Kommentti koristeista

Kuvat Kallioniemi Photography, kasvosumennukset minä

Meidän juhlapaikka oli jo itsessään niin upea, etten halunnut ripustella sitä täyteen kaiken maailman krumeluurihärpäkkeitä. Salin valmistuttua jäin kuitenkin miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt joko jättää kaikki pois tai vetää nuppia kaakonpaan.

Navetan oma valaistus korosti upeasti harjakattoa ja näiden lisäksi alempiin tukiparruihin ripustettiin lipputankovalot. Ja niistä meinasi tulla kriisi. Pojat kipusivat tikkaita, korjailivat valonauhoja ja piilottivat roikkuvia häntiä iteraatiokierroksen jos toisenkin ja silti mietin otetaanko mokoma vain kokonaan pois. Havahduin nimittäin siihen, että lipputankovalot ovat koristeena kärsineet pahemman luokan inflaation. Että oikein ärsytti, kun meillekin tulisi nyt sellaiset. Yritin avata tätä tuskaani hääcrewlle selittämällä, että ne lipputankovalot näyttävät liikaa lipputankovaloilta. Vastapuolen katseet olivat aika tyhjiä, kunnes Ensu-kaaso riensi hätiin morsian-suomi-morsian -kääntäjäksi. Valot aseteltiin lopulta niin, että haaroittuneisuusvaikutelma hävisi ja ne saivat muun porukan kannustamana jäädä.





Bändin ja tanssilattian ylle ompelin valkoista viirinauhaa, joista kolme neljästä pätkästä päätyi lopulta käyttöön. Minä olisi ripustanut sen neljännenkin, mutta Henkan esteettinen silmä oli vahvasti kolmen kannalla. Viirit olivat aika viime tipan keksintö (eli siis kuukausi ennen häitä :D), mutta ne kyllä rajasivat tanssilattian oikein somasti.

Pöydissä meillä oli valkoiset knoppalakanat, joiden ompelu-urakka ei ollut ihan pieni. En halunnut kattaukseen minkään valtakunnan tilpehööriä, ainoastaan kukkia. Ja oli paras päätös! Olin etukäteen huolissani pyöreiden pöytien keskelle jäävästä valtaisasta tyhjästä tilasta, mutta lopulta meidän 150 cm -halkaisijan tasot täyttyivät juuri sopivasti! Kaksipuoleisia menu/ohjelma-vanereita oli kolme kutakin pöytäkuntaa kohden ja kuumana päivänä näistä kehkeytyi myös oikein toimivat viuhkat. Mölkkyklapit osoittivat pöytänumeron ja kangasservetit oli taiteltu aterintaskuiksi. Pitopalvelu kattoi lasit ja sujautti teräaseet servetteihin - väärään koloseen. Ohjekuvasta huolimatta. Aika kamalaa, mutta pystyn jo elämään tämän kanssa.






Paikkakortteina toimivat vuoden aikana ompelemani istuintyynyt ja jos olin niihin tyytyväinen, niin pöytäkartan suhteen hypähtelin innostuksesta. Tämänkin idean varastin jostain vanhemmasta hääblogista, mutta tarkempi lähde on valitettavasti jo karissut mielestä. Vanhaan ikkunaan oli pöytäkunnittain ryhmitelty pienet kuvat jokaisesta vieraasta. Näitä kaiveltiin parhaamme mukaan omista arkistoista ja edustavuus ei varsinaisesti ollut ensimmäinen valintakriteeri. Jonkin verran jouduimme toki varastamaan Facebookista ja satunnaisten avecien kohdalla lähettämään mystisiä naamakuvapyyntöjä. Hehkulampun veroinen älynväläys oli lisäksi käyttää vanhemmista sekä isovanhemmista heidän hääkuviaan. Aika kiva, vaikka itse ylpistelenkin. Kaasoista ja bestmaneista oli muuten myös yhteiskuvat ja meidän oma oli meidän ihka ensimmäinen yhteiskuva.

Pihan puolella meillä oli navetan oven tuntumassa koivutolppien varassa hehkulamppusarja ja illalla pistettiin työmaavalo valaisemaan isoa vanhaa vaahteraa. Ulkona oli lisäksi kaksi puutarhakatosta, toinen yleisessä istuskelussa, toinen puuceen edessä. Jälkimmäisen kattoon oli ripustettu minilipputankovalot, jotka yhdessä koppeihin vietyjen patterikynttilöiden kanssa helpottivat viimeisiä nenän puuteroijia.

Kaikki kukista

Joku saattaa muistaa, että alkuperäinen ajatus oli kerätä pöytäkukat tienposkesta ja kaapata morsiuskimppu matkaan satunnaisesta kukkakaupasta hääaamuna. Tämä ratkaisu osoittautui idealistisuudessaan pian turhan stressaavaksi ja päätin päätimme tilata kukat Juhlakukilta. Nälkä kasvoi vähän siinä syödessä, mutta huh kun oli hyvä päätös.

