maanantai 27. elokuuta 2018

Me

Mä olen Tuuli, mun tulevan miehen nimi on Henkka. Mä olen diplomi-insinööri, Henkka luokanopettaja ja teknisen työn ope.

Yhdessä me harrastetaan kiipeilyä, pyöräilyä ja yleisesti luonnossa liikkumista. Henkka on kiipeillyt lähemmäs kymmenen vuotta ja tutustutti myös mut lajiin. 25 vuoden jälkeen mä lopulta löysin sen liikuntamuodon, jota voin sanoa rakastavani. Me kiipeillään aika epäsäännöllisesti: välillä tulee aktiivisempia kausia ja toisinaan taas pidempiä taukoja. Mielelläni kiikkuisin enemmän ja säännöllisemmin, mutta muut harrastukset, sairastumiset, loukkaantumiset ja ihan vaan laiskuus iskevät vähän väliä.

Henkka harrastaa myös maastopyöräilyä ja on lahjoittanut mullekin oman vähän turhan pienen pyöränsä (ja sai tällä verukkeella ostaa itselleen uuden). Meidän yhteiset pyörälenkit kuitenkin suuntaa yleensä hiekkateille sillä, toisin kuin kiipeilyssä, maastopyöräilyssä oon täysi mamis (ja huono). Kyllä me joskus ihan helpoimmille poluille eksytään. Silloin kun Henkka lähtee yksin, kavereiden tai clubin kanssa lenkille, mä olen mieluummin tietämättä minkälaisista surmanloukuista ne ajaa. Henkan mukaan oikea pyörien määrä on n+1, jossa n on nykyisten pyörien lukumäärä. Tällä hetkellä meidän taloudessa n=5.

Me tykätään patikoida luonnossa, mieluusti kaukana muista ihmisistä. Harrastetaan yön yli reissuja silloin tällöin ja pidemmästä vaelluksesta ollaan pitkään puhuttu, mutta toistaiseksi ei olla saatu aikaiseksi. Koirakuume on myös hälyttävissä lukemissa, mutta ollaan todettu, että panostetaan nyt vielä muihin harrastuksiin (kuten häihin?).

Vaikka mä saan nyt meidät kuulostamaan joltain tehokaksikolta, niin todellisuudessa maataan useimmat illat kotona (tai ainakin minä, Henkka pyöräilee). Mä olen myös lukutoukka, joka kuluttaa eniten fantasiaa. 9-vuotiaana sain ekan Harry Potterin lahjaksi ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta. Mulla on aiheesta tatuointikin. Yhtenä iltana Henkka kömpi sänkyyn Viisasten kiven kanssa ja totesi, että “Tää vois tehdä hyvää meidän parisuhteelle”.

Sitten se luki kaikki seitsemän. <3

2 kommenttia:

  1. Haha! Ihanaa! Mä sain myös yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen sulhon lukemaan ensimmäisen Potterinsa, jotka ovat edelleen, aikuisena, lempikirjojani. Hän luki myös kaikki seitsemän eikä enää ilkkunut innolleni. :)

    Me ollaan muuten myös luokanopettaja - DI (no, oikeesti tuo on nyt jo TT) -pari, joskin sukupuolet toisinpäin kuin teillä.

    Hauskaa päästä seuraamaan hääjärjestelyjänne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että miehetkin sivistyy! :D

      Joo, meillä on vähän epätyypillisemmin päin nämä: mun kaikki opiskelukaverit on miehiä ja Henkan naisia. Mutta huh, oma akateeminen jaksaminen ei kyllä yllä TT:hen asti.

      Kiva, jos jäät seuraamaan! Sun järkkäilyjä on tullutkin stalkattua jo hetki. :)

      Poista