Rouva Bloggaajan Love Me Do

Hääblogimiitti on kaupallinen yhteistyö Love Me Do -häämessujen kanssa.

Joku voisi kysyä mitä rouva tekee häämessuilla. Tapaa ihastuttavia blogileidejä tietenkin! Love Me Do kestitsee perinteisesti hääbloggaajia ja nyt ensimmäistä kertaa tämänkin tipu oli sen verran ajoissa, että mahtui mukaan. Jes!

Paitsi että launtaiaamuna en ollut ajoissa. Onneksi mun kollegat on sen verran kärsivällisiä, että viivyttivät Kovasen taksikyytiä enkä minäkään joutunut talsimaan omin koipineni Kiasmalta Kaapelitehtaalle. Rikospaikalla meitä odotti Vuoden hääbloggaaja 2019 Sarah, joka emännöi meitä koko hattaraisen päivän ajan. Aamu lähti käyntiin Festa Zannonin herkullisella buffalla ja bloggaajat skumpalla. Meidän blogiloungen oli vielä koristanut a.papertale:n Claudia, jonka paperitaituruutta olen seurannut Instagramin puolella jo jokusen tovin.

Kuva: Valo Films

Meidän päivä koostui kahdesta häämuotinäytöksestä, pienestä valokuvauksesta ja messujen kiertelystä. Jälkimmäistä ei sattuneesta syystä tullut itse juuri harrastettua, mitä nyt kävin moikkaamassa Herra Naskalia ja äänestämässä kattauskisassa Havun ja Helmen pöytää numero 5. Sen sijaan vietin laatuaikaa blogikollegojen parissa vaihtaen kuulumisia tuttujen kesken ja tutustuen uusiin naamoihin.

Meidän ensimmäinen häämuotinäytös oli kansainvälinen, mutta olin hieman pettynyt tarjontaan. Puvut olivat toki kauniita, mutta harvassa olivat ne mallit, joiden päällä oli jotain muuta kuin kimaltavaa pitsiä. Tähän tuli onneksi raikas tuulahdus, kun siirryttiin Vuoden Suomalaisen hääpukusuunnittelijan valitsemiseen. Oma suosikkini Laura Hyvi pokkasi median suosikki -plakaatin, mutta pidin kyllä myös Jotain Keltaista -Iiran hääpuvunkin suunnitelleen ja kisan voiton kopanneen Terhi Löfmanin mallistosta.

Kuva: Valo Films

Kuva: Arto Jaatinen

Meitä bloggaajia hemmoteltiin myös lähes ylitsetursuavilla goodie bageillä. Nyt sattuu vain olemaan niin, ettei minulla enää ole käyttöä suurimmalle osalle kassin antimista. Näistä onkin tulossa ei vain yhtä, vaan kaksi arvontaa Nistin ja Nöörin Instagramin puolella läheisessä tulevaisuudessa, joten pistä antennit hörölle!

Hääblogimiitin meiningeissä jammailivat:

Bridelisa Elisa

Satumaista Satu

Hastaghäät Elli

It’s A Match Kiira

Matkalaulu K

Officially Engaged Saralina

Vegan Like Me Minna

Häähumussa Jasmiina

From Bennett to Bingley Siiri

Jotain keltaista Iira

Syysmorsian2019 Jannica

Mon Rêve d’Amour Sarah

Vielä yhdet messukuulumiset

Ihan alkuun sellainen vinkkendeerus, että kannatti lähteä Love me Do -messuille vasta sunnuntaina. Kahtena aikaisempana kertana messukäytävät ovat ahtaudessaan pakottaneet kulkemaan virran mukana, mutta nyt sunnuntaina kello yhden jälkeen oli sai seilata mielensä mukaan ees sun taassun ja sormusständeillekin olisi mahtunut ilman kyynerpäitä. Myöhäisellä tirpalla oli siis oikein hyvät oltavat.