Tilausrumba itsessään oli varsin simppeli. Sovimme sähköpostilla etukäteen sidontatöistä (mun kimppu ja hiuskukat, Henkan sekä bestmanien vieheet ja kaasojen seppeleet) ja niiden hinnasta sekä juttelimme sopivista pöytäkukista ja niiden määrästä. Tämän pohjalta tein verkkokaupassa tilauksen parisen viikkoa ennen häitä ja valitsin toimitustavaksi postipaketin suoraan juhlapaikalle. Jälkimmäinen olikin se ketjun hermoja raastavin lenkki, kun sopivasti viikkoa ennen meidän häitä bongasin Facebookin Häät2019-ryhmästä vertaistukikeskustelun niille, joiden kukat olivat jääneet postiin jumiin…

Meidän kukkaset saapuivat kuitenkin jämptisti siinä kymmenen aikaan torstaiaamusta. Navetalla säilytystilat olivat varsin rajoittuneet, mutta vieheet, seppeleet ja hiuskukat saatiin onneksi kylmenemässä olleeseen jääkaappiin. Muiden kukkien osalta parempaa ratkaisua ei ollut näköpiirissä kuin leikata ohjeiden mukaisesti uudet imupinnat ja istuttaa ne lämpöiseen veteen, jota saatiin sekoittamalla keitettyä ja kanistereiden huoneenlämpöistä vettä sopivassa suhteessa. Auringolta suojaaminen ei ollut ongelma, mutta navettaa viileämpää tilaa ei mistään saatu taiottua. Tästä huolimatta kaikki kukat selviytyivät oivallisesti lauantain juhliin ja pöytäkukat olivat raportoidusti tikissä vielä viikko häiden jälkeenkin!

Pöytäkukat
Pöytäkukissa tahdoin pitää kiinni luonnonkukkahenkisyydestä ja iloisista väreistä, joten pistin tilaten muun muassa kultapiiskua, krysanteemeja ja runsaasti leikkovihreitä. Me oltiin ihan valtavan onnekkaita, kun toisen bestmanin vaimokkeen äiti tarjoutui tulemaan perjantaina juhlapaikalle loihtimaan kukka-asetelmia. Ja ei vitsiläinen miten upeita niistä tuli! Oltiin heti samalla taajuudella siitä mitä haettiin enkä olisi osannut kuvitella täydellisempiä asetelmia. En tiedä miten oltaisiin selvitty ilman tätä apua, sillä hän hoiti koko kukkataiston yhden naisen voimin. Jokaiseen meidän seitsemään pöytään tuli neljästä kuuteen asetelmaan sekalaisissa kokoelmassa lasipurkkeja, joten työ oli ihan valtaisa. Näiden lisäksi oli vielä viisi auringonkukkaa, joista neljä aseteltiin yksinkertaisuudessaan buffeepöydän keskelle ja yksi onneton pääsi ulos helteeseen Tervetuloa-kyltin kaveriksi.




Morsiuskimppu
Luonnonkukka-ajatus jatkui mun kimpussa ja vaikkei mulla ollut yhtä valmista mallikuvaa lähettää Juhlakukille, poimin selitysteni sekaan pari inspisesimerkkiä. Olen nähnyt vastasidotusta kimpustani kuvan Juhlakukkien instagramissa, ja se on upea. Kävi kuitenkin niin, ettei kimppu matkannut perille aivan yhtä loistokkaana. Kääröstä avattuna se oli pallomainen ja tiivis rönsyilyn sijaan ja pääroolissa toiminut auringonkukka hieman nuupahtanut. Täysin epäammattimaisena analyysinä luulen ongelman olleen ainakin osittain toivomissani mustikanvarvuissa, jotka eivät selvinneet kuljetuksesta lainkaan ja näin kadottivat rönsyefektin. Kimpussa oli myös oranssihtavan punaisia neilikoita, joiden väristä meinasin saada henkisiä näppyjä. Vaikkei kimppu ollut minulle häiden tärkeimpiä komponentteja, oli harmitus yllättävän raskas. Tässä kohden meidän pelastava kukkaenkeli astui kuitenkin jälleen parrasvaloihin, purki koko kimpun ja sommitteli sen uudestaan. Rönsyvihreitä varastettiin pöytäkukkapunteista samoin kuin vaaleankeltaiset krysanteemit, jotka tulivat korvaamaan poisnypittyjä neilikoita. Lopputulos oli rennosti löyhempi ja samalla ihanan raikas. Olen tästä pelastusprojektista loputtoman kiitollinen.




