Viinipullonkorkeista väsätty BAR-kyltti oli varmaan ensimmäisiä hää-DIY-inspiksiä, joihin vuosia sitten törmäsin. Tätä varten olin viime kesästä asti hamsteroinut Facebookin hääkirppisryhmistä korkkeja ja kauaskatseisesti pyytänyt veljeltä joululahjaksi kuumaliimapyssyn. Korkkikassi on Henkan riemuksi nököttänyt useamman kuukauden keittiön kulmalla odottamassa sopivaa askarteluvirettä, joka saapui nyt lopulta samaa kyytiä partsille paistavan kevätauringon kanssa.

Kuumaliima-askartelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta homma oli varsin hauskaa ja lähti alkukankeuden jälkeen rullaamaan hyvin. Vaikeinta oli alkuun hahmottaa miten kirjaimia lähtisi rakentamaan, mutta komppaan ehdottomasti Something blue and borrowed -blogin Jasminin neuvoa liimailla ensin pari kolme korkkia yhteen ja rakentaa kirjaimia eteenpäin näillä palasilla. Korkit eivät olleet keskenään mitenkään identtisiä, mutta kunhan yhteen “alkupalaseen” valikoi suurinpiirtein yhtä paksut korkit, ei rakentelussa ollut suurempia ongelmia. Korkit olivat toki myös eripituisia, joten niiden asettelu piti tasata kirjainten etureunan mukaan. Something blue -blogin Anniina ja Daniel vahvistivat omia kirjaimiaan kuumaliiman lisäksi neuloilla, mutta uskon meidän kirjainten pysyvän koossa ilmankin. Niiden ei tosin tarvitsekaan selviytyä lentomatkasta…

BAR-kyltin sijaan halusin pysytellä suomen kielessä, joten siitä tuli mielikuvituksellisesti BAARI. Jos korkkien lukumäärän tuomaa reunaehtoa ei olisi, meidän kirjaimet tavaisivat ANNISKELUALUE. Tähän olisi kuitenkin tarvittu lähes triplamäärä korkkeja eikä näitä nyt aivan valtoimenaan ole markkinoilla. Korkkeja jäi yli vielä ehkä yhteen kirjaimeen ja ajattelin säästää ne mahdollisia korjaustoimenpiteitä varten. Ilokseni sain rakennettua kaikki viisi kirjainta pelkistä viinipullonkorkeista eikä korkkikokoelmani skumppaversioita tarvittu. Ne lähtivätkin hääkirppiksellä rivakasti takaisin kiertoon.

Visiitti juhlapaikalle

Kevät on pungertanut Etelä-Suomessa jo sen verran pitkälle, että lumet on kaikonneet meidän juhlapaikan ovea tukkimasta, joten oli aika tehdä tupatarkastus. Käytännössä tarkoituksena oli

• mittailla
• ottaa kuvia.

Meidän juhlapaikasta ei ole saatavilla pohjapiirrustusta, joten sellainen piti väsätä itse, jos halusi mallailla esimerkiksi pöytiä paikoilleen jo etukäteen. Arvatkaa halusinko. Lisäksi oli tarkoitus ottaa rutkasti kuvia, jotta voidaan jo etänä suunnitella valoja ja muuta koristelua.

Meidän juhlapaikka on siis vanha kivinavetta, joka koostuu kahdesta tilasta. Pienemmässä eteistilassa on nilkat niksauttava mukulakivilattia ja tälle puolelle on tarkoitus koota buffeepöytä, baari sekä aktiviteettipiste jälkimmäisen sisältäen vieraskirjan, salatehtävät ja sukkanauhavisan. Salin puolelle noustaan muutama epätasainen porras, mutta siellä kulku helpottuukin sitten lankkulattian ansiosta. Tällä puoliskolla pitäisi riittää tilaa niin meidän pyöreille pöydille kuin bändille ja tanssilattiallekin. Salin päädyssä on vielä oma uloskäyntinsä, mikä helpottaa liikuskelua pihalle.

