Kakku, polkeminen ja donitsit

Heti alkuun vinkki kaikille, joiden häät ovat vielä edessä: kakunleikkuussa polkaisun voittaa se, joka tajuaa tuulettaa ensin. Ihan sama mitä siellä pöydän alla oikeasti tapahtuu, ei sinne kukaan näe. Ei sillä, että olisin katkera tai mitään.

Meidän kakuksi valittiin sitruuna-mansikka-mustikkainen kerrosrakennelma suklaisella pohjalla. Eikä ollut yhtään hullumpaa, vaikken varsinaisena leivosihmisenä itseäni pidäkään! Koristelun vaatimattomuudesta olen sen sijaan hieman nyreissäni. Toivomiamme marjoja ja vihreää oli ripoteltu mukaan kyllä, mutta asettelulta olisin ainakin leipomon Istagramin perusteella toivonut aika paljon enemmän. Myös palaverissa manitut suklaavalumat olivat jääneet matkasta. Onneksi upea kakunkoristeemme kuitenkin varasti huomion ja maku oli kohdillaan. Kakun alustana meillä oli vanhasta pöllistä leikattu kiekko, jonka Henkka hioi tasaisen siistiksi. Alusta oli aika viime hetken veto, mutta varsin mainio sellainen: kakku pääsi paremmin oikeuksiinsa, kun se pönötti pienellä korokkeella irti valkoisesta lakanastapöytäliinasta.

Niin ja sitten oli se polkaisu, mutta jätetään se omaan arvoonsa. Kumosin muuten sen meidän palasen vielä kyljelleen kakkulautaselle, mikä kuuleman tuo huonoa onnea. Että hyvin lähti tämä liitto.

Sokeriähkyn takaamiseksi meillä oli kakun kylkiäisenä seinällinen donitseja. Tai tarkemmin ottaen ehkä taulullinen. Tässäkään esillepano ei toteutunut aivan nipottavan morsiamen vision mukaan, kun rinkulat aseteltiin mauttain järjestykseen iloisen sikinsokisuuden sijaan. Vieraita tämä ei kuitenkaan karkottanut, sillä taulu tyhjeni varsin sutjakkaasti. Meidän kokemuksella pieni lisäimelä ei siis ollut pahitteeksi, vaikka etukäteen mietitytti uppoaako aikuisiin kakun lisäksi muuta makeaa. Kyllä upposi.

Kaikki kuvat: Kallioniemi Photography

Tekemätön koekampaus ja muita ahkerointeja

Juhannuksen jälkeen hääjärkkäilyt on puskeneet eteenpäin uudella, paniikin paimentamalla vaihteella: onhan häihin enää vajaa kuukausi!

DIY-puolella aloitin kangasservettien taittelun jo kesäkuun alkupuolella. Servetit kuului meillä alunperin pihistysosioon, mutta sitten bongasin kankaiset paperisten hinnalla hääkirppikseltä. Näiden taittelu oli aikataulutalouden kannalta fiksumpi hoitaa ennen juhlapaikalle kurvaamista, sillä tähän hommaan tarvitsi silitysrautaa. Pienempinä askarteluina on tullut myös tuunattua vieraskirja ja koottua Bridelisan Elisan vinkeillä meidän ainokaiselle lapsivieraalle puuhakirja, jonka kylkeen ostimme pari tarra-arkkia, värikynät ja saippuakuplaputelin. Aavistuksen suureellisempana projektina olemme Henkan kanssa istuskelleet jälleen Ison Omenan laserleikkurin ääressä kaivertamassa erinäisille vanereille ohjelma-, menu- ja kaiken maailman muita kylttejä. Ikävä yllätys oli, että laserin tehoissa on nyt häikkää ja saa nähdä onnistuuko meidän tienvarsikylttien muotoonleikkaus lainkaan. Yhden sunnuntain vietimme pajalla rakentaen donitsiseinän sekä käsienpesupisteen.

