Villa Taika - ylistys häähotellille

Hääyöhotellia etsiessä haukuin koko kotimaan majoitustarjonnan pystyyn. Huoneet ovat kalliita, kliiniseen toimistotyyliin sisustettuja ja romanttisena mainostetun sviitin lisäneliöt käytetty joko neuvotteluhuoneen pöytään tai hammaslääkärin odotushuoneen sohvaan.

Mutta jos koskaan etsitte yösijaa Fiskarsin tuntumasta, ainoa oikea valinta on Villa Taika.

Suloisessa maalaismiljöössä nököttää vanha puutalo vihreän puutarhan keskellä. Sokkeloinen päätalo lankkulattioineen, teemasisustuksineen ja eriparisine puutarhakalusteineen. Sellainen hassunkurinen huvikumpufiilis. Yövyimme samaisessa paikassa kaasojen kanssa häitä edeltävän yön ja kaasot palasivat Aurinko-sviittiin myös häiden jälkeen, joskin tällä kertaa kolmantena pyöränä keikkui toisen kaason mies. Me Henkan kanssa vietimme hääyön hotellin Lootus-sviitissä, jonka ihana henkilökunta oli käynyt koristelemassa ruusunterälehdin.

Etukäteisjärjestelyistä lähtien minulla oli tunne, että villan henkilökunta pyrki tekemään kaikkensa, jotta asiat lutviutuisivat mahdollisimman helposti meidän kannaltamme. He suosittelivat huoneita talon yksityisemmästä siivestä, antoivat kaason käydä kirjaamassa meidät sisään ja järjestivät pääsyn hääsviittiin jo aamusta, jotta mun tavarat saatiin valmiiksi oikeaan huoneeseen. Hääaamun aamupalaa aikaistettiin, jotta minäkin ehdin syömään ennen kampaajan saapumista ja morsiuskimppu vietiin säilytettäväksi viileään kellariin, josta se palautettiin huoneeseen sovittuun aikaan. Missään en koskaan ole törmännyt tällaiseen omistautumiseen asiakaspalvelulle.

Hääyöpakettiimme (joka muuten kustansi kaikki 150 €) kuului myös huoneemme ovelle tuotu aamupalatarjotin. Tai siis NELJÄ. Oli leipää, sämpylää, muroa, puuroa, jogurttia, juustoja, leikkelettä, kananmunaa, hedelmää, mehua, teetä (tai haluttaessa kahvia), keksiä, muffinssia ja vielä Brunbergin suukot. Kuinka mua harmittikaan, ettemme sillä helteellä saaneet nirhaistua kuin murto-osaa kaikista herkuista. Jos sää olisi ollut armeliaampi, olisimme myös voineet nautiskella aamupalan sviitin omalla parvekkeella.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Aiomme ehdottomasti ottaa aamiaisrevanssin ja palata Taikan hemmoteltaviksi vielä uudemman kerran. Ehkäpä jo paperihäinä!

Hääaamu

Hääaamu valkeni aurinkoisena ja aikaisin. Tiedän, koska olin hereillä. Kummallisesti yöllä ei tuntunut juuri jännittävän ja iltakuplivat olivat saanut ylikierroksisen mielenkin rauhoittumaan, mutta uni ei vain tullut. Näinpä olin virkkuna loikkaamassa sängystä herätyksen ensimmäisellä sulosoinnulla ja rapistelemassa auki kasisatasta buranaa. Koska kun ainakaan neljään vuoteen ei ole ollut kunnon flunssaa, niin mikä olisikaan sellaiselle hääpäivää parempi ilmaantumisajankohta.

Kun kaasotkin kampesivat pystyyn ja hampaat saatiin jynssättyä, suuntasimme aamupalalle, jonka Villa Taikan huippu henkilökunta oli kattanut meille tavallista aikaisemmin. Kampaajamme kurvasi kuitenkin pihaan samalla hetkellä, joten kokosin itselleni aamiaistarjottimen kutrien kiharruksen lomassa nautittavaksi. Ihanat kaasot huolehtivat eteeni vielä kiireessä unohtuneen appelsiinimehun.

