Kuinka olla p*ska vieras 101

Oltiin kahdestaan kotona pikkuveljen kanssa; mä olin ehkä juuri ja juuri koulussa ja veli siitä sitten vielä 3 vuotta nuorempi. Veli päätti työntää herneen nenäänsä. Ja sehän sujahti niin pitkälle, ettei saatu sitä enää pois. Soitettiin hädissään isälle, joka käski kokeilla niistämistä. Auttoi. Että ihan vinkkinä, jos tämän tekstin jälkeen tuntuu siltä.

Kuinka olla paska vieras 101

1. Vähän jos tulee myöhässä, niin eipä tarvitse ootella. Oletko muka joskus ollut häissä, jotka alkavat ajallaan? Ei sitä kukaan huomaa, jos me siinä hiippaillaan sisään. Kaikki katsoo kuitenkin hääparia!

2.  Me nyt otettiin Mauno-Anselmi mukaan, vaikka kutsussa olikin jotain, et ei sais tuoda lapsia. Kun eihän siitä mitään haittaa ole! Maukka-Aukka istuu nätisti äitin sykyssä ja meillä on näitä puhuvia tarinanalleja ja laulavia kirjoja mukana, jos kultsupultsulle tulee kiukkupiukku.

3. Tätä samaa karjalanpaistia jessös joka juhlissa! Kolmesti tänä kesänä jo syöny. Tai vaihtoehtoisesti: Mitä tää on? Miksi on pitänyt laittaa fetat sekaisin salaattiin? Ei täällä ole mulle mitään mistä tykkään! Kakkua en ainakaan syö, kun siinä on kaloreita.

4. Kylläpä olet kaunis morsian! Vähän kyllä avonainen/piukka/lyhyt/prinsessamainen/tyrkky/krumeluurinki/yksinkertainen/ruma on tuo mekko. Mutta kai tuollaiset on nyt muodissa… ja pääasia, että ite tykkäät.

5. *HAUKOTUS*

6. Istun tässä kädet puuskassa, kyrpä otsassa ja naama norsun vitulla. Ei ois oikeesti huvittanu ees tulla.

7. vink Kunhan illalla meistä pääsette, niin siitä vaan sitten lakanat heilumaan, vauvantekotalkoisiin ja Suomea kansoittamaan. vink vink Kyllä se on pienten jalkojen tepsutus, joka tekee kodin. VINK VINK VINK

8. On se kyllä minusta aika töykeää pyytää rahaa lahjaksi. Minä kävin sellaisen savenvalantakurssin ja tiedättekö kuinka loistavan lahjaidean sain! Se meidän kurssin vetäjäkin oikein kehui tätä!

9. “JuodAan VIINAAAA, tullaan viishamiKs näin, joodaan VIIIIINAA!!! Prkl…”

10. Muistatteko kun Pirkko-Petteri ja Urho-Liisi meni naimisiin? Ne ne vasta oli kunnon häät.



Loppuun kuva koiranpennusta siltä varalta, ettei mahdollinen herne lähtenyt niistämällä:

Huntuhomma

Huntu. Herkkä ja hempeä - ei yhtään mun juttu.

Vaikka huntutyyli ei tunnu alkuunkaan omalta, on mun myönnettävä, että se telkkarissa aina jotenkin kruunaa morsiuslookin. Iki-ihanan Randyn ja Say Yes to the Dress:n opastamana päädyin siis myös itse testaamaan häämekkokaupoilla pistettä i:n päälle. Eikä siitä fiiliksestä sitten enää ollut paluuta. Olin ajatellut pitää huntuhommat salassa Henkalta, mutta äiti meni ja möläytti, joten pääsen sittenkin etukäteishehkuttamaan myös blogissa. Huntudetaljit on kuitenkin tarkoitus selvittää sulhaselle vasta tositoimissa, joten Henkka hus!

Birdcaget (häkkilintuhunnut?) on tosi tyylikkäitä, mutta sellaista ei tullut koskaan kokeiltua. Tällaisen pikkunörtin sydän sykkii myös nyt esiin pulpahtaneille, upeasti laskeutuville morsiusviitoille, mutta pelkään sellaisen lipsahtavan itseni yllä liikaa larpin puolelle. Aika kovin huokailen kuitenkin edelleen joillekin Vienon Instagram-kuville.

