Heitot ja iltaohjelma

Bändin ensimmäisen setin vaiettua vedettiin viimeiset viralliset ohjelmanumerot. Nykyisin tuppaa olemaan tapana viskoa erillinen heittokimppu, jolloin sen oikean morsiuskimpun voi viedä kotiin ja kuivattaa. Hömppää, sanon minä. Kipusin siis navetan vintille vievälle rampille se ihka-aito kukkapuska kourassani naimattomien naisten teroitellessa korkojaan alapuolella. Kimppu lensi komeassa kaaressa takariviin ja miesten joukosta kuului raskas huokaus. Tulevalle sulhaselle tarjottiin sympatiakalja.

Kuvista kiitos Kallioniemi Photogrpahy

Mulla ei ollut sukkanauhaa jalassa koko päivää, vaan kävin kaason ystävällisellä avustuksella hivuttamassa sen paikoilleen ennen kimpunheittoa. Jos nauha olisi ollut omalla vastuullani, ei se mitä todennäköisimmin olisi löytänyt tietään juhlapaikalle asti. Kiitos siis jälleen kaasoille! Merenneitomallisessa mekossa kolmenkympin helteessä oli pieni saavutus, että saimme nyittyä nauhan edes sen verran polven yläpuolelle, että sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa olleen reiden ympärillä. Enpä kyllä tiedä miten Henkka olisi saanut sen yhtään korkeammalta ongittuakaan.

Siinä missä kimppu lentää yleensä pitkälle, on eturivi otollinen sijoittuminen sukkanauhakisassa. Henkka halusi nyt ilmeisesti rikkoa kaavan ja mun nauha liitikin miesjoukon päiden yli. Aviomieheni on aikanaan kunnostautunut itse tässä kisassa ja mun sukkanauhan jälkeen Henkka viskasikin kierrätysmielessä perään vielä seitsemän lohdutuspalkintoa.

Bändin ensimmäisen setin loppupuolella hääcrew kiritti vieraita viimeisten salatehtävien suorituksessa ja purkki tyhjeni lopulta kokonaan. Heittojen jälkeen bestmanit arpoivat tehtyjen tehtävien purkista onnekkaan voittajalappusen. Paitsi, ettei siinä ollut nimeä. Kiivaista lapunlunastusyrityksistä huolimatta siirryttiin uudelle arpakierrokselle ja voittaja pokkasi itselleen lahjakortti, joka “oikeutti yhteen (1) hääparin tarjoamaan lounaaseen tai illalliseen, joka nautittiin hääparin seurassa.” Sukkanauhavisassa oli puolestaan tullut kaksi neljä oikein -tulosta, joiden väliltä kiista ratkottiin kivi-paperi-saksilla ja palkintona oli perinteinen skumppapullo.

Näiden voittoisten ohjemanumeroiden jälkeen bändi aloitti toisen settinsä ja sen aikana paikalle saapuivat myös iltapalapizzat. Olimme tilanneet kolmea eri vaihtoehtoa 5 kappaletta kutakin eli yhteensä 15 pizzaa. Saapuessaan tilaus näytti valtaisalta, mutta niin se vain katosi juhlakansan syövereihin. Bändin kolmas ja viimeinen veto hiljeni puolenyön paremmalla puolella, minkä jälkeen tuoreen avioparin oli aika suunnata kohti hääyöhotellia. Auton takapenkillä oli vaikeuksia käsittää, että meidän hääpäivä oli nyt ohi.

Täydellinen tauko

Kuvat: Kallioniemi Photography

Meidän pääruuan ja jälkkärin väliin ajoitettu tauko tosiaan alkoi huomattavissa määrin etuajassa. Tämä ei kuitenkaan hiertänyt kenenkään hanuria, sillä ulkona tarkeni sellaisen keskinkertaisen etelän reissun auringossa ja baarikin aukesi siinä sopivasti. Anniskelun vapautumisen lisäksi vieraat nautiskelivat salatehtävistä, vieraskirjasta ja kuvakulmauksesta. Nämä aktiviteetit ajattelin kuitenkin syynätä ihka omien postauksien tarkkuudella, joten esiteltäköön tässä kohden pelkästään sukkanauhavisa.



Vihjailinkin jo etukäteen jonkinlaisesta Henkan hamstraamiin sukkanauhoihin linkitetystä ohjelmanumerosta, joksi loppupeleissä muotoutui vanhaan taulukehykseen askarreltu tietovisa sukkanauhoineen ja valokuvineen. Tehtävä oli yksinkertaisuudessaan mallia “yhdistä oikein”. Meidän juhlissa oli vähemmän yllättävästi useampikin esillä olleiden sukkanauhojen entinen omistaja, mutta tämä ei kuuleman taannut vastausvarmuutta. Oman rivin sai kirjata vastauslappuselle, jotka kerättiin purnukkaan myöhempää tarkastusta varten.