Koekampauksen jäljiltä sävelet olivat varsin selkeät ja Mervi taiteili suortuvani juuri oikeille paikoilleen. Siilipuolikin saatiin sulautumaan kokonaisuuteen ja yhdessä hiuskukkien kanssa se oli melkeinpä lemppariprofiilini! Kuotaloni valmistui hyvissä ajoin, joten ehdin hieman vetää happea ennen meikkaajan saapumista ja katsella, kun kaasojen hiuksiin ryhdyttiin taivuttelemaan rentoa lainetta ja lettiä seppeleiden seuraksi.

Koemeikissä emme olleet oikein löytäneet yhteistä säveltä, mutta meikkijännitys osoittautui turhaksi. Kirsi taikoi mulle ihan täydellisen morsiusmeikin, joka korosti upeasti silmiä. Alkuperäinen ajatukseni oli luonnollisempi, mutta peiliin katsoessani olin äärimmäisen onnellinen. Ehostus oli selvästi juhlava, mutta kuitenkin pehmeä ja minun näköiseni.

Ajoituksemme meni varsin nappiin, sillä kaunistautumisen jälkeen oli juuri sopivasti aikaa ujuttaa meidät kaikki kolme mekkoihimme. Puku etumuksesta paikalleen, kiskominen, kiristys ja virkkuukoukku. En tiedä mitä kahdessa viikossa oli voinut tapahtua, mutta peiliin katsoessani hääpukuni ei minusta istunut takamuksen kohdalta samoin kuin viimeisessä sovituksessa. Siinä hetkessä asialle ei kuitenkaan ollut enää mitään tehtävissä, joten harmitteluunkaan ei auttanut jämähtää. Ovesta ulos ja kesän kuumimpaan porotukseen.

Villan pihalla keräsin kovasti onnitteluja ja ihastelua niin henkilökunnan kuin toisten vieraidenkin taholta. Harvemmin sitä kohtaa niin monta vierasta kasvoa, jotka puhkeavat hymyyn sinut nähdessään. Tuntui aika kivalta. Aamun hauskimman kohtaamisen tarjosi kuitenkin mikään-ei-ole-hyvin-varsinkaan-vanhemmat -esiteini-ikäinen poika, joka eksyi viereeni katse tiukasti puhelimessa ja siitä äkillisesti havahtuen lipsautti aidon spontaanisti: ”Oho, vau.”

Loppuhääviikko: Hösseliksi

Torstaina laitettiinkin sitten hösseliksi.

Liitoksistaan tursuava auto starttasi kohti juhlapaikkaa siinä kasin pintaan ja kaarsi navetan pihaan sovitusti klo 9. Meitä edeltänyt taidenäyttely oli hoitanut oman tonttinsa mallikkaasti eikä navetalla ollut juuri laittioiden lakaisua vakavampaa siivottavaa. Kalusteet päästiin lastaamaan vuokrafirman autosta vähän kymmenen jälkeen ja etukäteen stressailemani kukkalähetyskin saapui postin hellässä huomassa heti aamupäivästä.

Meidän torstain tehotiimi toimi moitteettomasti ja mukisematta - työnjohto kiittää. Kaasot silittivät kuuliaisesti miljoona ja kaksi ikävän pyöreää pöytäliinaa ja bestmanit ottivat sulhon johdolla kopin äänentoistosta, valoista ja raskaimmista nostoista. Dream teamin ruokahuolto pelasi myös kiitettävästi, joten suuremmilta nälkäkiukuilta vältyttiin. Lämmin oli, mutta kivinavetta säilyi kuitenkin ulkoilmaa viileämpänä.

Torstaina saatiinkin hommat jo sen verran pitkälle, ettei perjantain herätys ollut aivan yhtä aikainen. Toisen bestmanin puolison äiti toimitti päivän sankariteon, kun hän loihti meidän tilaamistamme irtokukkasista kauneimmat pöytäasetelmat ikinä ja fiksasi lisäksi vielä mun kimpunkin. Viimeisimpiä paikalleenasetteluja oli seuraamassa myös mun veli, joka sai pitkän ja hartaan tehtävälistan vielä lauantaiaamuksi. Käytiin tulevan päivän ohjelma vielä kertauksena läpi ja sitten meidän tiet erkani Henkan lähtiessä bestmanien kanssa yökyläilylle ja meidän tyttöjen suunnatessa Villa Taikaan.

Pojat viettivät Henkan viimeisen poikamiesillan pesten autoa, saunoen ja vetäen navat täyteen kotitekoisia hamppareita ja vaniljajätskiä mansikoilla ja kinuskikastikkeella. Meidän tyttöjen residenssissä siemailtiin shampanjaa, tirskuttiin upealle polttarikirjalle, lakattiin kynsiä ja hoidettiin kauneutta.

Mainittakoon, että Henkkahan oli koko torstain aivan kuolemantaudissa ja perjantaikin meni huomattavalla vajaateholla. Onko villejä arvauksia kuka heräsi hääaamuna virkistäviltä 1,5 h yöunilta kurkku karheana ja meno huteran kuumeisena?

Häämatka varattu!

Jos lottopotti löytäisi perille ja aikaa saisi viettää kuukauden, lähdettäisiin häämatkalle Galápagokselle. Ilman Veikkauksen sponssiakin voitaisiin toteuttaa pitkään kytenyt Pohjois-Italian valloitus, mutta siellä olisi tiedossa aivan liikaa tehtävää, nähtävää ja koettavaa meidän 4-5 yön aikaikkunaan.

Me mennään siis naimisiin lauantaina 27.7., koska se oli juhlapaikan ainut vapaa rako. Toisaalta Henkan pitää olla sivistämässä tulevaisuuden toivoja jo taas heti elokuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla, joten meidän häämatkalle ei jää aivan tuhottomasti aikaa. Halutaan kuitenkin lähteä reissuun nimen omaan heti kohta hääpäivän jälkeen, koska meistä esimerkiksi jouluun siirretty reissu ei oikein sitten tuntuisi enää kunnon hanimuunilta.

Meidän toivelistalla on ainakin

• Lämpöä. Koska Suomen kesä.
• Inhimillinen matka-aika. Ei haluta viettää puolta meidän häämatkan tyngästä reissun päällä. Käytännössä ei siis Välimerta kauemmas kalaan.
• Luksuksempi majoitus. Normireissulla mennään mentaliteetilla, ettei siellä hotellihuoneessa olla tultu aikaa viettämään. Häämatkalla halutaan kuitenkin panostaa majoitukseen, koska tarkoitus on yrittää ottaa aktiviteettien kannalta vähän rennommin (terveisin lomasuorittaja).
• Maltillinen hintataso. Meillä ei ole varaa luksukseen Monacossa. Mutta jossain muualla ehkä.
• Rantaa, luontoa ja maisemia. Ideaalisti aamupäivän voisi käyttää patikoiden upeissa maisemissa ja laskeutua sitten rannalle löhöämään. Vähän ehkä snorklaamaan siinä sivussa.

Alunperin tutkiskeltiin Kroatiaa ja eritoten Splitin edustan saaria. Meidän ajatus ei kuitenkaan oikein kohdannut reaalimaailman majoitusvaihtoehtojen kanssa. Yksi aivan täydellinen kohde löytyi, mutta se oli budjetin onneksi jo täyteen buukattu. Noin yleisesti TripAdvisoria konsultoidessa välittyi olo, että kalliimpien hotelliöiden laatu ei vastaa hintalappua.

Vehreämpi ruoho löytyi kuitenkin yllättäen naapurista. En olisi tätä ennustanut, mutta meidän viiteen yöhön tiivistetty kuherruskuukausi suuntaa Montenegroon!

Koska ainoat suorat lennot Helsingistä Montenegron Tivatiin paahtavat vain kerran viikossa, päädyttiin me varsin yleiseen ratkaisuun laskeutua Kroatian puolelle Dubrovnikiin ja hurauttaa vuokra-ajokilla rajan yli. Maltillinen tarjoushaukka olisi jäänyt odottamaan sopivaa lentodiiliä, mutta tällaisena hätähousuna (köh) varattiin suoraan Finskin kohtuuhintaiset lennot. Henkan tossuihin tuli vipinää, kun lähdettiin selvittämään vuokra-autoa, ja buukattiinkin samoin tein Beetle Cabrio tai vastaava. Säästösyistä meille ei tule hääautoa, joten olen aika onnellinen, että Henkan ei-niin-pieni sisäinen automies pääsee sitten häämatkalla kruisailemaan katto auki (vaikkei volkkari nyt se aivan unelmien ykkösmenopeli olisikaan). Vuokra-auto laajentaa myös kivasti päiväretkimahdollisuuksia (se siitä löhöilystä).

Jos siis maltetaan lähteä hotellin tiluksia pidemmälle. Meidän häämatkan tukikohtana toimii Forza Mare hieman Kotorin kaupungin ulkopuolella. Majoituspanostuspäätöksestä huolimatta mopo pysyi sen verran lapasessa, ettei lähdetty standardihuonetta enempää pröystäilemään, mutta viihdytään kyllä varmasti silti. Luksuksempia hotellivaihtoehtoja olisi ollut useampikin, mutta meitä houkutti tornitalokompleksien sijaan pienemmän kokoluokan paikka vähän rauhallisemmalla sijainnilla. Sähköpostitse asiakaspalvelu on myös pelannut, joten odotetaan aika innoissamme tätä reissua!

All three pic courtesies to Forza Mare. Thanks guys!

Vieraita ajatellen: huonekiintiö

Toiveena luonnollisesti olisi, että vieraat viihtyisivät juhlissa pitkään eikä kenelläkään olisi hoppu kotiin. Suurimmalla osalla meidän vieraista edellä mainittu koti on myös ihan hyvän matkan päässä. Näinpä haluamme avittaa vieraita yöpymisjärjestelyissä ja olemmekin tehneet huonekiintiövarauksen kylpylähotelli Päiväkumpuun. Kiintiön kautta vieraat saavat pikkiriikkisen alennuksen, ja mikä tärkeintä: huoneita löytyy, vaikka hotellin varauskalenteri muuten näyttäisikin punaista.

Kuten jo aiemmin tuskailin, ei meidän juhlapaikan välittömässä läheisyydessä ole juurikaan valinnanvaraa hotellien suhteen. Päiväkumpu on oikeastaan ainut harkittavissa oleva vaihtoehto tarvittavalla kapasiteetilla, vaikka tilat kaipaisivatkin päivitystä. Huoneisiin kuuluu myös pääsy kylpyläosastolle, joten halutessaan vieraat voivat vaikka sunnuntaina ennen kotiinlähtöä käydä hieman lillumassa. Voin myös omasta kokemuksesta suositella pientä yöuintia hotellin hiekkarannalta!

Aivan superinnoissani en tästä hotellivalinnasta valitettavasti voi olla, sillä Ensun häiden yhteydessä saamamme palvelutaso jätti reilummalti toivomisen varaa. Huonekiintiöasiat hoituivat kuitenkin silloin ongelmitta, joten emme lähde pystyttämään vaihtoehtoista puolijoukkuetelttaa juhlapaikan pihalle. Toivotaan, että vieraiden yöpymiskokemus on tällä kertaa onnistuneempi.

Lähestyin huonekiintiöasiaa sähköpostitiedustelulla, joka oli jäädä heiltä huomioimatta, mutta sen perään soitellassani oltiin linjan toisessa päässä informatiivisia ja ystävällisiä. Tämän jälkeen myös sähköpostilla lähettämiini tarkennuskysymyksiin vastailtiin ripeästi. Yllätyksekseni ensi kesälle oli täälläkin jo jonkinkin verran varauksia ja tiedusteluja, joten onneksi oltiin Ensun kehotuksesta ajoissa!

Häähotelli

Meidän juhlapaikka on sen verran skutsissa, että hotellitarjonta on kauniisti sanottuna rajoittunut. Yhdyn Jotain keltaista -Iiran ja jokusen muukin kanssahääblogistin avautumiskuoroon kotimaan hotellitasosta: voisi olla korkeampikin. Vähänkin kun lähdetään ydinkeskustan ulkopuolle, maakunnista puhumattakaan, on hotellien viimeisin päivitys hyvällä tuurilla 90-luvulta - eikä tämä näy hinnassa.

Ei tässä kuitenkaan mitään Mannerheim-sviittiä etsitä. Kunhan ei olisi nuhjuinen ysärisimulaatio tai pelkistetty konferenssihotelli. Yritin selata vähän Bookingia ja Airbnb:täkin, mutta tulos oli heikko. Jälkimmäisestä olisi kyllä löytynyt hulppean näköisiä ratkaisuja, mutta näissä olisi pitänyt itse nousta aamulla kokkaamaan hääbrunssi. Nope.

Äiti riensi kuitenkin apuun ja pohti ääneen eikö Fiskars ole siedettävän ajomatkan päässä meidän tapahtumapaikasta. Ryntäsin siis uudelleen googlen kimppuun ja Fiskars tarjosi kolme vaihtoehtoa, jotka vein raadin eteen Henkalle. Wärdshus ja Tegel toimivat kumpikin hurjan kauniissa rakennuksissa, mutta kuvien perusteella huoneista puuttuu auttamatta se spesiaaliripaus, jota kaipaan.

Villa Taika on sen sijaan pienempi B&B-henkinen hotelli hieman Fiskarsin ulkopuolella. Heiltä löytyy kolme sviittiä, joista kaikki olivat vähän enemmän kuin tusinahotellihuoneet. Itse pidin kuvien perusteella eniten Saffron-sviitin sisustuksesta, mutta Henkkaa houkutti Lootuksen terassi. Kyselin päätöksentekoapua paikan päältä ja meille suositeltiin ehdottomasti Lootusta sen yksityisemmän sijainnin ja juurikin ihanan terassin vuoksi. Hääyöpakettina koristeluilla ja terassiaamupalla yöpyminen maksaa 150€, joten buukkasimmekin avioelämän ensimmäisen majapaikan samoin tein.

Hieman myöhemmin rupesin arpomaan häitä edeltävän yön majoitusta itselleni ja kaasoilleni. Palasin jälleen kerran hakukoneiden pariin, kunnes pääsin selailussani Villa Taikan kohdalle ja hämmästyin omaa pöljäilyäni. Tietysti fiksuin ratkaisu on yöpyä kaasojen kanssa samassa hääyöhotellissa! Otin neuvottelupuhelun Villa Taikaan ja he ehdottivat meille kolmelle Aurinkosviittiä, joka sijaitsee yksin hääsviitin kanssa samassa rakennuksessa. Varasinkin huoneen kahdeksi yöksi, jolloin kaasoni (ja Ensun mies) pääsevät häiden jälkeen hotellin lakanoihin keräämään voimia seuraavan aamun siivousurakkaan. Henkka yöpyy edeltävän yön bestmaniensä kainalossa, joten pääsemme tyttöjen kanssa fiilistelemään tulevaa päivää ihan kolmistaan. Toivotaan vain, ettei ilta juhlapaikan puunauksessa veny yöksi.

Syyslomalla vietettiin muutama yö riippumatossa - miljoonan tähden hotellissa.