Kaikki kukista

Joku saattaa muistaa, että alkuperäinen ajatus oli kerätä pöytäkukat tienposkesta ja kaapata morsiuskimppu matkaan satunnaisesta kukkakaupasta hääaamuna. Tämä ratkaisu osoittautui idealistisuudessaan pian turhan stressaavaksi ja päätin päätimme tilata kukat Juhlakukilta. Nälkä kasvoi vähän siinä syödessä, mutta huh kun oli hyvä päätös.

Tilausrumba itsessään oli varsin simppeli. Sovimme sähköpostilla etukäteen sidontatöistä (mun kimppu ja hiuskukat, Henkan sekä bestmanien vieheet ja kaasojen seppeleet) ja niiden hinnasta sekä juttelimme sopivista pöytäkukista ja niiden määrästä. Tämän pohjalta tein verkkokaupassa tilauksen parisen viikkoa ennen häitä ja valitsin toimitustavaksi postipaketin suoraan juhlapaikalle. Jälkimmäinen olikin se ketjun hermoja raastavin lenkki, kun sopivasti viikkoa ennen meidän häitä bongasin Facebookin Häät2019-ryhmästä vertaistukikeskustelun niille, joiden kukat olivat jääneet postiin jumiin…

Meidän kukkaset saapuivat kuitenkin jämptisti siinä kymmenen aikaan torstaiaamusta. Navetalla säilytystilat olivat varsin rajoittuneet, mutta vieheet, seppeleet ja hiuskukat saatiin onneksi kylmenemässä olleeseen jääkaappiin. Muiden kukkien osalta parempaa ratkaisua ei ollut näköpiirissä kuin leikata ohjeiden mukaisesti uudet imupinnat ja istuttaa ne lämpöiseen veteen, jota saatiin sekoittamalla keitettyä ja kanistereiden huoneenlämpöistä vettä sopivassa suhteessa. Auringolta suojaaminen ei ollut ongelma, mutta navettaa viileämpää tilaa ei mistään saatu taiottua. Tästä huolimatta kaikki kukat selviytyivät oivallisesti lauantain juhliin ja pöytäkukat olivat raportoidusti tikissä vielä viikko häiden jälkeenkin!

Pöytäkukat
Pöytäkukissa tahdoin pitää kiinni luonnonkukkahenkisyydestä ja iloisista väreistä, joten pistin tilaten muun muassa kultapiiskua, krysanteemeja ja runsaasti leikkovihreitä. Me oltiin ihan valtavan onnekkaita, kun toisen bestmanin vaimokkeen äiti tarjoutui tulemaan perjantaina juhlapaikalle loihtimaan kukka-asetelmia. Ja ei vitsiläinen miten upeita niistä tuli! Oltiin heti samalla taajuudella siitä mitä haettiin enkä olisi osannut kuvitella täydellisempiä asetelmia. En tiedä miten oltaisiin selvitty ilman tätä apua, sillä hän hoiti koko kukkataiston yhden naisen voimin. Jokaiseen meidän seitsemään pöytään tuli neljästä kuuteen asetelmaan sekalaisissa kokoelmassa lasipurkkeja, joten työ oli ihan valtaisa. Näiden lisäksi oli vielä viisi auringonkukkaa, joista neljä aseteltiin yksinkertaisuudessaan buffeepöydän keskelle ja yksi onneton pääsi ulos helteeseen Tervetuloa-kyltin kaveriksi.




Morsiuskimppu
Luonnonkukka-ajatus jatkui mun kimpussa ja vaikkei mulla ollut yhtä valmista mallikuvaa lähettää Juhlakukille, poimin selitysteni sekaan pari inspisesimerkkiä. Olen nähnyt vastasidotusta kimpustani kuvan Juhlakukkien instagramissa, ja se on upea. Kävi kuitenkin niin, ettei kimppu matkannut perille aivan yhtä loistokkaana. Kääröstä avattuna se oli pallomainen ja tiivis rönsyilyn sijaan ja pääroolissa toiminut auringonkukka hieman nuupahtanut. Täysin epäammattimaisena analyysinä luulen ongelman olleen ainakin osittain toivomissani mustikanvarvuissa, jotka eivät selvinneet kuljetuksesta lainkaan ja näin kadottivat rönsyefektin. Kimpussa oli myös oranssihtavan punaisia neilikoita, joiden väristä meinasin saada henkisiä näppyjä. Vaikkei kimppu ollut minulle häiden tärkeimpiä komponentteja, oli harmitus yllättävän raskas. Tässä kohden meidän pelastava kukkaenkeli astui kuitenkin jälleen parrasvaloihin, purki koko kimpun ja sommitteli sen uudestaan. Rönsyvihreitä varastettiin pöytäkukkapunteista samoin kuin vaaleankeltaiset krysanteemit, jotka tulivat korvaamaan poisnypittyjä neilikoita. Lopputulos oli rennosti löyhempi ja samalla ihanan raikas. Olen tästä pelastusprojektista loputtoman kiitollinen.




Morsiamen hiuskukat
Arvioisin tämän olevan se käännekohta, jossa kukkatilaus lähti hieman rönsyilemään. Mutta mitään en kadu! Aidot kukat kruunasivat hääkampaukseni ihan täydellisesti ja ne pysyivät freesheinä paikallaan koko päivän, illan ja yön. Pääkukaksi oli alunperin tarkoitettu sellainen huono-onninen oranssinpunainen neilikka, mutta hääaamuna modattu kimppuni pääsi vielä elinluovuttajaksi, kun siitä varastettiin yksi keltainen kakkara myös hiuksiin. En tiedä mitä taikoja kampaajani mutisi, mutta tuokin kukkanen pysyi kiltisti paikallaan, vaikkei sitä muiden tavoin oltu istutettu rautalankaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan keltainen kukkanen teki ihanan raikastuksen omaan morsiuslookiini, vaikka se oli ehkä vähiten harkittu päätös koko häähärdellissä.


Sulhasen ja bestmanien vieheet
Henkka jätti tämän osuuden kokonaan minun kontolleni ja vieheiden tilaus oli vähän sellainen löperö “siroa ja kevyttä” yhdellä esimerkkikuvalla. En hoksannut täsmentää, etten siis halua yhtä isompaa kukkaa laisinkaan. Henkalla tuo kukka oli sitten valkoinen ruusu ja pojilla ne oranssinpunaiset neilikat, joille havaitsin olevani henkisesti allerginen. Henkan viehe sopi kokonaisuuteen kuitenkin ihan passelisti eivätkä ne bestmanienkään kukat häirinneet, kun ei mulla ollut silmiä kuin yhdelle miehelle.




Kaasojen seppeleet
Kaasokimput olisi olleet tiellä, joten ensin harkitsin rannekukkia. Omia hiuskukkiani pohtiessa sain kuitenkin älynväläyksen seppeleistä. Kaasot pitivät ideaa niin ikään toteutuskelpoisena, joten sillä mentiin. Seppeleet olivat kevyet ja vihreät pienin harsokukkalisin ja toimivat mainiosti erottaen kaasot nopeallakin silmäyksellä muusta vierasjoukosta. Voin suositella! Näidenkin suhteen piti hääaamuna kuitenkin tehdä pientä viilausta, sillä seassa olleet mustikanvarvut ravistelivat ruskeaksi kurvahtaneita lehtiään hentoisestakin kosketuksesta. Lopputulos pelitti onneksi ilman varpujakin, vaikka ne toimiessaan olisivat toki sopineet somasti häiden tyyliin.

Kaikki kuvat Kallioniemi Photography