perjantai 31. elokuuta 2018

Perutaan häät

Meille häiden juhliminen ei ollut itsestään selvä asia. Naimisiin nimittäin pääsee ilman häitäkin, oletteko kuulleet? Eikö olisi houkuttelevaa säästää se kymppitonni ja sukulaisten kestitsemisen sijaan lähteä kerrankin pidemmälle lomalle, johon mahtuisi niin seikkailuja, löhöilyä kuin luksustakin? Minua ainakin houkuttaa.

Ensinnäkin häät maksaa. Maksaa aivan perkeleesti. Tai ainakin sellaiset häät, jotka minä haluan ja olen omasta mielestäni vielä kohtuullisen kohtuullinen. Eikö rahoille saisi paremmin vastinetta, jos yhden päivän sijaan nauttisi useamman viikon? Kutsujen helmiäispaperin sijaan ottaisi veneretken pienelle paratiisisaarelle? Tuolihuppujen tilalle treffit Toscanassa? Häälahjaksi voi toki pyytää matkakassa-avustusta, mutta kukaan tuskin kuvittelee häiden järkkäyksen olevan bisneksenä kannattava. Pakkasen puolelle siinä jää.

Kauhukuvitelmissani häät ovat jäykkä ja vähän kiusallinen tilaisuus. Sukulaistätejä- ja setiä, Henkan sukulaistätejä- ja setiä. Vedät koko päivän roolia, koska tiedät, että vähintään puolisataa silmäparia kyttää joka hetki. Vieraat istuvat selät suorina, pöytäkeskustelu kuihtui sään ja kukkapuskan jälkeen. Kaveriporukkakaan ei tohdi pitää hälyä, kun ympärillä on niin hiljaista. Puheille hymähdellään kohteliaasti. Setä tarkistaa kellon. Bestman yrittää urheasti kannustaa mukaan hääleikkiin, mutta kaikki välttelevät katsekontaktia ja vilkuilevat naapuriin. Nauti siinä sitten.

Mutta toisaalta.

Naimisiinmeno on minulle (ja varmaan monelle muullekin) yksi elämän virstanpylväistä ja onnellisimmista yksittäisistä hetkistä. Ja kuitenkin (toivoa sopii) vain kerran otettava askel. Haluan tehdä tuosta hetkestä spesiaalin ja juhlistaa sitä. Tuntuisiko se virastopiipahdus niin merkitykselliseltä? Jäisikö se vähän kuin pakolliseksi pahaksi ennen kuin pääsee potkaisemaan matkalaukun hihnalle ja unelmareissun alkavaksi? Jäisikö siinä se naimisiinmeno kaiken muun varjoon (olkoonkin palmupuun varjo)?

Lisäksi tuntuu, että vaikka häämatka olisi Mary Sue -täydellinen ja nauttisin jokaisesta hetkestä, olisi se kuitenkin vain… matka. Matkustelu on ihanaa eikä yksikään reissu ole samanlainen kuin edellinen, mutta loppupeleissä matkustella voi kuitenkin “milloin tahansa”. Se ei vain tunnu sellaiselta once-in-a-lifetime -jutulta, jota voi hymyillen muistella jälkikäteen ilman, että kaipaa uusintaa.

Niin ja jos lähtee maistraatin kautta reissuun, niin ei saa mekkoa. Tiedättehän, the Mekkoa.

Kuten arvata saattaa, hääjuhla voitti lopulta tämän kädenväännön. Kyllä meidän häämatkallekin on tarkoitus lähteä, mutta siitä ei ehkä tule aivan niin spektaakkelimainen kuin kilpailevassa strategiassa olisi tullut. En väitä, etteikö se vähän kirpaisisi.

torstai 30. elokuuta 2018

Nisti ja Nööri

Kaikki suomalaiset varmaan tietää Reino Helismaan kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen. Tykkäsin lauleskella biisiä lapsena ja vanhempana olen oppinut arvostamaan myös kaunista sanoitusta ja surumielistä rakkaustarinaa.

Akateemiseen sitsikulttuuriin tutustuneet ovat puolestaan saattaneet törmätä sitsilauluun Nisti ja nööri, joka ainakin teekkaripiireissä on suosittu uudelleensanoitus Helismaan klassikosta. Nistin ja nöörin ensiesitys on itseasiassa ollut Tapani Raikon Fyysikkokillan jäsenanomus vuonna 1997, jonkan jälkeen se on ansaitun suursuosion siivittämänä jäänyt elämään sitsikulttuuriin. Entisenä fyssalaisena, nykyisenä diplomi-insinöörinä ja ikuisesti teekkarina Nisti ja nööri kuuluu mun lempisitsibiiseihin. Ja Henkkahan on humanisti. Todettakoon kuiten, etteivät muut detaljit (onneksi) osu aivan täydellisesti meihin.