Näistä vaihtoehdoista huolimatta aika perinteisellä mennään. Mun huntu on kaksikerroksinen, simppeli ja ilman pitsiä, joskin semipitkä: osapuilleen 2,5 m. Aluksi aatostelin lyhyempää, noin peppumittaista huntua, mutta makutuomaristo oli selkeästi kokopitkän kannalla. Halusin kuitenkin hunnun, joka laskeutuu hieman avonaisena myös olkapäille, mikä sitten johti tuohon kaksikerroksisuuteen. En ehkä kuitenkaan tule peittäneeksi kasvoja tuolla blushing-osuudella, kun pikatestissä vaikutelma oli lähinnä koominen.

Mutta hei nyt saadaan sellaisia upeita “hunnun alta” -kuvia! Ne on melkeinpä mun potrettikuvien lemppareita, joten jei! Olen kyllä ymmärtänyt, että otosten järjestäminen ei ole mitenkään supertunnelmallista, kun parhaassa tapauksessa neljänneksi hunnun alle änkeää kuvaajan perässä kaaso tai bestman. Mutta kukapa todellisuudesta piittaisi, kun aika ne muistot kultaa kuitenkin! En ajatellut pitää huntua kovinkaan pitkään, vaan kaasot saavat onkia sen irti kampauksesta viimeistään juhlapaikalle saapumisen jälkeen. Toisaalta tahtoisin ehkä osan potreteista ilman huntua, joten voipi olla, että se joutuu syrjään vielä aiemmin.

Vielä yhdet messukuulumiset

Ihan alkuun sellainen vinkkendeerus, että kannatti lähteä Love me Do -messuille vasta sunnuntaina. Kahtena aikaisempana kertana messukäytävät ovat ahtaudessaan pakottaneet kulkemaan virran mukana, mutta nyt sunnuntaina kello yhden jälkeen oli sai seilata mielensä mukaan ees sun taassun ja sormusständeillekin olisi mahtunut ilman kyynerpäitä. Myöhäisellä tirpalla oli siis oikein hyvät oltavat.

Sormukset ja mekot ovat häämessuilla keskiössä eikä sitä factumia juuri pakoon pääse. Love me Do:lla on kuitenkin ihan mukiinmenevän monipuolisesti myös muita palveluntarjoajia kuten valokuvaajia, kutsusuunnittelijoita tai kakuntekijöitä. Miesten pukeutuminen oli jälleen myös hyvin edustettuna.

Itse piipahdin ainakin moikkaamassa kaasoni Ensun häät kuvannutta Aaro Keipiä, kiillottamassa kihlan GT-korulla (kiitos jälleen!) ja juonimassa Ninka Designin kanssa tulevasta. Script Creative piti sunnuntainakin kalligrafian workshopin, johon olisin mieluusti aikataulujen kohdatessa osallistunut, mutta jouduin nyt tyytymään pelkästään työnjäljen ihasteluun. Näyttäisivätpä meidänkin kutsujen kuoret aikanaan samalta… Home in Garden piti myös hauskannäköisen hiuskoristepajan, joka sekin meni kuitenkin sivu suun, kun unohduin kielenkannoistani kiinni muualle - hups. Kattauksista bongailin joitain yksityiskohtia ja lopuksi katsoin vielä kansainvälisen hääpukunäytöksen ennen Vuoden hääblogien palkitsemista. Pitsi hallitsee yhä, mutta seassa alkoi virkistävästi vilahdella myös selkeämpiä, graafisempia pukuja. Lisäksi melkeinpä kaikissa mekoissa oli vähintään olkaimet ja jopa jonkin verran liehuhihoja. Eniten murmutusta yleisöstä sai osakseen puku, joka koostui pelkästään läpinäkyvän kankaan päälle strategisesti asetelluista paljettiblingeistä. Ei ihan joka morsmaikun mekko se.

Päivän jänskin hetki oli tietenkin Vuoden hääblogien palkitseminen! Päätittelin nappasi menestyksestään pöllämystynyt Mon Rêve d’Amour:n Sarah, blogikollegoiden suosikiksi nostettiin Kristallihäiden Krista ja kunniamainilla hääblogiyhteistyöviikostaan palkittiin vielä Bridelisan Elisa. Onnittelurutistukset kaikille kolmelle!