Morsiamen hiuskukat
Arvioisin tämän olevan se käännekohta, jossa kukkatilaus lähti hieman rönsyilemään. Mutta mitään en kadu! Aidot kukat kruunasivat hääkampaukseni ihan täydellisesti ja ne pysyivät freesheinä paikallaan koko päivän, illan ja yön. Pääkukaksi oli alunperin tarkoitettu sellainen huono-onninen oranssinpunainen neilikka, mutta hääaamuna modattu kimppuni pääsi vielä elinluovuttajaksi, kun siitä varastettiin yksi keltainen kakkara myös hiuksiin. En tiedä mitä taikoja kampaajani mutisi, mutta tuokin kukkanen pysyi kiltisti paikallaan, vaikkei sitä muiden tavoin oltu istutettu rautalankaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan keltainen kukkanen teki ihanan raikastuksen omaan morsiuslookiini, vaikka se oli ehkä vähiten harkittu päätös koko häähärdellissä.


Sulhasen ja bestmanien vieheet
Henkka jätti tämän osuuden kokonaan minun kontolleni ja vieheiden tilaus oli vähän sellainen löperö “siroa ja kevyttä” yhdellä esimerkkikuvalla. En hoksannut täsmentää, etten siis halua yhtä isompaa kukkaa laisinkaan. Henkalla tuo kukka oli sitten valkoinen ruusu ja pojilla ne oranssinpunaiset neilikat, joille havaitsin olevani henkisesti allerginen. Henkan viehe sopi kokonaisuuteen kuitenkin ihan passelisti eivätkä ne bestmanienkään kukat häirinneet, kun ei mulla ollut silmiä kuin yhdelle miehelle.




Kaasojen seppeleet
Kaasokimput olisi olleet tiellä, joten ensin harkitsin rannekukkia. Omia hiuskukkiani pohtiessa sain kuitenkin älynväläyksen seppeleistä. Kaasot pitivät ideaa niin ikään toteutuskelpoisena, joten sillä mentiin. Seppeleet olivat kevyet ja vihreät pienin harsokukkalisin ja toimivat mainiosti erottaen kaasot nopeallakin silmäyksellä muusta vierasjoukosta. Voin suositella! Näidenkin suhteen piti hääaamuna kuitenkin tehdä pientä viilausta, sillä seassa olleet mustikanvarvut ravistelivat ruskeaksi kurvahtaneita lehtiään hentoisestakin kosketuksesta. Lopputulos pelitti onneksi ilman varpujakin, vaikka ne toimiessaan olisivat toki sopineet somasti häiden tyyliin.

Kaikki kuvat Kallioniemi Photography

Loppuhääviikko: Hösseliksi

Torstaina laitettiinkin sitten hösseliksi.

Liitoksistaan tursuava auto starttasi kohti juhlapaikkaa siinä kasin pintaan ja kaarsi navetan pihaan sovitusti klo 9. Meitä edeltänyt taidenäyttely oli hoitanut oman tonttinsa mallikkaasti eikä navetalla ollut juuri laittioiden lakaisua vakavampaa siivottavaa. Kalusteet päästiin lastaamaan vuokrafirman autosta vähän kymmenen jälkeen ja etukäteen stressailemani kukkalähetyskin saapui postin hellässä huomassa heti aamupäivästä.

Meidän torstain tehotiimi toimi moitteettomasti ja mukisematta - työnjohto kiittää. Kaasot silittivät kuuliaisesti miljoona ja kaksi ikävän pyöreää pöytäliinaa ja bestmanit ottivat sulhon johdolla kopin äänentoistosta, valoista ja raskaimmista nostoista. Dream teamin ruokahuolto pelasi myös kiitettävästi, joten suuremmilta nälkäkiukuilta vältyttiin. Lämmin oli, mutta kivinavetta säilyi kuitenkin ulkoilmaa viileämpänä.

Torstaina saatiinkin hommat jo sen verran pitkälle, ettei perjantain herätys ollut aivan yhtä aikainen. Toisen bestmanin puolison äiti toimitti päivän sankariteon, kun hän loihti meidän tilaamistamme irtokukkasista kauneimmat pöytäasetelmat ikinä ja fiksasi lisäksi vielä mun kimpunkin. Viimeisimpiä paikalleenasetteluja oli seuraamassa myös mun veli, joka sai pitkän ja hartaan tehtävälistan vielä lauantaiaamuksi. Käytiin tulevan päivän ohjelma vielä kertauksena läpi ja sitten meidän tiet erkani Henkan lähtiessä bestmanien kanssa yökyläilylle ja meidän tyttöjen suunnatessa Villa Taikaan.

Pojat viettivät Henkan viimeisen poikamiesillan pesten autoa, saunoen ja vetäen navat täyteen kotitekoisia hamppareita ja vaniljajätskiä mansikoilla ja kinuskikastikkeella. Meidän tyttöjen residenssissä siemailtiin shampanjaa, tirskuttiin upealle polttarikirjalle, lakattiin kynsiä ja hoidettiin kauneutta.

Mainittakoon, että Henkkahan oli koko torstain aivan kuolemantaudissa ja perjantaikin meni huomattavalla vajaateholla. Onko villejä arvauksia kuka heräsi hääaamuna virkistäviltä 1,5 h yöunilta kurkku karheana ja meno huteran kuumeisena?