Sormukset ja mekot ovat häämessuilla keskiössä eikä sitä factumia juuri pakoon pääse. Love me Do:lla on kuitenkin ihan mukiinmenevän monipuolisesti myös muita palveluntarjoajia kuten valokuvaajia, kutsusuunnittelijoita tai kakuntekijöitä. Miesten pukeutuminen oli jälleen myös hyvin edustettuna.

Itse piipahdin ainakin moikkaamassa kaasoni Ensun häät kuvannutta Aaro Keipiä, kiillottamassa kihlan GT-korulla (kiitos jälleen!) ja juonimassa Ninka Designin kanssa tulevasta. Script Creative piti sunnuntainakin kalligrafian workshopin, johon olisin mieluusti aikataulujen kohdatessa osallistunut, mutta jouduin nyt tyytymään pelkästään työnjäljen ihasteluun. Näyttäisivätpä meidänkin kutsujen kuoret aikanaan samalta… Home in Garden piti myös hauskannäköisen hiuskoristepajan, joka sekin meni kuitenkin sivu suun, kun unohduin kielenkannoistani kiinni muualle - hups. Kattauksista bongailin joitain yksityiskohtia ja lopuksi katsoin vielä kansainvälisen hääpukunäytöksen ennen Vuoden hääblogien palkitsemista. Pitsi hallitsee yhä, mutta seassa alkoi virkistävästi vilahdella myös selkeämpiä, graafisempia pukuja. Lisäksi melkeinpä kaikissa mekoissa oli vähintään olkaimet ja jopa jonkin verran liehuhihoja. Eniten murmutusta yleisöstä sai osakseen puku, joka koostui pelkästään läpinäkyvän kankaan päälle strategisesti asetelluista paljettiblingeistä. Ei ihan joka morsmaikun mekko se.

Päivän jänskin hetki oli tietenkin Vuoden hääblogien palkitseminen! Päätittelin nappasi menestyksestään pöllämystynyt Mon Rêve d’Amour:n Sarah, blogikollegoiden suosikiksi nostettiin Kristallihäiden Krista ja kunniamainilla hääblogiyhteistyöviikostaan palkittiin vielä Bridelisan Elisa. Onnittelurutistukset kaikille kolmelle!

Oman päiväni kohokohta oli kuitenkin vasta messujen jälkeen, kun Jotain Keltaista -blogin Iira kutsui mutkin mukaan hääblogistien dinnerille, vaikken viralliselle messumiitille mahtunutkaan. Ompa hämmentävää tavata kasvotusten ihmisiä, joiden elämää on tirkistellyt parhaimmillaan jo pari vuotta! Hääblogiporukka on aivan mahtavaa ja on ihanaa päästä höyryämään häähommista ilman, että tarvitsee epäillä keskustelukumppanin kiinnostuksen kantokykyä. :D Kiitos kaikille teille huipputyypeille nauruista ja vertaistuesta! Ja From Bennet to Bingleyn Siirille Häät-lehdestä!

Ei ihan turhat häämessut

Tammikuu tupruttaa tuvat täyteen lunta ja hääblogit messukuulumisia.

Minäkin seikkailin viime lauantaina Wanhaan Satamaan ja Mennään naimisiin -messuille. Kiikuin kauan kahden vaiheilla lähdenkö messuille ollenkaan, sillä 15 € sisäänpääsy (ja lisukkeeksi 2 € narikka) tuntuu aika kovalta vaatimukselta verrattuna puolta halvempaan Love Me Do:hun tulevana viikonloppuna. Omasta kokemuspohjastani löytyy yhdet aiemmat Mennään naimisiin -messut ja myös tiedossa oleva sormus&mekko -painotteisuus oli niin ikään pieni turn off - itselläni kun nuo kummatki löytyvät jo lapasesta.

Mutta onneksi lähdin!