Yritin aluksi koota pohjapiirrustusta tahtoo.fi:n pöytäkarttasovelluksella, mutta siitä ei tullut kuin kulumia takahampaisiin. Sovellusta ei selvästi ole tehty mittojen mukaan suunnitteluun, vaan enemmänkin istumajärjestyksen laadintaan. Esimerkiksi pyöreiden pöytien koko määritettiin halkaisijan sijaan istumapaikkojen perusteella. Henkka tuhahteli mun touhulle, kääri hihat ja rykäisi 3D-mallin koko tilasta. Nyt voidaan ainakin kohtuullisen hyvällä varmuudella todeta, että kalustus mahtuu. Lopullista konfiguraatiota säädetään sitten paikan päällä.

Pihamaa ei maaliskuun harmaudessa toki ollut aivan edukseen. Kesä kuitenkin korjannee tämän tilanteen eivätkä puuceekopitkaan heinäkuussa näytä niin surkuhupaisilta. Sellainen ikävä turvallisuusparannus navetalla oli tehty, että sen vintille johtava vanha ja puolilaho lastaussilta oli uusittu. Pitänee pysytellä positiivisena, kun nyt siitä kukaan tuskin tulee läpi, vaikka vanha oli kyllä kauniimpi.

Vihkipaikka - check!

Hurraa!

Hurraa!

Hurraa!

MEILLÄ ON VIHKIPAIKKA!

Oltiin viime sunnuntain räntäsateen innoittamana liikekannalla ja vierailtiin meidän juhlapaikalla. Siitä lisää myöhemmin. Pois lähtiessä Henkka ehdotti, josko käytäisiin säätilasta huolimatta tekemässä ensimmäisiä tiedusteluja läheisessä niemenkärjessä, jota oltiin kartasta tsuumailtu sillä silmällä. Miksipä ei.

Niemi osoittautui vikatikiksi: metsä oli varsin synkkää ja sen siimekseen luikerteleva polku vielä turhan märkä meidän heppoiselle kenkävarustukselle. Poispäin ajeltaessa pistettiin kuitenkin merkille veden tuolla puolen siintävä kallio. Karttakonsultoinnin, kumpuilevan mökkitien ja pienen kapuamisen jälkeen eteemme avautui meidän vihkipaikka. Saatoin herkistyä.

Paikka on juuri sellainen kuin uskallettiin toivoa! Kallioinen kumpare, josta avautuu maisema järvelle. Muutama känkkärä mänty ja kaatunut kelo. Suuremmille valtaväylille on sen verran matkaa, ettei melusaaste humise korvissa ja puusto antaa näkösuojaa pienelle mökkitielle. Kesällä puissa on toki maaliskuista maisemaa enemmän lehtiä, mutta järvin tuskin silti peittyy täysin näkyvistä. Se on ihan täydellinen.

Tai ainakin melkein.

Autolta kalliolle ei ole kuin satakunta metriä, mutta välissä on pieni kosteikko, joka pitänee kiertää. Tälläkään reitillä ei tosin matkaa ole kuin ehkä tuplasti. Olimme myös havaitsevinamme jonkin polun tapaisen, joka kesällä on varmasti selkeämpi. Pariinsataan metriinkin kyllä mahtuu risu oksineen hamuamaan pitkän valkoisen mekon helmaa ja loppuvastuksena on vielä pieni nousu kallionokareen päälle. Todettiin, että pitää varata lähestymiskengiksi kumpparit koko poppoolle.

DIY-vinkit laserleikkurille

Jokunen tarkentava tiedustelu saapui meidän laseroitujen vanerikutsujen tiimoilta, joten koottiin tällainen vinkkivirsi. Myös Jotain Keltaista - Iira on tarinoinut heidän laserilla toteutetuista kutsuistaan ja varsin vänkää tässä on, että samalla tekniikalla ollaan toteutettu niin erityyliset väkerrykset. Varsin monipuolinen laitos siis!