Nisti ja nööri
(säv. “Päivänsäde ja menninkäinen”)

Assari kun päätti tentin,
siskoistaan jäi jälkeen sentin
humanisti viimeinen.
Hämärä jo Stadiin hiipi,
humanisti Kamppiin kiiti,
juuri aikoi nousta linjuriin,
kun insinöörin fiksun näki
vastaan tulevan,
se juuri oli noussut bussistaan.
Kas insinööri ennen päivän
laskua ei voi,
milloinkaan lähtee lafkaltaan.

Katselivat toisiansa,
insinööri rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: poltat Malboroa,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka röökisi
mut yskiväksi saa -
on astmaisena hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin Otaniemeen
näytän sulle tien,
ja sinut perhekylään vien.

Nisti vastas: nööri kulta,
teekkarit vie järjen multa,
enkä toivo hourulaan.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta Dommaan ennä,
niin en hetkeäkään lukee saa.
Niin lähti kaunis humanisti,
mutta vieläkin,
kun insinööri öisin integroi,
hän miettii, miksi toinen täällä
lukutoukka on,
ja toinen nablaa rakastaa.

Sitseiltä 2013. Kuvasta kunnia Saku Metsärinteelle.


tiistai 28. elokuuta 2018

Lähtötilanne

Tällä hetkellä tiedossa on:
  • mies
  • kuukausi ja vuosi
  • bestmanit ja kaasot (vaikka ne ei tiedä sitä vielä)
  • vieraslistahahmotelma
To do -lista on sitten vähän pidempi. Mä olen edelleen terveen skeptinen, että miten häiden järjestäminen heinäkuun pahimpaan ruuhkarysään onnistuu vain 11 kuukaudessa.

Noh, alkuun ollaan päästy.

Ensinnäkin se paikka: alustavasti ollaan puhuttu kahdesta mahdollisesta juhlapaikasta. Tällä hetkellä ykkössijaa pitää Henkan bestmanin kautta suhteilla mahdollisesti mahdollistuva navetan vintti tai lato, jossa jorattiin kolmisen vuotta sitten kyseisen bestmanin omat häät. Itsehän en ole tuolta nähnyt kuin jokusen kuvan (ja bestmanien yöllisen karaoke/siivousvideon - mitkään näistä eivät ole julkaisukelpoisia), mutta niiden perusteella näyttää kyllä juuri niin täydellisen kauniilta kuin Henkka on hehkuttanutkin. Tämän suhteen on heitetty verkot vesille ja toivotaan, että saalis toivottaa meidät tervetulleeksi. Pidetään peukkuja.

Vaihtoehto #2 olisi niin ikään kaunis kivinavetta, jossa vain pari viikkoa sitten flossattiin minun ihanan ystäväni häitä. Miljöö on täydellinen, mutta pohdimme, että olisi hieman hassua järjestää samassa paikassa tyylillisesti varsin samanlaiset juhlat vain vuoden viiveellä. Toki yhteisten vieraiden joukko olisi pieni, mutta toisinnon fiilikseltä olisi vaikea välttyä. Alla kuitenkin ihasteltavaksi muutama kuva tästä kaunokaisesta.

Vaihtoehto #3 pidetään vielä myös avoinna. Se on toistaiseksi nimeämätön lokaatio x.

Seuraavat isot palikat olisivat catering ja valokuvaaja. Näiden kummankin varaaminen kuitenkin vaatii sellaisen pikkupäätöksen kuin päivämäärän. The date taas on vahvasti sidoksissa juhlapaikkaan. Minä olisin halunnut jo hötkyillä ja laittaa ensimmäisiä varovaisia tiedusteluja parille valokuvaajalle, mutta Henkka puristi jarrua. Että kuuleman se aika ja paikka ensin. Höh.

Catering onkin sitten taas vähän kinkkisempi ja alustavasti ajattelin lisätä tämän tulevien Love me do -messujen tavoitelistalle. Tosin juurikin näissä kivinavetta häissä tarjoilut olivat niin kuolanystyröitä hivelevät, että sinne saattaa lähteä yksi kysely. Ystävän kertoman perusteella tiedän myös, että kyseinen firma järjestää maistelutilaisuuksia, joten menuta ei tarvitse valita sokkona. Menisin lähes niin pitkälle, että pitäisin tätä vaatimuksena, sillä onnistuneet häät eivät ole onnistuneet, jos ruoka on pahaa. Ja mä olen vähän nirso.

Mä olen myös tällainen pakana, joten kirkosta ei tarvitse stressata. Hyvä niin.