Näiden lisäksi olemme käyneet kakkupalaverissa Tårta på tårtalla, jossa keskustelimme vähän kakun dimensioista, koristeista ja toimitusaikataulusta. Jätimme myös upean kakunkoristeemme leipurien hellään huomaan. Vierailimme uudestaan vihkipaikalla ja bongailimme matkalla sopia potrettikuvauspaikkoja. Samalla reissulla testasimme muutaman paikallisen pitserian ja tarjouspyyntö iltapalapizzoista on nyt viimein lähetetty.

Henkka on ostanut itselleen kauluspaidan sekä kenkiin mätsäävän vyön. Ja vahannut auton. Lisäksi teimme muutama viikko sitten pikapiipahduksen Ikeaan, josta hamstrasimme pari knoppa-lakanaa sekä tekokukkavarren autonkoristekokeilua varten. Magneettikiinnityskokeilu onnistui eivätkä kukkaset lähteneet ajossa lentoon. Havaitsimme tosin, että varsinainen konepeltimme taitaa olla alumiinia, mutta onneksi magneetit purivat keulan sivureunuksiin.

Tänään minulla oli sitten sovittuna koekampausaika. Juttelimme mun Pinterest-kollaasin perusteella kampauksesta ja sen tyylistä, ja tunnuimme olevan samalla aaltopituudella. Oli luottavainen fiilis. Yllättäen kampaaja kuitenkin totesi, ettei hän yleensä ole tehnyt mitään tarkkaa koekampausta, sillä ei niistä kuitenkaan karvalleen samanlaisia sen oikean kanssa tule. Oletin hänen kuitenkin askartelevan hiuksista jonkinlaista hahmotelmaa, mutta löysin itseni takaisin autosta takanani vain vartin rupattelu. Aika välittömästi rupesi ketuttamaan, etten hämmennyksissäni kyseenalaistanut tätä toimintaa, sillä alun perin olimme sopineet hääkampauksesta nimen omaan koekampauksella. Prkl. Tällä nyt kuitenkin on pärjättävä enkä varsinaisesti panikoikaan, vaikka olin kyllä toivonut hääkutrien suhteen vankempaa mielenrauhaa.

Donitsiähky

Meillehän tulee jälkkäriksi ihan perinteinen hääkakku polkaisuineen kaikkineen. Ei nyt sentään se mansikoita ja kermavaahtoa -versio, mutta kuitenkin. Aikuisten makeakiintiö täyttyisi varmasti yksinään näinkin, mutta sitten näin kuvan donitsiseinästä ja olin myyty.

Donitseja on näkynyt häissä jo jonkin aikaa ja esimerkiksi Something blue leipoi niistä itse kakkukeon. Meidän ei ole kuitenkaan tarkoitus vaivata herkkuja itse, vaan tilata ne suoraan juhlapaikalle. Donitsi-innostuksissani bongasin Facebookista Dollyn Donitsin mainoksen ja tarjouspyyntö suhahti matkaan siltä istumalta. Dollyllä ei ole vakituista myyntipistettä, vaan donitsikärry kiertää pitkin Etelä-Suomea. Tämän vuoksi meidän maistelu- ja makuvalintahetki on venynyt malttamattomuudesta huolimatta näinkin pitkälle, mutta nyt päästiin lopulta tositoimiin!

Kuorrutevaihtoehtoja donitseille olisi monta + 1, mutta me valikoimme kokeiluun punaisen pomedan, kinuskitoffeen, mustikkasuklaan, sitruunan, maitosuklaan, valkosuklaan ja mansikka-mariannerouheen. Tiskiltä nappasin extempore matkaan vielä yhden turkinpippurin! Makeaähkyhän siinä maistelussa tuli, mutta päätös oli lopulta varsin helppo, joskaan ei täysin yksimielinen. Meidän donitsiseinälle kelpuutettiin neljä makua: sitruuna, mustikkasuklaa, maitosuklaa ja mansikka-marianne. Jälkikäteen havahduttiin, että nämä on muuten juurikin samat maut, jotka ovat tulossa meidän hääkakkuun: suklaa, sitruuna, mansikka ja mustikka! Ollaanpahan ainakin johdonmukaisia.