Alkajaisiksi tahdon hehkuttaa @sarilovesart:ia, joka piti pientä kalligrafiapistettään Suomen taidetarvikkeen kyljessä. Vankkumattomana etanapostin fanina olen haaveillut hääkutsuihin ja myös niiden kuoriin panostamisesta. Olisi huippua pystyä kalligrafioimaan kutsut itse! Juttelin Sarin kanssa pidemmät pätkät, sain ammattilaisen tiivistetyt vinkit kalligrafian itseopiskeluun ja ostin harjoituspaketin sekä sivellinkynän. Sormia syyhyttää jo! Sarin ständillä oli myös upea idea kirjailla valkoisella ikkunatussilla erilaisiin vahapintaisiin lehtiin, kuten nyt suosiossa oleviin eukalyptuksiin. Ei tule meillä käyttöön, mutta olisi kiva idea vaikka paikkakortteihin!

Pääsin myös jututtamaan itse Vuoden hääpukusuunnittelija -hattutemppuilijaa Heidi Tuiskua alusvaate- ja mekonmuokkausasioissa. Sovittiinkin, että koppaan mekon kainaloon ja piipahdan Heidin liikkeessä sovittamassa rintsikkapuolta. Tämä oli pienoinen helpotus, sillä olen tuskastellut liiviostosten kanssa: kuinka turhauttavaa olisi ravata kotiin erilaisten liivien kanssa havaitakseen niiden pilkottavan milloin mistäkin puvun kulmasta.

Kolmas erityismaininnan arvoinen kohtaaminen oli Kilroyn Kaisan kanssa. Ollaan viime aikoina mietiskelty häämatkaongelmaa ja Kaisalta sai tuoreita vinkkejä puntaroitaviksi. Luonnollisesti messuilla tuli osallistuttua myös myrjardiin eri arvontaan, kuten kihlajaisvideon tavoitteluun upeaständiseltä Valo Films:ltä. Myös Henkan puvusta vastaava Turo arpoi messuilla räätälöityä pukua ja ei kai yksi ylimääräinen pahaksi olisi!

On kuitenkin myönnettävä, että niillä koltuilla ja eritoten sormuksilla on selvä yliote messujen tarjonnassa. Ainakin aiempina kertoina Love Me Do:n messutarjonta on ollut hieman monipuolisempi, vaikka Mennään naimisiin mututuntuikin petranneen viime vuodesta. Oma superasiantunteva fiilikseni onkin, että eritoten jos mahdollisuus on vain toisiin messuihin, satsaisin vasta tulevaan viikonloppuun. 

Muistutus: Vuoden Hääblogi -äänestys!

Jos jokaiseen tynnyriin ei ole tieto vielä kantautunut, niin Vuoden Hääblogi -äänestys on auki!

Nisti ja Nööri jäi esikarsinnassa ruikuttamaan rannalle, mutta leikkuri onkin viuhunut tiuhaan, sillä ehdokkaita nimettiin huimat 32! Finalisteista pääsee valkkaamaan oman suosikkinsa täältä ja toimiipa tuo sivu myös loistavana lukulistana. Itsellekin löytyi yksi uusi tuttavuus! Kannattaa kuitenkin räpsäistä vaikka kuvakaappaus tuosta ehdokasluettelosta, sillä äänestyksen jälkeen siihen ei enää pääse palaamaan.

Karmaiseva puoli tässä tietysti on, että pitäisi tehdä se raastava päätös monen huippublogin väliltä. Oma valintani oli pidemmän linjan hääblogisti, jonka ihanan positiivisista teksteistä olen nautiskellut jo kaksi vuotta. Päätöstä piti kuitenkin sen verran pakottaa, että törkeästi kiersin yhden ääneen periaatteen (innovatiivisesti toisella selaimella) ja klikkasin toisen äänestyslappuseni niin ikään blogikonkarille, jonka vinkit ovat innoittaneet omia hääjärkkäilyjä.