To do -lista harvenee

Jälleen on puurrettu sekalaisen repaleisia tehtäviä to do -listan harventamiseksi. Välillä on vähän kaduttanut, etten ottanut pidempää pätkää lomaa tässä ennen häitä. Mitään muuta en sitten kadukaan, vaikka varmaan aika moni pyörittelee silmiä meidän äärimmäisen tärkeille DIY-projekteille. Kuten tämän mölkkyseiskan korjaamiselle.

Askartelupuolella olen saanut salatehtävät aika hyvään kuosiin. Tehtäviä on yhteensä arviolta seitsemisenkymmentä meidän noin 50 vieraalle. FB-ryhmissä joku juuri tätä asiaa pohti ja vastausten perusteella voipi olla, että nämä loppuu kesken, jos meidän vieraat oikein intoutuu. Katsotaan jos saisin vielä inspiraation keksiä vähän lisää. Myös istumajärjestys on askarreltu vanhaan ikkunaan. Ikkunatussilla raapustelu oli kivaa puuhaa! Keksimme myös luontevan paikan kehottaa vieraita koppaamaan tyynynsä kantoon, jotteivät ne jäisi tukkimaan meidän häkkivarastoa enää häiden jälkeen. Tuo sanamuoto on ehkä vähän turhan ilmelä, mutta parempaakaan ei runosuoni tähän hätään suoltanut. Tienvarsikyltithän on tunnetusti se miesten ainut kontribuutio hääjärjestelyihin, joten meilläkin tämä oli Henkan projekti. Ison Omenan laserleikkuri kävi tässä jonkinaikaa vajaateholla, mutta se onneksi korjattiin vikkelästi ja saimme kuin saimmekin leikattua tienvarsikyltit muotoonsa. Häpeilemättä totean, että tuli parhaat mitä olen nähnyt.

Juomapuolella risteilylillumiset on lilluttu ja nyt meidän sauna on täynnä kaljaa (saunakaljaa höhö). Joillain leveästi elävillähän on se oma häähuone, mutta meidän kaksiossa on vähän paha arpoa kumman tilan luovuttaa juhlaromppeelle, joten nyt ei sitten saunota (kotona) ennen bileitä. Myös kahviavecit ja holittomat skumpat ovat plakkarissa. Vanhemmilta löytyi kaapissa avaamattomana jo kymmenisen vuotta kolissut konjakki ja toiseksi vaihtoehdoksi päätin hetken mielijohteesta ufo-pullot. Ettei juhla lipsahda liian tyylikkääksi. Pahoittelut kaikille vieraslistan Baileysin ystäville, mutta minä en kuulu teihin. Ja Henkalle oli ihan sama. Holittomaksi alkumaljaksi halusin Henkelliä, mutta Ompun Alko tarjosi vain roséta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan Alkon click-and-collect -tyylisen nettipalvelun kautta sain tilattua kaksi pulloa sitä perusversiota kuskattavaksi lähiliikkeeseen. Myös lapsivieraan juomapuoli on hoidossa, kun nappasin kauppareissulla koriin valikoiman pillimehuja.

Iskä jutteli tutulle metsänomistajalle meidän koivunlehtitarpeista ja saatiin lupa käydä keräämässä oksat muutenkin harvennusuhan alla olevalta läntiltä. Jes! Nappasin porukoilta lainaan myös sopivan korin lehtiä varten ja samaan syssyyn muutaman isomman lasimaljakon sekä -purnukan. Edellisviikonloppuna myös koeponnistimme kaksi puutarhakatosta ja totesimme ne toimiviksi. Tosin vihkikatos ei ole valkoinen, kuten kuva antaa ymmärtää, vaan vaalea beessi. Toivotaan, ettei sitä tarvita.

To do -lista alkaa näyttää jo sen verran hyvältä, että olen varmasti unohtanut jotain tähdellistä.

Tekemätön koekampaus ja muita ahkerointeja

Juhannuksen jälkeen hääjärkkäilyt on puskeneet eteenpäin uudella, paniikin paimentamalla vaihteella: onhan häihin enää vajaa kuukausi!

DIY-puolella aloitin kangasservettien taittelun jo kesäkuun alkupuolella. Servetit kuului meillä alunperin pihistysosioon, mutta sitten bongasin kankaiset paperisten hinnalla hääkirppikseltä. Näiden taittelu oli aikataulutalouden kannalta fiksumpi hoitaa ennen juhlapaikalle kurvaamista, sillä tähän hommaan tarvitsi silitysrautaa. Pienempinä askarteluina on tullut myös tuunattua vieraskirja ja koottua Bridelisan Elisan vinkeillä meidän ainokaiselle lapsivieraalle puuhakirja, jonka kylkeen ostimme pari tarra-arkkia, värikynät ja saippuakuplaputelin. Aavistuksen suureellisempana projektina olemme Henkan kanssa istuskelleet jälleen Ison Omenan laserleikkurin ääressä kaivertamassa erinäisille vanereille ohjelma-, menu- ja kaiken maailman muita kylttejä. Ikävä yllätys oli, että laserin tehoissa on nyt häikkää ja saa nähdä onnistuuko meidän tienvarsikylttien muotoonleikkaus lainkaan. Yhden sunnuntain vietimme pajalla rakentaen donitsiseinän sekä käsienpesupisteen.

Näiden lisäksi olemme käyneet kakkupalaverissa Tårta på tårtalla, jossa keskustelimme vähän kakun dimensioista, koristeista ja toimitusaikataulusta. Jätimme myös upean kakunkoristeemme leipurien hellään huomaan. Vierailimme uudestaan vihkipaikalla ja bongailimme matkalla sopia potrettikuvauspaikkoja. Samalla reissulla testasimme muutaman paikallisen pitserian ja tarjouspyyntö iltapalapizzoista on nyt viimein lähetetty.

Henkka on ostanut itselleen kauluspaidan sekä kenkiin mätsäävän vyön. Ja vahannut auton. Lisäksi teimme muutama viikko sitten pikapiipahduksen Ikeaan, josta hamstrasimme pari knoppa-lakanaa sekä tekokukkavarren autonkoristekokeilua varten. Magneettikiinnityskokeilu onnistui eivätkä kukkaset lähteneet ajossa lentoon. Havaitsimme tosin, että varsinainen konepeltimme taitaa olla alumiinia, mutta onneksi magneetit purivat keulan sivureunuksiin.

Tänään minulla oli sitten sovittuna koekampausaika. Juttelimme mun Pinterest-kollaasin perusteella kampauksesta ja sen tyylistä, ja tunnuimme olevan samalla aaltopituudella. Oli luottavainen fiilis. Yllättäen kampaaja kuitenkin totesi, ettei hän yleensä ole tehnyt mitään tarkkaa koekampausta, sillä ei niistä kuitenkaan karvalleen samanlaisia sen oikean kanssa tule. Oletin hänen kuitenkin askartelevan hiuksista jonkinlaista hahmotelmaa, mutta löysin itseni takaisin autosta takanani vain vartin rupattelu. Aika välittömästi rupesi ketuttamaan, etten hämmennyksissäni kyseenalaistanut tätä toimintaa, sillä alun perin olimme sopineet hääkampauksesta nimen omaan koekampauksella. Prkl. Tällä nyt kuitenkin on pärjättävä enkä varsinaisesti panikoikaan, vaikka olin kyllä toivonut hääkutrien suhteen vankempaa mielenrauhaa.

Pöytäliinoja ja pikkuasioita

Meidän hääjärkkäilyissä on päällä sellainen raivostuttava vaihe, jossa on pakko edistää kaiken maailman pikkuasioita (ja vähän isompiakin), mutta mitään ei kuitenkaan pysty sanomaan vielä valmiiksi.

Buffet-menun valinta alkaa olla aika hyvässä jamassa. Vielä pitäisi valita pääruuan kasvisvaihtoehto sekä venkslata savulohen kastiketta ja leivän levitettä. Olen pitänyt silmällä tahtoo-sivuillemme ropisevia ilmottautumisia ja ainakaan toistaiseksi ei ole havaittavissa suurempia ongelmia erityisruokavalioiden kanssa. Koko menu on vähä/laktoositon ja muiden rajoitteisten vieraiden osalta ei keneltäkään pitäisi mennä kuin jokin yksittäinen lajike sivu suun. Saimme myös tarkemman kustannusarvion kokoamastamme menusta ja saatamme jopa pysyä budjetissa! Hurraa!

Tyynytaiston väistyttyä olen päässyt taklaamaan seuraavaa ompeluongelmaa: pöytäliinoja. Meillehän tulee pyöreät pöydät, joten perinteiset knoppa-lakanat eivät toimi aivan sellaisenaan. Alunperin ajattelin vain ompelevani kaksi lakanaa yhteen ja tasaavani tällaisen jättiliinan pidemmän sivun siten, että saamme pöytäliinaneliöt. Kunnes konsultoin Pythagorasta ja havaitsin, että tässä pöytäliina roikkuisi neliön kulman kohdalta metrin reunan yli osuen lattiaan. Näettekö sen skenaarion, jossa liinan kulma juuttuu iloisen juhlijan tuolinjalkaan? Niin minäkin. Nyt meidän 7 pöytään on ommeltu 14 pyöreää pöytäliinaa, joiden roikuntapituus on säntillisen tasainen. Knoppa-lakanathan tosiaan kuultavat läpi kuin Daeneryksen mekot ensimmäisellä kaudella, joten niitä piti saada kuhunkin pöytään edes tuplakerros.

Tässä yksi ilta ahdistin Henkan nurkkaan ja kävimme läpi alustavaa ohjelma-aikataulua. Lopputulos vaikutti lupaavalta ja tällä suunnitelmalla viimeinen “virallinen” ohjelmanumero eli bändin kolmas setti hiljenisi vähän puolenyön jälkeen. Spotify-bileet saavatkin sitten jatkua niin pitkään kuin juhlijoissa riittää virtaa. Päivää ei toki ole muutenkaan tarkoitus minuuttiaikatauluttaa, mutta bändin lisäksi kakulle, donitseille ja iltapalalle olisi ilmoitettava sopivat saapumisajat.

Onnistuin lopulta myös tekemään sen kuukausia roikkuneen minuutin homman eli ompelin sinisen korun toisen puolikkaan koristamaan häärintsikoita. Tämä piti saada hoidettua nyt, sillä eilen vein hääpukuni korjausompeluun The Dressiin. Siinä pystyi sitten varmistamaan, ettei koru näy puvun läpi. Ei näkynyt ja muutenkin sovitus meni oikein mallikkaasti. Kovin suuria muokkauksia ei ole tiedossa, mutta yllätyin silti positiivisesti, kun kustannusarvio jäi alta 90€! Viimeinen sovitus ja luultavasti myös nouto sovittiin heinäkuun puolelle. Eli alle kahden kuukauden päähän!!

Tyynytaisto vol. 3 - VALMIS

Meidän häihin on jotenkin puolivahingossa tupsahdellut näitä DIY-projekteja, vaikka mitään tee-se-itse -häitä ei ollutkaan tarkoitus väkertää. Vaikka esimerkiksi kutsuihin upposi jokunen työtunti, on tyynytaisto paininut ihan ikiomassa sarjassaan.

Kertauksena: syksyllä lähdin toteuttamaan puolihullua päähänpinttymää ommella kangasjämistä jokaiselle vieraalle oma, nimikoitu istuintyyny.

Ja nyt ne on valmiit!

53 kappaletta ollaksemme tarkkoja. Yksi vieraistamme tosin syntyi vasta kuukausi sitten eikä hänen tyynyllänsä vielä ole nimeä. Osa tyynynpäällistä onnistui jopa paremmin kuin odotin, toiset eivät ehkä aivan täydellisesti. Lisäksi tuli tehtyä neljä yritelmää, joiden loppulliseen toteutumaan olin sen verran tyytymätön, etten kehdannut nimetä niitä kellekään. Mainittakoon, että puolessa vuodessa meidän vieraslista laajeni myös hieman ja piti tehdä täydennysreissu JYSKin tyynylaarille. Ja ne oli nostaneet sisustyynyjen hintaa! 25%! “Aina edullinen hinta” - pah. Onneksi tuli ostettua suurempi lasti jo syksyllä.

Realistisimmat sielut varmaan tässä kohtaa laskeskelee, että hetkonen, enhän mä voi vielä tietää, jos joku kutsutuista ei pääsekään. Ja sehän on ihan totta se. Meidän ilmottautumisDL on kuitenkin vasta 9.6. enkä malttanut odottaa sinne asti. Aloitin tyynynpäällisten nimeämisen kyllä fiksusti varmimmista tapauksista, mutta homma riistäytyi käsistä. Ongelma ei kuitenkaan ole vakavimmasta päästä ja ehkä ne polot, jotka eivät lopulta pääse paikalle, saavat tyynynsä jälkitoimituksena.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja mieluinen, joskin myönnetään myös ne hetket, jolloin se tuntui ennen kaikkea loputtomalta. Ompelu on kuitenkin toiminut erinomaisena lääkkeenä tekemättömyysahdistukseen, silloin kun on tuntunut, etteivät hääjärkkäilyt muilla rintamilla etene. Nyt pitäisi sitten työntää nekin liikkeelle.

DIY: Photobooth-kehyksen tuunaus

“Meidän häihin EI tule tekokukkamuovikrääsää.”

Sitten kohtasin kriisin photobooth-taulukehyksestä. Kehys on kauniin kulunut sellaisenaan, mutta kaipasi kuitenkin jotain erottuakseen kuvissa kunnolla. Yritin keksiä vaihtoehtoisia koristeita. Valosarjasta näkyisi heinäkuun kirkkaudessa pelkkä johto ja esimerkiksi kirjan sivuista askarrellut kukkaset tuntuisivat muusta koristelusta irrallisilta. Jos maailma olisi täydellinen, tahtoisin aitoja kukkia, mutta sehän nyt tiedetään miten sillä saralla menee. Joten muovikukkia se sitten oli.

Facebookin hääryhmässä oli jossain vaiheessa kehuttu Ikean tekokukkavalikoimaa, joten suuntasin kesäisen lämpimän kevätiltani kalustejätin parkkipaikalle. Vähän petyin. Valikoima oli kyllä vaikuttava, mutta värimaailma varsin yksitoikkoisen valko-vaaleanpunainen. Olisin toivonut vahvempia värejä: viininpunaista, sinistä, keltaista. Tämä projekti oli kuitenkin jo valmiiksi yhtä kompromissia, joten sinnikkäämmälle kukkametsästykselle ei ollut inspistä. Irtokukkien lisäksi ostin yhden valmiskimpun sen vihreiden vuoksi.

Kotona levitin saaliini kuumaliima-askarteluhuoneekseni muuttuneelle partsille ja ryhdyin napsimaan kukkia irti varsistaan. Gerberan sisällä ollut rautalanka oli sen verran tuhtia, että piti käydä lainaamassa pihtejä Henkan työkalupakista. Kukat tarttuivat kuumaliimalla kehykseen jopa vähän yllättävän helposti ja suurin haaste oli tehtävän taiteellinen puoli. Kukkia jäi muutama ylimääräinen, joten yhtenäisen ilmeen nimissä koristin myös pienemmän tietovisakehyksen.

Lopputulema oli ihan mukiinmenevä, joskin vähän kolkuttelee, kun se ei ole kovinkaan “meitä”. Mutta ehkä tämä ei ole bridezillan arvoinen hetki ja kuumaliima-askartelu oli ainakin jälleen kivaa.

DIY: Viinipullonkorkkikirjaimet

Viinipullonkorkeista väsätty BAR-kyltti oli varmaan ensimmäisiä hää-DIY-inspiksiä, joihin vuosia sitten törmäsin. Tätä varten olin viime kesästä asti hamsteroinut Facebookin hääkirppisryhmistä korkkeja ja kauaskatseisesti pyytänyt veljeltä joululahjaksi kuumaliimapyssyn. Korkkikassi on Henkan riemuksi nököttänyt useamman kuukauden keittiön kulmalla odottamassa sopivaa askarteluvirettä, joka saapui nyt lopulta samaa kyytiä partsille paistavan kevätauringon kanssa.

Kuumaliima-askartelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta homma oli varsin hauskaa ja lähti alkukankeuden jälkeen rullaamaan hyvin. Vaikeinta oli alkuun hahmottaa miten kirjaimia lähtisi rakentamaan, mutta komppaan ehdottomasti Something blue and borrowed -blogin Jasminin neuvoa liimailla ensin pari kolme korkkia yhteen ja rakentaa kirjaimia eteenpäin näillä palasilla. Korkit eivät olleet keskenään mitenkään identtisiä, mutta kunhan yhteen “alkupalaseen” valikoi suurinpiirtein yhtä paksut korkit, ei rakentelussa ollut suurempia ongelmia. Korkit olivat toki myös eripituisia, joten niiden asettelu piti tasata kirjainten etureunan mukaan. Something blue -blogin Anniina ja Daniel vahvistivat omia kirjaimiaan kuumaliiman lisäksi neuloilla, mutta uskon meidän kirjainten pysyvän koossa ilmankin. Niiden ei tosin tarvitsekaan selviytyä lentomatkasta…

BAR-kyltin sijaan halusin pysytellä suomen kielessä, joten siitä tuli mielikuvituksellisesti BAARI. Jos korkkien lukumäärän tuomaa reunaehtoa ei olisi, meidän kirjaimet tavaisivat ANNISKELUALUE. Tähän olisi kuitenkin tarvittu lähes triplamäärä korkkeja eikä näitä nyt aivan valtoimenaan ole markkinoilla. Korkkeja jäi yli vielä ehkä yhteen kirjaimeen ja ajattelin säästää ne mahdollisia korjaustoimenpiteitä varten. Ilokseni sain rakennettua kaikki viisi kirjainta pelkistä viinipullonkorkeista eikä korkkikokoelmani skumppaversioita tarvittu. Ne lähtivätkin hääkirppiksellä rivakasti takaisin kiertoon.

Visiitti juhlapaikalle

Kevät on pungertanut Etelä-Suomessa jo sen verran pitkälle, että lumet on kaikonneet meidän juhlapaikan ovea tukkimasta, joten oli aika tehdä tupatarkastus. Käytännössä tarkoituksena oli

• mittailla
• ottaa kuvia.

Meidän juhlapaikasta ei ole saatavilla pohjapiirrustusta, joten sellainen piti väsätä itse, jos halusi mallailla esimerkiksi pöytiä paikoilleen jo etukäteen. Arvatkaa halusinko. Lisäksi oli tarkoitus ottaa rutkasti kuvia, jotta voidaan jo etänä suunnitella valoja ja muuta koristelua.

Meidän juhlapaikka on siis vanha kivinavetta, joka koostuu kahdesta tilasta. Pienemmässä eteistilassa on nilkat niksauttava mukulakivilattia ja tälle puolelle on tarkoitus koota buffeepöytä, baari sekä aktiviteettipiste jälkimmäisen sisältäen vieraskirjan, salatehtävät ja sukkanauhavisan. Salin puolelle noustaan muutama epätasainen porras, mutta siellä kulku helpottuukin sitten lankkulattian ansiosta. Tällä puoliskolla pitäisi riittää tilaa niin meidän pyöreille pöydille kuin bändille ja tanssilattiallekin. Salin päädyssä on vielä oma uloskäyntinsä, mikä helpottaa liikuskelua pihalle.