Yksi tauolle aikataulutettu ohjelmanumero oli ryhmäkuvien otto. Koko hääkansan lisäksi poseerattiin erilaisissa kokoonpanoissa teekkareista lapsuudenystäviin ja perheistä polttaripoppoisiin. Tässä omani kaikessa hilpeydessään.

Happihyppelyn kylkiäisenä parasta vähän roimemmassa tauossa oli vieraiden kanssa jutustelu. Moni manaa jälkikäteen, kun ei ehtinyt seurustella juhlaväen kanssa laisinkaan, mutta meillä ei moista kiirettä onneksi ollut ja voin painokkaasti suositella. Fiilis oli juuri niin letkeä kuin etukäteen toivoimme ja oli veikeää huomata kuinka pihalle muodostui jubailurinkejä aivan sekalaisista kaveriporukoista. Ihan parasta!





Taustalla tapahtui sitten ihan järjestelyteknisiä juttujakin, kun pitopalvelu siivosi pöytiä ja keitti kahvia, bändi roudasi varustustaan tanssilattian kylkeen ja jälkkäritoimitukset x2 viilettivät paikalle. Etukäteen olin hieman ahdistunut tuosta tulevasta trafiikista, mutta tiedättekö, kun mulla ei ole mitään käsitystä missä vaiheessa se kaikki tapahtui. Tämä epäilemättä kertoo huipuista ammattilaisista ja ennen kaikkea timanttisesta hääcrewsta.

Parasta hääruokaa ja aikataulun uusinta

Meidän häiden ruoka oli makunystyröitä hivelevän hyvää. Siis voihan huokaus. Kunpa sitä pääsi syömään uudestaan. Mieluusti niin, että helle ei nitistäisi ruokahalua, flunssa tylsistyttäisi makuhermoja tai ympärillä kieppuisi se päivä, jota on suunniteltu yksitoista kuukautta.

Ihan hirveästi siihen ruokaan ei nimittäin ehtinyt keskittymään. Muistan ensimmäisen haarukallisen kohdalla hymistelleeni, että ah kuinka hyvää ja hakeneeni santsin, kun havaitsin lautasen tyhjentyneen itsestään. Siinä välissä porukka kävi juttelemassa meidän kanssa, patisteltiin seuraavia pöytiä hakemaan ruokaa ja pohdittiin hääcrewn kanssa, että mitäs nyt tehdään kun ollaan 1,5 h aikataulua edellä.

Koska näin tosiaan kävi. Päästiin buffeepöydän antimien ääreen puolisen tuntia ajateltua aiemmin, kun kaikki alkusähellys ja -höpötykset soljuivatkin varsin sutjakasti. Meidän 50-hengen seurueen kupujen täyttymiseen oli varattu parilla puheella höystettynä yhteisymmärryksessä cateringin kanssa kaksi tuntia aikaa, kun siihen lopulta meni vain tunteroinen. Kolmenkympin helle rajoitti koko porukan ruokahalua: valkosipuliperunat eivät ehkä ole monen ykkösvalinta trooppisissa olosuhteissa. Kuumuuden vuoksi ruokaa jäi myös paljon yli, mikä oli kyllä sääli. Onneksi pääruuan liha saatiin sentään talteen ja siitä syötiinkin häiden jälkeen vaihtelevilla kokoonpanoilla useampaan otteeseen.

Ruokailun lomaan oli ohjelmoitu kaksi puhetta: mun isän sekä vaarin. Koska lautaset tyhjenivät odotettua rivakammin, pidettiin puheet kuitenkin lopulta ruokailun päätteeksi perätysten. Iskä lainasi Mika Waltaria ja vaari huolehti, että ainakin yksi kyseenalainen lapsuusmuisto jaettiin juhlakansalle. Kiitos kummallekin.

Kaikki hetket ikuisti Kallioniemi Photography.