Äänestysaika sihtaa vähän epäkätevästi näin lomien päälle, mutta toivotaan silti aktiivista skabaa! Onnea kaikille finalisteille ja tuplana tietysti omille suosikeille! ;)

Vuoden Hääblogi -ehdokkaita nimeämään! Nyt! Huomennakin käy.

Love me do - häätapahtuma on tuttuun tapaansa pistänyt pystyyn kisan Vuoden Hääblogi -pystistä! Ehdokkaiden nimeäminen top kahteenkymppiin lähti käyntiin jo, ja aikaa on perjantaihin 14.12. Mä kävin näpyttelemässä ehdotukseni, käy sinäkin!

Palkintokategoriat on tänä vuonna pistetty näemmä uusiksi ja sekä Vuoden Kaupallinen Hääblogi että Vuoden Uusi Hääblogi ovat siirtyneet historian havinoiksi. Vuoden Hääblogi valitaan kuitenkin kuten ennenkin ja ehdokkaiden nimeäminen on auki! Tämän lisäksi valitaan Median (& hääblogistien!) Suosikki ilman yleisöäänestystä ja willinä jokerikorttina (ehkä) luovutettava Vuoden Hääblogi Kunniakirja. Jonka tällä sisälukutaidolla tavaisin tuolta säännöistä voivan oleva vähän mitä vain.

Tässä Vuoden Hääblogi -äänestyksessä huipuinta on aina (= sinä aikana, kun olen hääblogien maailmassa pyörinyt, joten ehkä kahdesti?) ollut löytää ehdokkaiden joukosta uutta häähömpästä tursuavaa stalkattavaa luettavaa! Sinne siis vaan nimeämään kaikkien muidenkin iloksi! Ja se on muuten auki jo!

Vihkisormusten mallailua

Miehen lisäksi naimisiinmenosta jää käteen vihkisormus. Mies on aika kiva, mutta toivottavaa olisi, ettei sormukseenkaan kovin nopeasti kyllästyisi.

Mulla ei ole teräväpiirtokuvaa siitä millaisen vihkisormuksen haluan. Henkan mulle valitsema kihlasormus on yksinkertaisen kaunis eikä oikeastaan rajaa vihkikaverin vaihtoehtoja. Toista timanttitrioa ei ehkä kannata katsella, mutta muuten lattia on avoin.

Tahdon sormusten istuvan hyvin yhteen ilman selkeää rakoa rinkuloiden välissä. Vihkisormuksen kivet on istutettu samaan leveyteen rungon kanssa, mikä onneksi helpottaa tämän tavoiteen saavuttamista. Korkeutta on himppusen enemmän, mutta kivet eivät ole arjessa tiellä. Tämä olisi tärkeää myös vihkissä, sillä mulla ei ole tapana ottaa sormusta pois muuten kuin pakottavassa tarpeessa. Sellaiseksi ei myöskään jatkossa saa lukeutua villapaidan pukeminen tai hanskat. Vihkin metallin ei tarvitse olla keltakultaa ja hopeisemmat sävyt sointuvatkin mielestäni kihlan kaveriksi oikein somasti. Lisäksi vaikka kyseessä kuinka on loppuelämän hankinta, niin budjetti on rajoitettu ja hintalappu saisi jäädä alta tonniin. Mielellään reilusti.

Love me do:ssa pääsin ensimmäistä kertaa sovitteluhommiin. Ei edes hävettänyt, kun ensimmäisen sormuksen kohdalla tajusin, että rystyset on kiipeilyn jäljiltä auki ja kynsissä lakat, joita olin jo viikko takaperin kauhistellut, että vieläkö mulla on nämä putsaamatta. Yritin kuitenkin unohtaa rosoiset kädet ja keskittyä sormusten mallailuun. Strategia oli sama kuin mekkojen kanssa: kokeillaan vähän kaikkea ja katsotaan mihin se johtaa. Hienoiseksi yllätyksekseni se johti turhautumiseen. Tuntui, ettei mikään istunut edes sinne päin ja harmonisen kokonaisuuden sijaan kaksi sormusta vain kilpailivat keskenään.