Tiedostot ja ohjelmat

• Kuvion suunnittelussa kannattaa suosia vektorigrafiikkaa. Näin kuva ei mössöydy pikselipuuroksi, vaikka sitä kuinka skaalaisi suuremmaksi. Käytännössä tiedostomuoto on tyypillisesti svg (eikä esim. pdf), joskin eri ohjelmilla on myös omia kehitelmiään. Wikipedia valistaa tässäkin asiassa
• Meidän käyttämämme laser söi kuitenkin lopulta perinteistä pdf:ää, joten muutimme lopuksi svg-tiedostot sille mieluisaan tiedostomuotoon. Tämä on kuitenkin vaivaton askel ja myös vektorigrafiikkaversio kannattaa pitää loppuun asti matkassa, jos testilaseroinnin jälkeen suunnitelmaa haluaa vielä viilata.
• Meillä Henkalla oli käytössä ilmaisohjelma Inkscape, mutta Adobe Illustrator lienee professionaalimpi valinta, jos sellaisen lisenssin saa käpäliinsä. Huono uutinen on, että Inkscapeen tai Illustratoriin kylmiltään loikkaaminen vaatinee jossain määrin hyytäviä hermoja, mutta ainakin tutoriaaleja internet tursuaa.

Kuvio ja sen suunnittelu

• Netistä löytää valmiita svg-kuvia ilmaiseksi, mutta valikoima laajenee infernaalisesti, jos on valmis pulittamaan muutaman roposen. Suosittelen vilkaisemaan Etsyä. Moralisoiva etusormeni tahtoo tähän väliin huitoa taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolesta. Älä varasta!
• Kuvan voi suunnitella myös itse! Piirtopöytä olisi tietysti ideaali, mutta kynä, paperi ja kamera riittävät myös. Tästä jutustelin jo meidän häälogon toteutuksessa.
• Laseroitava kuva kannattaa heti alussa suunnitella oikeisiin mittoihinsa (meidän tapauksessa kutsuvanerin kokoon). Tämä helpottaa kuvion kohdistamista työstöpöydällä.
• Kuvion taustan pitää olla tyhjä, ei valkoinen. Laser tunnistaa valkoisen taustan osaksi kuvaa ja ryhtyy polttamaan myös sitä. Tämä ongelma voi tulla eteen, jos pyrkii käyttämään ladattua pdf- tai jpg-kuvaa sellaisenaan.
• Mahdollinen tekstielementti tulee lopuksi muuttaa vektorigrafiikan “poluksi” tai tuttavallisemmin kuvaksi. Tämä on sekä tulostustekninen vaatimus että hermojensäästösuositus. Fontit ovat osittain konekohtaisia ja hartaasti valittu fontti saattaakin toisella koneella olla jotain aivan karmaisevaa.

Työstettävä materiaali

• Laserilla voi työstää vaikka sun mitä. Puuta, vaneria, paperia, muovia, nahkaa, lasia, kiveä… Kullakin materiaalilla on kuitenkin rajoitteensa.
• Kaiverruksen lisäksi laserleikkurilla on mahdollista leikata, kukapa olisi arvannut! Riippuu toki materiaalin kovuudesta ja käytettävissä olevasta laitteesta millaisesta kerroksesta mennään vielä läpi.
• Laser käytännössä polttaa tiensä läpi, joten leikkuureunat mustuvat jonkin verran (ainakin vanerissa).
• Tarkista laserleikkurin työstöalueen mitat. Pituus, leveys ja myös korkeus.

Laserointi

• Me käytimme Ison Omenan kirjaston laseria, jonka pääsee varaamaan käyttöönsä täältä. Henkilökunta jeesii alkuun ja paikalla on aina joku, jolta voi pyytää apua.
• Testaa ensin! Kaiverrusjälkeen vaikuttavat muun muassa laserille säädetty intensiteetti (teho) ja nopeus.
• Varaa aikaa. Ompun laserilla yhden meidän kutsun kaivertamiseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia. Siihen päälle alkusäädöt ja vaneripalasen vaihtaminen toiseen, niin kaksi tuntia hurahtaa pikaiseen. Mutta kyllä kannatti.

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy leikkauksen polttama musta reuna sekä laserin säätöjen vaikutus kaiverrusjälkeen.