Oman päiväni kohokohta oli kuitenkin vasta messujen jälkeen, kun Jotain Keltaista -blogin Iira kutsui mutkin mukaan hääblogistien dinnerille, vaikken viralliselle messumiitille mahtunutkaan. Ompa hämmentävää tavata kasvotusten ihmisiä, joiden elämää on tirkistellyt parhaimmillaan jo pari vuotta! Hääblogiporukka on aivan mahtavaa ja on ihanaa päästä höyryämään häähommista ilman, että tarvitsee epäillä keskustelukumppanin kiinnostuksen kantokykyä. :D Kiitos kaikille teille huipputyypeille nauruista ja vertaistuesta! Ja From Bennet to Bingleyn Siirille Häät-lehdestä!

Meidän valssi

Ehdin jo avautua kuinka häävalssin löytäminen on keskikokoinen mahdottomuus. Suomenkieliset, vähemmän humpahtavat valssit tuntuvat olevan harvinaisuus ja sitten iskee vielä oma nirsoilu. Tai sopimaton sanoitus.

Mutta sitten! Löytö! Nimittäin Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas.

Tätä ei ehkä voi kutsua aivan ilmeisimmäksi häävalssiksi. Lukion äidinkielenopettajani olisi otettu siitä hartaudesta, jolla sanoitusta analysoitiin ja meidän kahdenkin tulkinnat poikkesi vähän toisistaan. Joka tapauksessa tekstin rakkaustarinalla ei ole kovin hilpeä vire eikä Kalevala-henkisyyttä voi aivan nuorekkaimmaksi trendiksi kutsua.

Mutta me kummatkin tykätään! Tuosta biisistä välittyy sellaiset pohjoisen luonnon mystiset vibat ja samalla löytyy sekä herkkyyttä että enemmän ytyä. Tahti on aika reipas, että mua houkuttaisi pyytää bändiltä pientä helpotusta, mutta Henkka hylkäsi heti kättelyssä sellaiset nössöilyt. Lähempänä heinäkuuta patistan sen sitten mun tanssiopettajaksi, joten toivotaan, että mäkin suoriudun tästä koitoksesta ilman huomattavampaa töhöilyä.

Ja voittaja on...

Kiitos kaikille, jotka osoittivat mielenkiintonsa ryhtyä photobooth -rekvisiittasetin uudeksi holhoojaksi! Äärimmäisen tiukka arvonta on nyt suoritettu eikä edes lumimaailmanloppu voinut sitä estää. Yritys oli kyllä ihan hyvä. Virallisena arvonta-alustana toimi tämän talouden uskottavin päähine, eli Henkan karvalakki, ja virallisina valvojina kolme talitinttiä.

Parahimmat onnittelut Annaliinalle! Kurkkaathan sähköpostiasi, niin sovitaan paketin toimitus. :)

Viikonloppuna messuillaan jälleen ja minäkin suuntaan Kaapelitehtaalle sunnuntaina. Hirmuiseksi harmituksekseni hääblogimiitin ennakkoilmottautuminen sujahti kaikesta kyttäämisestä huolimatta ohi, mutta jos vain aikataulut antavat myöten, aion ehdottomasti tulla jännittämään Vuoden Hääblogi -tittelin julkaisua. Nähdään siellä!

Ei ihan turhat häämessut

Tammikuu tupruttaa tuvat täyteen lunta ja hääblogit messukuulumisia.

Minäkin seikkailin viime lauantaina Wanhaan Satamaan ja Mennään naimisiin -messuille. Kiikuin kauan kahden vaiheilla lähdenkö messuille ollenkaan, sillä 15 € sisäänpääsy (ja lisukkeeksi 2 € narikka) tuntuu aika kovalta vaatimukselta verrattuna puolta halvempaan Love Me Do:hun tulevana viikonloppuna. Omasta kokemuspohjastani löytyy yhdet aiemmat Mennään naimisiin -messut ja myös tiedossa oleva sormus&mekko -painotteisuus oli niin ikään pieni turn off - itselläni kun nuo kummatki löytyvät jo lapasesta.

Mutta onneksi lähdin!

Alkajaisiksi tahdon hehkuttaa @sarilovesart:ia, joka piti pientä kalligrafiapistettään Suomen taidetarvikkeen kyljessä. Vankkumattomana etanapostin fanina olen haaveillut hääkutsuihin ja myös niiden kuoriin panostamisesta. Olisi huippua pystyä kalligrafioimaan kutsut itse! Juttelin Sarin kanssa pidemmät pätkät, sain ammattilaisen tiivistetyt vinkit kalligrafian itseopiskeluun ja ostin harjoituspaketin sekä sivellinkynän. Sormia syyhyttää jo! Sarin ständillä oli myös upea idea kirjailla valkoisella ikkunatussilla erilaisiin vahapintaisiin lehtiin, kuten nyt suosiossa oleviin eukalyptuksiin. Ei tule meillä käyttöön, mutta olisi kiva idea vaikka paikkakortteihin!