Kunnes kiilattiin Malmin korupajan tisk(e)ille. Yhtäkkiä hyviä, joskin keskenään varsin erilaisia, vaihtoehtoja oli useampi! Olen hieman testaillut Henkan Volcano-kihlasormusta omani rinnalle enkä pidä yhdistelmää ollenkaan hassumpana. Tätä tyylisuuntaa edustivat tässä alla näkyvät Festiven tyylikkään rosoiset vaihtoehdot, joista on kuvissa käännetty timantit piiloon. En ole aivan varma mitä mieltä olen timanteista tällaisissa ”maskuliinisemmissa” sormuksissa, mutta toisaalta ehkä kaipaisin kihlasormukseen hieman säihkettä.

Aikalailla toista tyyliä edusti ihastelemani maltillisen kokoinen halosormus. Olen vähän pihkassa tällaisiin siroihin haloihin ja tässäkin keskustaa oli korotettu sen verran, että sormus sopi yhteen kihlani kanssa. Henkka ei tosin lämmennyt tälle sormukselle aivan samoin kuin minä.

Vielä astetta tyttömäisempään blingiin hurahdin tämän Kohinoorin sormuksen kohdalla. Se on vain niin hurjan kaunis! Olen aika myyty tälle sormukselle, mutta hieman huolestuttaa onko se minulle liiankin krumeluurinki ja kestääkö ihastus vuosikymmenet. Lisäksi pohdin jääkö kihla tässä yhdistelmässä paitsi ansaitsemastaan huomiosta.

Viimeinen sovittamani sormus oli perinteinen yksikivinen vihki, jollaista tiesin etten ainakaan halua. Niinpä niin. Yksi pikkuisenkin suurempi timantti kuitenki nostaa sormuksen hintaa roimasti ja vaikken karaattien perään kuikuilekaan, vaati yksikivinen sormus suhteessa vähän vaikuttavamman katseenvangitsijan. Tämän kyseisenkin yksilön kauppa-arvo alkoi kakkosella.

Messuilta ei siis lähtenyt mukaan vihkisormusta, mutta olen silti tyytyväinen päivän saldoon. Kunhan sormusmetsästyksen seuraava luku koittaa, tiedän oikean suunnan olevan Malmin korupaja. Heillä myös lohdutettiin tuskailevaa morsianta, ettei tilaustyönä tehtävissäkään sormuksissa ole ostopakkoa, joten jos etsintä kulminoituu siihen pisteeseen, ei lopullisia päätöksiä tarvitse tehdä pelkän hahmotelman perusteella.

Love me do

“Ihan kuin opiskeluaikoina”, totesi Henkka Love me do:n naispaljoudesta.

Porukkaahan tosiaan riitti ja myönnettäköön, että miehet olivat aikalailla alakynnessä. Me saavuimme messuille vähän alkuperäistä aatosta myöhemmin, joten workshopit jäivät väliin ja kirppikselläkin oli enää rääppiäiset jäljellä. Mutta ei tuota turhaan tullut jäätyä harmistelemaan ja messuilta tarttuikin materian sijaan matkaan muutama oikein mukava kohtaaminen.

Aivan aluksi pääsimme moikkaamaan tulevaa cateringiämme ihan nenätysten. Delicatessen Petran kanssa juttelimme hetken mukavia ja makustelimme tryffeleitä. Aikaisemmasta sähköpostivaihdosta tullut toimiva asiakaspalvelukokemus vahvistui ja huikkasimme lopuksi näkymiset huhtikuun maistelutilaisuuteen.

