maanantai 9. syyskuuta 2019

Parasta hääruokaa ja aikataulun uusinta


Meidän häiden ruoka oli makunystyröitä hivelevän hyvää. Siis voihan huokaus. Kunpa sitä pääsi syömään uudestaan. Mieluusti niin, että helle ei nitistäisi ruokahalua, flunssa tylsistyttäisi makuhermoja tai ympärillä kieppuisi se päivä, jota on suunniteltu yksitoista kuukautta.

Ihan hirveästi siihen ruokaan ei nimittäin ehtinyt keskittymään. Muistan ensimmäisen haarukallisen kohdalla hymistelleeni, että ah kuinka hyvää ja hakeneeni santsin, kun havaitsin lautasen tyhjentyneen itsestään. Siinä välissä porukka kävi juttelemassa meidän kanssa, patisteltiin seuraavia pöytiä hakemaan ruokaa ja pohdittiin hääcrewn kanssa, että mitäs nyt tehdään kun ollaan 1,5 h aikataulua edellä.







Koska näin tosiaan kävi. Päästiin buffeepöydän antimien ääreen puolisen tuntia ajateltua aiemmin, kun kaikki alkusähellys ja -höpötykset soljuivatkin varsin sutjakasti. Meidän 50-hengen seurueen kupujen täyttymiseen oli varattu parilla puheella höystettynä yhteisymmärryksessä cateringin kanssa kaksi tuntia aikaa, kun siihen lopulta meni vain tunteroinen. Kolmenkympin helle rajoitti koko porukan ruokahalua: valkosipuliperunat eivät ehkä ole monen ykkösvalinta trooppisissa olosuhteissa. Kuumuuden vuoksi ruokaa jäi myös paljon yli, mikä oli kyllä sääli. Onneksi pääruuan liha saatiin sentään talteen ja siitä syötiinkin häiden jälkeen vaihtelevilla kokoonpanoilla useampaan otteeseen.

Ruokailun lomaan oli ohjelmoitu kaksi puhetta: mun isän sekä vaarin. Koska lautaset tyhjenivät odotettua rivakammin, pidettiin puheet kuitenkin lopulta ruokailun päätteeksi perätysten. Iskä lainasi Mika Waltaria ja vaari huolehti, että ainakin yksi kyseenalainen lapsuusmuisto jaettiin juhlakansalle. Kiitos kummallekin.

Kaikki hetket ikuisti Kallioniemi Photography.

Ruokailun ja puheiden jälkeen Tume-bestman julisti tauon alkaneeksi ja baarin avatuksi. Vieraille kerrottiin myös yhteiskuvan tapahtuvan piakkoin, mutta heille tultaisiin siitä erikseen kertomaan. Lisäksi muistutettiin salatehtävistä, vieraskirjasta ja muista oheisohjelmista. Vieraiden informointi oli yksi minulle tärkeistä jutuista ja Tume hoiti homman ihan nappiin. Saatiin jälkikäteen jopa kiitosta kuinka kiva oli, että koko ajan tiesi mitä on tapahtumassa. Jes! Loppupeleissä aikataulun edistyminen ei myöskään ollut ongelma, sillä vieraat viihtyivät ulkona eikä kukaan asiaan vihkiytymätön jälkihaastattelujen perusteella edes huomannut mitään kummastelemista. Morsiankin onnistui suhtautumaan aikataulun eläväisyyteen hämmentävän lunkisti!

2 kommenttia:

  1. Näyttää ja kuulostaa tosi hyvältä! Hääruokaa pitäisi kyllä ehdottomasti saada aina kotiin mukaan seuraavalle päivälle, jotta siitä pystyisi oikeasti rauhassa nautiskelemaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Vinkki siis tuleville hääpareille: kerätkää ensimmäinen satsi lautasen sijaan tupperwareen! :D

      Poista