Pääsin myös jututtamaan itse Vuoden hääpukusuunnittelija -hattutemppuilijaa Heidi Tuiskua alusvaate- ja mekonmuokkausasioissa. Sovittiinkin, että koppaan mekon kainaloon ja piipahdan Heidin liikkeessä sovittamassa rintsikkapuolta. Tämä oli pienoinen helpotus, sillä olen tuskastellut liiviostosten kanssa: kuinka turhauttavaa olisi ravata kotiin erilaisten liivien kanssa havaitakseen niiden pilkottavan milloin mistäkin puvun kulmasta.

Kolmas erityismaininnan arvoinen kohtaaminen oli Kilroyn Kaisan kanssa. Ollaan viime aikoina mietiskelty häämatkaongelmaa ja Kaisalta sai tuoreita vinkkejä puntaroitaviksi. Luonnollisesti messuilla tuli osallistuttua myös myrjardiin eri arvontaan, kuten kihlajaisvideon tavoitteluun upeaständiseltä Valo Films:ltä. Myös Henkan puvusta vastaava Turo arpoi messuilla räätälöityä pukua ja ei kai yksi ylimääräinen pahaksi olisi!

On kuitenkin myönnettävä, että niillä koltuilla ja eritoten sormuksilla on selvä yliote messujen tarjonnassa. Ainakin aiempina kertoina Love Me Do:n messutarjonta on ollut hieman monipuolisempi, vaikka Mennään naimisiin mututuntuikin petranneen viime vuodesta. Oma superasiantunteva fiilikseni onkin, että eritoten jos mahdollisuus on vain toisiin messuihin, satsaisin vasta tulevaan viikonloppuun. 

Inventaario - ja arvonta!

Ajattelin naputella pientä inventaariota loppuvuoden aikana hamstratuista hääaiheisista ostoksista. Facebookin hääkirppisten lisäksi olen ollut onnesta soikeana, kun kaverit ovat lahjoittaneet tai myyneet pilkkahintaan omien häidensä somisteita meidän käyttöön. Henkka kyllä nosteli vähän kulmakarvoja, kun toistamiseen samalla viikolla kompuroin kotiin syli täynnä tavaraa kaverien illanistujaisten jälkeen.

Kaasoni Ensu välitti minulle säilytyslaatikollisen jokaisen hääkattauksen kulmakiviä: Ikean knoppa-lakanoita. Näitä on nyt 18 kpl, mutta meidän pyöreät pöydät vaativat pientä ompelukoneen laulatusta ja joudunkin kursimaan lakanoita pareittain yhteen. Lisäksi lakanat ovat yksinkertaisina aivan liian ohuita, joten vielä tarvitsee muutaman lisää.

Henkka: “Ihanko varmasti tarvitsee?” 

Minä: “Kyllä tarvitsee! Voin näyttää sulle tässä…” 

Henkka: “Okei okei, varmistin vaan!”

Toiselta kaverilta sain ihan alkuun ison valkoisen sateenvarjon, joka on kuuleman erityisen hyvää karmaa kantava yksilö, sillä se on kiertänyt jo kolmet häät käyttämättömänä! Toinen superlahjoitus oli upea iso tauluraami, jonka ajattelin pääsevän valokuvausnurkan somisteeksi. Näiden lisäksi sain vielä hyvän kasan led-kynttilöitä ja muutamat taulutuet. Meidän juhlapaikalla ei aitoja kynttilöitä sovi polttaa, joten nämä pääsevät varmasti käyttöön illan hämärtäessä. Ainakin iki-ihanat puuceen kopit tarvitsevat pientä valaistusapua. Taulutukientarvetta ei ole vielä vahvistettu, mutta kelpaavat varmasti eteenpäin, jos jäävät meillä käyttämättä.

Viinipullonkorkkien hamsterointi on jatkunut ja nyt niitä alkaa olla sellainen Pentikin iso paperikassillinen. Korkkien menekkiä on kylmiltään vähän vaikea arvioida, joten pitäisi pikkuhiljaa maanitella DIY-inspiraatiota esiin.