Positiivinen yllätys messuilla oli panostus miesten pukeutumiseen, kun huomioidaan keskiverto kävijäjakauma. Henkka iskikin silmänsä Gasell GP:n ständillä esillä olleisiin kenkiin ja aikoo myöhemmin vierailla liikkeessä sovittelemassa. Suomalaisen käsityön tukemisesta tulee hyvä mieli! Samaan sarjaa jatkettiin Naskalin kierrästysmateriaaleista valmistettujen nahkarusettien kanssa, joita olen ihastellut messuilla aiemminkin. Nyt kun pääsin niitä hienovaraisesti Henkalle tyrkyttämään, innostui sulhokin ajatuksesta ja Jyrille pistettiin sähköpostia heti lauantaina.

Oma pukunihan killuu jo kiltisti vanhempien luona, joten tietoisesti pyrin messuilla katselemaan jonnekin muualle kuin upeisiin pukuluomuksiin. The Dressin ständistäkin olin jo puoliksi ohi, kun perääni huikattiin korjausompeluista. Piti ottaa vähän takapakkia. Olenkin heihin varmasti yhteydessä keväämmällä, kun pitää löytää ompelimo viilaamaan puvun istuvuutta.

Sormusesittelijöitä messuilla niin ikään riitti ja kyllä minäkin sitten änkesin muutamalle tiskille. Tästä uudesta kriisistä pitää varmaan kirjoitella ihan oma sepustus, mutta sen verran onneksi on nyt varmaa, että Malmin korupajan suuntaan on hyvä lähteä. Kaikki lempparit kun löytyivät tuon katon alta.

Lopuksi siihen kuuluisaan kakkumaisteluhäppeninkiin. Myöhäisemmän saapumisen voimin jaksoimme maistiaisten alkuun asti, joskin vähän nälkä alkoi jo olla. Jonotuksen päätteeksi pääsimme kahdestaan maistelemaan kaikki kakkuvaihtoehdot ja vaikka muutama ihan hyvä olikin joukossa, ei meihin ehkä täysillä iskenyt mikään. Onneksemme olimme kuitenkin pitkälti samoilla linjoilla ja liputimme kumpikin raikkaiden yhdistelmien puolesta äklömakeiden jäädessä lautaselle. Noin muuten messuilla näkyi myös jonkin verran kakkuja, mutta sokerimassalla sliipatut mallit tai raakakakut eivät ole meidän ajatuksissamme. Kakkukeissi jatkuu siis interneetsin voimin.

Kokonaisuutena messut tarjosivat muikeasti mietittävää ja tammikuun uusintakierrosta tässä jo vähän odottelen.

Mars messuille!

Kuten muukin hääkansa, me vaellamme ensi lauantaina kohti Kaapelitehdasta ja Love me do -häätapahtumaa. Vaikka olisi ollut veikeää tutustua kanssablogisteihin, jätän tällä kertaa blogitapaamisen väliin. Henkka ei ole häämessuilla ennen ollut ja meillä on homma sen verran levällään, että haluan keskittyä kiertämään messuja kahdestaan. Tammikuussa sitten!

Itse olen ehkä vähän hätäinen messukävijä oli aiheena kirjat, sisustus tai ne häät. Tuntuu, että jää paitsi jostain, jos ei kiiruhda eteenpäin ja seuraavan välin kojut näyttävät aina nykyistä vihreämmiltä. Nopeastihan ne messut on sitten kierretty ja mitään ei löytynyt. Pitää yrittää tsempata.

Tällä hetkellä eniten kiinnostavat kakkuleipurit ja messuilla olisikin tarjolla jättimäinen kakkutasting. Suuntaamme luultavasti paikalle kuitenkin aika aikaisin, joten tuo ohjelmanumero on vähän valitettavan myöhään. Mutta katsotaan. Myös morsiustekstauksen työpaja ja Home in Gardenin pöytäkukka-astelmien ohjaushetket kiinnostavat. Minua siis. Luulen, että Henkka lämpenee enemmän dronelennätykselle. Ehdottomasti pitää käydä pyörähtämässä myös hääkirppisosastolla ja hirmuisesti tekisi mieli piipahtaa ensimmäisillä sormushypistelyillä.

Lauantaina siis sulhanen kainaloon ja nenät kohti Kaapelitehdasta!