Ruokailun ja puheiden jälkeen Tume-bestman julisti tauon alkaneeksi ja baarin avatuksi. Vieraille kerrottiin myös yhteiskuvan tapahtuvan piakkoin, mutta heille tultaisiin siitä erikseen kertomaan. Lisäksi muistutettiin salatehtävistä, vieraskirjasta ja muista oheisohjelmista. Vieraiden informointi oli yksi minulle tärkeistä jutuista ja Tume hoiti homman ihan nappiin. Saatiin jälkikäteen jopa kiitosta kuinka kiva oli, että koko ajan tiesi mitä on tapahtumassa. Jes! Loppupeleissä aikataulun edistyminen ei myöskään ollut ongelma, sillä vieraat viihtyivät ulkona eikä kukaan asiaan vihkiytymätön jälkihaastattelujen perusteella edes huomannut mitään kummastelemista. Morsiankin onnistui suhtautumaan aikataulun eläväisyyteen hämmentävän lunkisti!

Hääpäivän aikataulutus

Toitotetaan nyt heti alkuun, että tämä on suuntaa-antava aikataulu. Ketään ei ole velvoitettu kyttäämään 10 metriin vesitiivistä kelloa, sillä oikeissa häissä aikataulu elää. Palveluntarjoajien vuoksi on kuitenkin päätettävä mihin aikaan kakku saapuu ja moneltako bändi pääsee roudaamaan, joten meillä on tällainen hahmotelma.

Kuten näkyy, poikien aamun aikataulussa on huomattavasti vähemmän kellonaikoja kuin meidän tyttöjen. Pese hampaat ja nykäise puku niskaan - epistä. Meidän kampaaja saapuu klo 8, joten sitä ennen olisi hyvä olla herännyt ja syönyt vähän aamupalaa. Alustavasti mun kampaukseen on varattu kaksi tuntia, mutta tämä varmasti tarkentuu koekampauksen jälkeen. Meikkaajan kanssa on näin ollen sovittu saapuminen klo 10, jolloin minä vaihdan penkkiä ja kampaaja lähtee työstämään kaasopäitä. Kevyt lounas saa luvan upota siinä sivussa ja täydessä tällingissä pitäisi olla vähän klo 12 jälkeen. Pojilla on sama lähtöaika, sillä heidän matkansa on hieman lyhyempi, joten nuo ehtivät vihkipaikalle ennen meitä.

Siviilivihkiminen kestää sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen ollaan valokuvaaja-Samin kanssa sovittu potrettien otosta vihkipaikan läheisyydessä ja mahdollisesti myös matkalla juhlapaikalle. Osa hääcrewsta lähtee navetalle jo vähän etukenossa ottamaan vieraita vastaan ja me tulemme perässä sitten klo 15.

Onnittelujen ja alkumaljojen jälkeen seremoniamestari pitää tietoiskun käytännön hommista, jonka perään ollaan Henkan kanssa suunniteltu pitävämme pieni esittelykierros läsnäolijoista. Sami on myös pyytänyt päästä sanomaan sanasen ja vielä juuri ennen ruokailua catering esittelee menuun. Tähän kaikkeen olemme yleissähläyksen nimissä suoneet noin tunnin.

Pitopalvelun suosituksesta varasimme buffeeruokailulle noin kaksi tuntia. Kuulostaa aika pitkältä, mutta kyllähän siinä 50 ihmistä hetken aikaa jonottaa ja santsirundillekin pitää jättää tilaa. Ruokailun lomassa pidetään myös varmaan ensimmäiset puheet, joiden aikana ihmiset yleensä taukoavat syöminkinsä.

Tämän jälkeen on tauko, jonka aikana sää toivottavasti sallii pienen ulkojaloittelun. Seurustelun lomassa ollaan myös ottamassa koko kaartin ryhmäkuva. Tällä välin pitopalvelu korjaa todisteet ruokailusta, kattaa kahvin ja bändi roudaa varustuksensa valmiuteen. Kakun ja donitsien toimitus on sovittu klo 18:45, mikä onkin yksittäisistä kellonajoista ehkä kriittisin. Tuolloin juhlapaikalla on jokin verran trafiikkia, mutta eiköhän sopu taas sijan anna.

Kakun kimppuun on tarkoitus iskeä sitten klo 19 ja siinä kahvien ja avecien lomassa kuultanee toinen otos puheita. Kun makeaöverit on saavutettu ja kaikki ovat vielä kätevästi koolla, siirrytään meidän häävalssi etunenässä bändin ensimmäiseen 45-minuuttiseen. Kunkin setin välissä on pojille noin tunnin hengähdystauko, joista ensimmäisen aikana viskotaan kimput ja sukkanauhat. Iltapala on suunniteltu tilattavaksi noin klo 22. Bändin kolmas ja viimeinen setti hiljenee varmaan vähän puolen yön jälkeen, jota seuraa sitten Spotify-bileet niin pitkään kuin juhlijoita riittää.

Tämä otos ihastuttavan Valofilmsin Astan ottaman.