Perutaan häät

Meille häiden juhliminen ei ollut itsestään selvä asia. Naimisiin nimittäin pääsee ilman häitäkin, oletteko kuulleet? Eikö olisi houkuttelevaa säästää se kymppitonni ja sukulaisten kestitsemisen sijaan lähteä kerrankin pidemmälle lomalle, johon mahtuisi niin seikkailuja, löhöilyä kuin luksustakin? Minua ainakin houkuttaa.

Ensinnäkin häät maksaa. Maksaa aivan perkeleesti. Tai ainakin sellaiset häät, jotka minä haluan ja olen omasta mielestäni vielä kohtuullisen kohtuullinen. Eikö rahoille saisi paremmin vastinetta, jos yhden päivän sijaan nauttisi useamman viikon? Kutsujen helmiäispaperin sijaan ottaisi veneretken pienelle paratiisisaarelle? Tuolihuppujen tilalle treffit Toscanassa? Häälahjaksi voi toki pyytää matkakassa-avustusta, mutta kukaan tuskin kuvittelee häiden järkkäyksen olevan bisneksenä kannattava. Pakkasen puolelle siinä jää.

Kauhukuvitelmissani häät ovat jäykkä ja vähän kiusallinen tilaisuus. Sukulaistätejä- ja setiä, Henkan sukulaistätejä- ja setiä. Vedät koko päivän roolia, koska tiedät, että vähintään puolisataa silmäparia kyttää joka hetki. Vieraat istuvat selät suorina, pöytäkeskustelu kuihtui sään ja kukkapuskan jälkeen. Kaveriporukkakaan ei tohdi pitää hälyä, kun ympärillä on niin hiljaista. Puheille hymähdellään kohteliaasti. Setä tarkistaa kellon. Bestman yrittää urheasti kannustaa mukaan hääleikkiin, mutta kaikki välttelevät katsekontaktia ja vilkuilevat naapuriin. Nauti siinä sitten.

Mutta toisaalta.

Naimisiinmeno on minulle (ja varmaan monelle muullekin) yksi elämän virstanpylväistä ja onnellisimmista yksittäisistä hetkistä. Ja kuitenkin (toivoa sopii) vain kerran otettava askel. Haluan tehdä tuosta hetkestä spesiaalin ja juhlistaa sitä. Tuntuisiko se virastopiipahdus niin merkitykselliseltä? Jäisikö se vähän kuin pakolliseksi pahaksi ennen kuin pääsee potkaisemaan matkalaukun hihnalle ja unelmareissun alkavaksi? Jäisikö siinä se naimisiinmeno kaiken muun varjoon (olkoonkin palmupuun varjo)?

Lisäksi tuntuu, että vaikka häämatka olisi Mary Sue -täydellinen ja nauttisin jokaisesta hetkestä, olisi se kuitenkin vain… matka. Matkustelu on ihanaa eikä yksikään reissu ole samanlainen kuin edellinen, mutta loppupeleissä matkustella voi kuitenkin “milloin tahansa”. Se ei vain tunnu sellaiselta once-in-a-lifetime -jutulta, jota voi hymyillen muistella jälkikäteen ilman, että kaipaa uusintaa.

Niin ja jos lähtee maistraatin kautta reissuun, niin ei saa mekkoa. Tiedättehän, the Mekkoa.

Kuten arvata saattaa, hääjuhla voitti lopulta tämän kädenväännön. Kyllä meidän häämatkallekin on tarkoitus lähteä, mutta siitä ei ehkä tule aivan niin spektaakkelimainen kuin kilpailevassa strategiassa olisi tullut. En väitä, etteikö se vähän kirpaisisi.