Yritin aluksi koota pohjapiirrustusta tahtoo.fi:n pöytäkarttasovelluksella, mutta siitä ei tullut kuin kulumia takahampaisiin. Sovellusta ei selvästi ole tehty mittojen mukaan suunnitteluun, vaan enemmänkin istumajärjestyksen laadintaan. Esimerkiksi pyöreiden pöytien koko määritettiin halkaisijan sijaan istumapaikkojen perusteella. Henkka tuhahteli mun touhulle, kääri hihat ja rykäisi 3D-mallin koko tilasta. Nyt voidaan ainakin kohtuullisen hyvällä varmuudella todeta, että kalustus mahtuu. Lopullista konfiguraatiota säädetään sitten paikan päällä.

Pihamaa ei maaliskuun harmaudessa toki ollut aivan edukseen. Kesä kuitenkin korjannee tämän tilanteen eivätkä puuceekopitkaan heinäkuussa näytä niin surkuhupaisilta. Sellainen ikävä turvallisuusparannus navetalla oli tehty, että sen vintille johtava vanha ja puolilaho lastaussilta oli uusittu. Pitänee pysytellä positiivisena, kun nyt siitä kukaan tuskin tulee läpi, vaikka vanha oli kyllä kauniimpi.

Hääkukat - Ahdistuksesta innostukseen

Marraskuun lopussa avauduin kukkatuskastani. Aidot kukkaset on hääkoristeiden aatelia, mutta kustannukset yleensä sen mukaiset. Meidän navettahäihin suunnittelin taklaavani ongelmaa luonnonkukilla, joista esimerkiksi Always Yours -Tanja on todistanut saatavan kauniit asetelmat pöytiin. Mutta kyllähän se käytännön stressi hirvitti. Mistä kukat löytyisi? Kuka ne ehtisi kerätä? Milloin ne pitäisi kerätä? Miten säilöä? Nuupahtaisivatko kaikesta huolimatta? Pelkästään keräämisajankohtaan tuntuu olevan yhtä monta suositusta kuin on asiantuntijaa. Toiveikasta kukkaoptimismiani ravisteltiin lähemmäs maankamaraa myös meidän hääcrew-treffeillä.

Useampi hääbloggari on ylistänyt yhteistyötään juhlakukat.fi:n kanssa ja ryhdyin pohtimaan, josko tilaisimme heiltä täydennystä luonnonkukkien rinnalle. Näin täydeltä katastrofilta vältyttäisiin, vaikka aikataulujen, olosuhteiden ja tuurin suhteen lannoitteet osuisivatkin tuulettimeen.

Mitähän tähän nyt sanoisi. Annoin pikkusormen ja se vei kaikki raajat?

Lähestyin Juhlakukkia sähköpostitse, jossa selostin luonnonkukka-ajatuksiani ja kerroin kattauksemme koostuvan seitsemästä pöydästä, joihin kuhunkin kaavailin 3-5 kukkapulloa ja -purkkia. Päivi ja Nelli auttoivat sukkuloimaan tarjolla olevien lajikkeiden viidakossa ja erittelemään tarvitsemiemme punttien ja oksien määriä. Pikaisella ynnäilyllä tulin siihen tulokseen, että noin sadalla eurolla saisimme pöytiimme jo kohtuullisen runsaat koristeet, vaikkei luonnonkukkia lopulta lisättäisi laisinkaan! Tämä oli aika iloinen yllätys! Lisäksi voisimme tilata kukat suoraan navetalle, jossa häärimme joka tapauksessa täyspäiväisesti koko torstain.

Ja sitten päädyin tilaamaan itselleni myös sen turhakkeeksi julistamani morsiuskimpun. Mutta mulla on (Henkkaa varten) hyvät perustelut!

Varovaisesti tiedustelin Juhlakukilta esimerkkikuvien avulla hääkimpun hintaa, joksi ällistyksekseni arvioitiin 80 €. Mä olen elänyt siinä uskossa, että “hää”-etuliitteellä kimppujen hinnat ovat poikkeuksetta kolminumeroisia. Yhdessä pöytäkukkatilauksemme kanssa kimppu nostaisi tilauspakettimme hinnan sopivasti 150 € postikuluttomuusrajan yläpuolelle.

Kävin noin kuukausi sitten vakoilemassa alkuperäisen kaupan valmiskimppu hääaamuna -juoneni mukaisesti logistisesti sopivan kukkakaupan hintoja ja arvioin tämän suunnitelman kustantavan noin 40 €. Näin ollen pöytäkukat + postimaksu + kaupan valmiskimppu -ratkaisu nousisi vain kymppien päähän Juhlakukkien täyspalvelusta. Olenko valmis maksamaan parikymppiä morsiuskimpusta, joka on tehty omien toiveideni mukaan? Juu, olen.

Myönnän ihan surutta, että häähöperyys kyllä taklasi minut kukka-asiassa. Manaisin Instagramia ja Pinterestiä, jos en olisi niin innoissani.