Kirppikseltä on tarttunut matkaan myös hanallinen juoma-astia ja minilipputankovalot, jotka alustavasti ajattelin viritettäväksi huussien eteen pystytettävään telttaan (jota ei vielä ole…). Heikkona hetkenä retkahdin ostamaan myös neljä isohkoa vanhaa ikkunaa, joihin voisi askarrella tervetulotoivotukset, istumajärjestyksen, ohjelman ja menuun. Tämä taitaa olla jo aika nähty juttu, mutta eipä tässä varsinaisesti trendihäiden aallonharjalla yritetäkään ratsastaa. Ja ne on nätit!

Ensu siivosi nurkistaan meille myös photobooth-rekvisiittaa, mutta tultiin siihen tulokseen, että nämä taitaa jäädä meillä käyttämättä. Niinpä ajattelin laittaa hyvää kierrokselle ja lahjoittaa tämän kuvassa näkyvän setin uuteen kotiin! Paketti on noudettavissa viikon päästä sunnuntaina Love me do -messuilta tai postikuluja vastaan se matkanee myös kauemmas. Jos halajat näiden uudeksi omistajaksi, pistä kommenttia alle tai ujostuksen iskiessä tökkää vaikka sähköpostilla nistijanoori@gmail.com!

Jos innokkaita ottajia on enemmän kuin yksi, virallinen arvonta suoritetaan torstaina 17.1.

Polttaripeli on avattu!

Mun kaasokaksikkoni vihjaisi tuossa ennen joulua, että polttareiden vieraslista voisi olla ajankohtainen. Ja viime viikolla ne sitten asetti jämäkäksi deadlineksi tammikuun lopun. Kääks!

Mullahan on siis vähän heikosti naispuolisia kavereita, kun tuo teknillisen fysiikan opiskelija-aines on tässä suhteessa aika homogeenista. Onneksi eletään nykyaikaa eikä väärä sukupuoli ole este yhdessä juhlimiselle. Itse olen osallistunut kaksiin polttareihin, joista noin 50 %:ssa juhlahelynä on ollut sulhanen. Näin ollen kaasoille lähteneellä listalla oli bestmanien puoliskoiden lisäksi yksi nainen ja neljä miestä.

Valehtelisin, jos väittäisin (jee, korvamato!), ettei mua jänskätä, miten polttariporukan yhteispeli toimii. Teekkarijengi on ehkä nähnyt kaasot ohimennen jollain kaverisitseillä, mutta aika eri konteksteista nuo tulevat. Ja bestmanien puolisot eivät sitten tunne kuin toisensa. Vaikka haluan juhlistaa tilaisuutta myös teekkarikavereiden kanssa, kaipaisin polttareissa toisaalta ehkä myös hömpöttelyä ihan pelkällä naisporukalla. Toisaalta olisi kyllä huippua viedä pojat manikyyriin tai askartelemaan kukkaseppeleitä! :D Jostain kaksiosaisesta konseptista vähän juteltiinkin kaasojen kanssa, mutta oon ihan onnellinen, ettei polttareiden toteutuspuoli ole mun päänsärky...

Polttariohjelma puolestaan ei huoleta. Mun ja kaasojen ystävyys alkaa pikkuhiljaa täysi-ikäistyä, joten jokseenkin luotan tyttöjen tietävän mikä muhun uppoaa ja millaisia juttuja kauhistun. Esimerkiksi puhdas nolausohjelma (kuten karaoke, köh) ei nappaa, mutta pieni hassuttelu kuuluu kyllä asiaan. Yhteistoimin puuhastelu on parasta, vaikka erinäiset extreme-jutut on myös enemmän kuin tervetulleita.

Ja onnistunut yllätys olisi kyllä huippu! Voin kuitenkin vakuuttaa, että tahtomattanikin mulla on heti keväästä alkaen kaikki antennit törröttämässä ja polttaritaajuudelle viritettynä, joten onnea vaan tytöille.

Turhakeosasto

Onko houkutusalttiimpaa kuluttajaryhmää kuin vaaleanpunaisissa häähöyryissä leijailevat tulevat morsiamet? Miksei suhlasetkin, mutta jännästi tämä turhakelista on kallellaan toiseen suuntaan. Näiden kohdalla mulle ei kuitenkaan tuota minkäänlaisia ongelmia hätistää pientä kapitalistia kauemmaksi kukkarolta. Ja enhän mä muutenkaan koskaan osta mitään turhaa. Köh. Köh. Köh.

Heittokimppu - Se “oikeakin” kukkapuska on minusta aika turhake, joten lukuisten kanssamorsianten suosima heittokimppuhärdelli menee yli ymmärryksen. Omaa sisustussilmää ei hivele kellastunut ja pölyinen morsiuskimppu takan päällä, joten olen vain tyytyväinen, että kimppu siirtyy heitossa jonkun toisen ongelmaksi.

Heittosukkanauha - Mun sukkanauhahan on überhieno, joten periaatteessa vähän surettaa luopua siitä. Toisaalta kuten niin moni muukin häiden “muistoesine”, päätyisi sekin tuon päivän jälkeen vain sekatavaralaatikon ahmaisemaksi.

Häälaukku - En aio kanniskella hääpäivänä mukana oikeastaan mitään. Mahdollisen huulipunan sijoitan kaasojen laukkuihin ja jos puhelin ei mahdu sen kaveriksi, sujautan luurin varmaan törkeästi Henkan povariin.

Häätuoksu - Luettuani ensimmäisen kerran häätuoksusta jostain hääblogista ajattelin, että tämä on taas yksi asia, johon on lisätty hää-etuliite ja tehty siitä erityinen must-have. Sittemmin valistuin ajatuksesta, että tuoksuassosiaation avulla tuohon spesiaalipäivään on tarkoitus jälkikäteen aina palata tämän spesiaalituoksun avulla. Ajatus on oikein kiva ja voin itse allekirjoittaa tuoksuassosiaation toimivaksi konseptiksi. En käytä hajuvettäni arjessa, mutta suihkaus saa vatsanpohjaan sellaisen mukavan odottavan innostuksen, jonka yhdistän opiskeluaikojen sitseille tai vuosijuhliin laittautumiseen. Olen kuitenkin vahvasti skeptinen syntyykö yhdestä käyttökerrasta moista tuoksujälkeä. Oman hajuveden kun haistaa kuitenkin vain pari ensimmäistä hengenvetoa, kunnes nenä turtuu. Siispä samoilla tuoksuilla mennään kuin kaikki muutkin bileet tähän asti!

Hääparin skumppalasit - Hääparille spesifioidut lasit kuuluvat konsepteihin, joista olen ollut autuaan tietämätön ennen hääskeneen sukellusta. En kuitenkaan kaipaa häihin mitään muovikrääsää ja toisaalta kalliit, kaiverretut kristallit jäisivät vain hyllyyn keräämään pölyä.

Sormusrasia tai -tyyny - Tiedättehän, sellainen erillinen koristeellinen rasia tai tyyny. Jossa sormus on sen 20 minuuttia. Kuka näitä keksii?

Kakkosmekko - Lähtökohtaisesti olen vähän sillä kannalla, että älä osta häämekkoa, jonka haluat vaihtaa kesken juhlan pois. Mutta. Ymmärrän myös, että esimerkiksi etukäteen maistraattissa käydessä ei tälläydytä siihen ykkösmekkoon ja toisaalta keskustan jatkobaariin ei edes päästetä morsiusmekossa. Mutta huvin vuoksi vaihdot ihmetyttää, kun sitä omaa häämekkoa saa muutenkin pitää vain hetkisen.

Vaimomekko - Jälleen termistöä, joka lienee täysi vieras hääkuplan ulkopuolella eläjille. Tätä tyypillisesti valkoista tai vaaleaa mekkoa on tarkoitus käyttää ensimmäisenä päivänä vaimona. Minä ajattelin kuitenkin käyttää ensimmäisen vaimopäiväni siivoukseen ja roudaamiseen eikä uusi valkoinen mekko ehkä ole tähän aivan optimi.

Vieraslahjat - Pata kattilaa ja niin eespäin: meillehän tulee vieraslahjat. Mutta vain puolivahingossa! Suhtaudun aika nyrpeästi kaikkeen kodin pikkukrääsään ja rehellisesti sanottuna myös monet “hyötylahjat” tulitikuista kynttilöiden kautta pullonavaajiin jäävät vain kaappeihin pyörimään. Lahjakarkki ei varmasti minun paikaltani jää syömättä, mutten sellaista osaa kaivatakaan. Lottorivi-ideasta olen joskun jostain hääblogista lukenut ja se on ehdottomasti paras vieraslahjavinkki tähän asti.

Kaksi tuoksuani, 7 ja 5 vuotta vanhat. Mun kulutustahdilla uuden ostaminen saattaa ehkä tulla ajankohtaiseksi omille yhdeksänkymppisille.