Kakun ja mekon kanssa ei vielä ole niin hoppu, joten väittäisin että isoimmat palikat ovat tässä. Häiden yleisilmeestä mulla on oman pienen pääni sisällä jonkinlainen visio, jota olen yrittänyt muistaa jakaa myös Henkalle. Lähtökohtana pitäisin sellaisia entisajan maalaishäitä, joita voisi kuvata omatekemäksi tilkkutäkiksi. Joku reuna vähän hapsottaa, mutta täkki pitää lämpimänä. Häissä on minusta teemaa tarpeeksi itsessään, mutta tällaisina luonnonlapsina inspiraatiota haetaan varmasti pihalta. Niitä kuuluisia (puhtaasti) rustiikkihäitä ei ole tulossa.

Ehkä tämä tästä.

maanantai 27. elokuuta 2018

Me

Mä olen Tuuli, mun tulevan miehen nimi on Henkka. Mä olen diplomi-insinööri, Henkka luokanopettaja ja teknisen työn ope.

Yhdessä me harrastetaan kiipeilyä, pyöräilyä ja yleisesti luonnossa liikkumista. Henkka on kiipeillyt lähemmäs kymmenen vuotta ja tutustutti myös mut lajiin. 25 vuoden jälkeen mä lopulta löysin sen liikuntamuodon, jota voin sanoa rakastavani. Me kiipeillään aika epäsäännöllisesti: välillä tulee aktiivisempia kausia ja toisinaan taas pidempiä taukoja. Mielelläni kiikkuisin enemmän ja säännöllisemmin, mutta muut harrastukset, sairastumiset, loukkaantumiset ja ihan vaan laiskuus iskevät vähän väliä.

Henkka harrastaa myös maastopyöräilyä ja on lahjoittanut mullekin oman vähän turhan pienen pyöränsä (ja sai tällä verukkeella ostaa itselleen uuden). Meidän yhteiset pyörälenkit kuitenkin suuntaa yleensä hiekkateille sillä, toisin kuin kiipeilyssä, maastopyöräilyssä oon täysi mamis (ja huono). Kyllä me joskus ihan helpoimmille poluille eksytään. Silloin kun Henkka lähtee yksin, kavereiden tai clubin kanssa lenkille, mä olen mieluummin tietämättä minkälaisista surmanloukuista ne ajaa. Henkan mukaan oikea pyörien määrä on n+1, jossa n on nykyisten pyörien lukumäärä. Tällä hetkellä meidän taloudessa n=5.

Me tykätään patikoida luonnossa, mieluusti kaukana muista ihmisistä. Harrastetaan yön yli reissuja silloin tällöin ja pidemmästä vaelluksesta ollaan pitkään puhuttu, mutta toistaiseksi ei olla saatu aikaiseksi. Koirakuume on myös hälyttävissä lukemissa, mutta ollaan todettu, että panostetaan nyt vielä muihin harrastuksiin (kuten häihin?).

Vaikka mä saan nyt meidät kuulostamaan joltain tehokaksikolta, niin todellisuudessa maataan useimmat illat kotona (tai ainakin minä, Henkka pyöräilee). Mä olen myös lukutoukka, joka kuluttaa eniten fantasiaa. 9-vuotiaana sain ekan Harry Potterin lahjaksi ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Mulla on aiheesta tatuointikin. Yhtenä iltana Henkka kömpi sänkyyn Viisasten kiven kanssa ja totesi, että “Tää vois tehdä hyvää meidän parisuhteelle”.

Sitten se luki kaikki seitsemän. <3

Hääkriisi

Mä olen Tuuli ja tulevan suven morsian.

Vaikka eihän sen näin pitänyt mennä. Kun me vajaa vuosi sitten kihlajaisyönä käytiin lyhyt keskustelu naimisiinmenoaikataulusta, todettiin, ettei tässä kiire ole.Viiden vuoden sisään ehkä? Mutta nyt loppukesästä kavereiden hääsuman inspiroimina ruvettiin pohtimaan aikataulua uudestaan ja tajuttiin, että jos ei nyt, niin se menee aika monen vuoden päähän (edessä on vähän sitä sun tätä ks. elämä). Eikä me haluta odottaa monen vuoden päähän.

Joten tässä nyt ollaan. Kontrollifriikkeyteen taipuvaisena stressipallerona häiden kasaankursiminen vajaassa (!!) vuodessa aiheuttaa jo nyt sydämentykytyksiä. Hääblogeja seurailleena tiedän, ettei ole ennenkuulumatonta potkaista rumbaa käyntiin kahta vuotta ennen h(ää)-hetkeä. Monet juhlapaikat, kuvaajat, cateringit ymsyms ovat jo tiukkaan bookattuja. Tähän blogiin ajoin dokumentoida katastrofin etenemistä, joten tervetuloa seuraamaan päädytäänkö me kuusen alle tarjoilemaan käpyjä.

Nyt kipaisenkin stressipiikin siivittämänä panikoimaan sulholle, että kaikki pitää selvittääkysyävarata hetiheti nytnyt. Sen nimi on muuten Henkka.