“Ihan kuin opiskeluaikoina”, totesi Henkka Love me do:n naispaljoudesta.
Porukkaahan tosiaan riitti ja myönnettäköön, että miehet olivat aikalailla alakynnessä. Me saavuimme messuille vähän alkuperäistä aatosta myöhemmin, joten workshopit jäivät väliin ja kirppikselläkin oli enää rääppiäiset jäljellä. Mutta ei tuota turhaan tullut jäätyä harmistelemaan ja messuilta tarttuikin materian sijaan matkaan muutama oikein mukava kohtaaminen.
Aivan aluksi pääsimme moikkaamaan tulevaa cateringiämme ihan nenätysten. Delicatessen Petran kanssa juttelimme hetken mukavia ja makustelimme tryffeleitä. Aikaisemmasta sähköpostivaihdosta tullut toimiva asiakaspalvelukokemus vahvistui ja huikkasimme lopuksi näkymiset huhtikuun maistelutilaisuuteen.
Positiivinen yllätys messuilla oli panostus miesten pukeutumiseen, kun huomioidaan keskiverto kävijäjakauma. Henkka iskikin silmänsä Gasell GP:n ständillä esillä olleisiin kenkiin ja aikoo myöhemmin vierailla liikkeessä sovittelemassa. Suomalaisen käsityön tukemisesta tulee hyvä mieli! Samaan sarjaa jatkettiin Naskalin kierrästysmateriaaleista valmistettujen nahkarusettien kanssa, joita olen ihastellut messuilla aiemminkin. Nyt kun pääsin niitä hienovaraisesti Henkalle tyrkyttämään, innostui sulhokin ajatuksesta ja Jyrille pistettiin sähköpostia heti lauantaina.
Oma pukunihan killuu jo kiltisti vanhempien luona, joten tietoisesti pyrin messuilla katselemaan jonnekin muualle kuin upeisiin pukuluomuksiin. The Dressin ständistäkin olin jo puoliksi ohi, kun perääni huikattiin korjausompeluista. Piti ottaa vähän takapakkia. Olenkin heihin varmasti yhteydessä keväämmällä, kun pitää löytää ompelimo viilaamaan puvun istuvuutta.
Sormusesittelijöitä messuilla niin ikään riitti ja kyllä minäkin sitten änkesin muutamalle tiskille. Tästä uudesta kriisistä pitää varmaan kirjoitella ihan oma sepustus, mutta sen verran onneksi on nyt varmaa, että Malmin korupajan suuntaan on hyvä lähteä. Kaikki lempparit kun löytyivät tuon katon alta.
Lopuksi siihen kuuluisaan kakkumaisteluhäppeninkiin. Myöhäisemmän saapumisen voimin jaksoimme maistiaisten alkuun asti, joskin vähän nälkä alkoi jo olla. Jonotuksen päätteeksi pääsimme kahdestaan maistelemaan kaikki kakkuvaihtoehdot ja vaikka muutama ihan hyvä olikin joukossa, ei meihin ehkä täysillä iskenyt mikään. Onneksemme olimme kuitenkin pitkälti samoilla linjoilla ja liputimme kumpikin raikkaiden yhdistelmien puolesta äklömakeiden jäädessä lautaselle. Noin muuten messuilla näkyi myös jonkin verran kakkuja, mutta sokerimassalla sliipatut mallit tai raakakakut eivät ole meidän ajatuksissamme. Kakkukeissi jatkuu siis interneetsin voimin.
Kokonaisuutena messut tarjosivat muikeasti mietittävää ja tammikuun uusintakierrosta tässä jo vähän odottelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti