Kommentti koristeista

Kuvat Kallioniemi Photography, kasvosumennukset minä

Meidän juhlapaikka oli jo itsessään niin upea, etten halunnut ripustella sitä täyteen kaiken maailman krumeluurihärpäkkeitä. Salin valmistuttua jäin kuitenkin miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt joko jättää kaikki pois tai vetää nuppia kaakonpaan.

Navetan oma valaistus korosti upeasti harjakattoa ja näiden lisäksi alempiin tukiparruihin ripustettiin lipputankovalot. Ja niistä meinasi tulla kriisi. Pojat kipusivat tikkaita, korjailivat valonauhoja ja piilottivat roikkuvia häntiä iteraatiokierroksen jos toisenkin ja silti mietin otetaanko mokoma vain kokonaan pois. Havahduin nimittäin siihen, että lipputankovalot ovat koristeena kärsineet pahemman luokan inflaation. Että oikein ärsytti, kun meillekin tulisi nyt sellaiset. Yritin avata tätä tuskaani hääcrewlle selittämällä, että ne lipputankovalot näyttävät liikaa lipputankovaloilta. Vastapuolen katseet olivat aika tyhjiä, kunnes Ensu-kaaso riensi hätiin morsian-suomi-morsian -kääntäjäksi. Valot aseteltiin lopulta niin, että haaroittuneisuusvaikutelma hävisi ja ne saivat muun porukan kannustamana jäädä.





Bändin ja tanssilattian ylle ompelin valkoista viirinauhaa, joista kolme neljästä pätkästä päätyi lopulta käyttöön. Minä olisi ripustanut sen neljännenkin, mutta Henkan esteettinen silmä oli vahvasti kolmen kannalla. Viirit olivat aika viime tipan keksintö (eli siis kuukausi ennen häitä :D), mutta ne kyllä rajasivat tanssilattian oikein somasti.

Pöydissä meillä oli valkoiset knoppalakanat, joiden ompelu-urakka ei ollut ihan pieni. En halunnut kattaukseen minkään valtakunnan tilpehööriä, ainoastaan kukkia. Ja oli paras päätös! Olin etukäteen huolissani pyöreiden pöytien keskelle jäävästä valtaisasta tyhjästä tilasta, mutta lopulta meidän 150 cm -halkaisijan tasot täyttyivät juuri sopivasti! Kaksipuoleisia menu/ohjelma-vanereita oli kolme kutakin pöytäkuntaa kohden ja kuumana päivänä näistä kehkeytyi myös oikein toimivat viuhkat. Mölkkyklapit osoittivat pöytänumeron ja kangasservetit oli taiteltu aterintaskuiksi. Pitopalvelu kattoi lasit ja sujautti teräaseet servetteihin - väärään koloseen. Ohjekuvasta huolimatta. Aika kamalaa, mutta pystyn jo elämään tämän kanssa.






Paikkakortteina toimivat vuoden aikana ompelemani istuintyynyt ja jos olin niihin tyytyväinen, niin pöytäkartan suhteen hypähtelin innostuksesta. Tämänkin idean varastin jostain vanhemmasta hääblogista, mutta tarkempi lähde on valitettavasti jo karissut mielestä. Vanhaan ikkunaan oli pöytäkunnittain ryhmitelty pienet kuvat jokaisesta vieraasta. Näitä kaiveltiin parhaamme mukaan omista arkistoista ja edustavuus ei varsinaisesti ollut ensimmäinen valintakriteeri. Jonkin verran jouduimme toki varastamaan Facebookista ja satunnaisten avecien kohdalla lähettämään mystisiä naamakuvapyyntöjä. Hehkulampun veroinen älynväläys oli lisäksi käyttää vanhemmista sekä isovanhemmista heidän hääkuviaan. Aika kiva, vaikka itse ylpistelenkin. Kaasoista ja bestmaneista oli muuten myös yhteiskuvat ja meidän oma oli meidän ihka ensimmäinen yhteiskuva.

Pihan puolella meillä oli navetan oven tuntumassa koivutolppien varassa hehkulamppusarja ja illalla pistettiin työmaavalo valaisemaan isoa vanhaa vaahteraa. Ulkona oli lisäksi kaksi puutarhakatosta, toinen yleisessä istuskelussa, toinen puuceen edessä. Jälkimmäisen kattoon oli ripustettu minilipputankovalot, jotka yhdessä koppeihin vietyjen patterikynttilöiden kanssa helpottivat viimeisiä nenän puuteroijia.

To do -lista harvenee

Jälleen on puurrettu sekalaisen repaleisia tehtäviä to do -listan harventamiseksi. Välillä on vähän kaduttanut, etten ottanut pidempää pätkää lomaa tässä ennen häitä. Mitään muuta en sitten kadukaan, vaikka varmaan aika moni pyörittelee silmiä meidän äärimmäisen tärkeille DIY-projekteille. Kuten tämän mölkkyseiskan korjaamiselle.

Askartelupuolella olen saanut salatehtävät aika hyvään kuosiin. Tehtäviä on yhteensä arviolta seitsemisenkymmentä meidän noin 50 vieraalle. FB-ryhmissä joku juuri tätä asiaa pohti ja vastausten perusteella voipi olla, että nämä loppuu kesken, jos meidän vieraat oikein intoutuu. Katsotaan jos saisin vielä inspiraation keksiä vähän lisää. Myös istumajärjestys on askarreltu vanhaan ikkunaan. Ikkunatussilla raapustelu oli kivaa puuhaa! Keksimme myös luontevan paikan kehottaa vieraita koppaamaan tyynynsä kantoon, jotteivät ne jäisi tukkimaan meidän häkkivarastoa enää häiden jälkeen. Tuo sanamuoto on ehkä vähän turhan ilmelä, mutta parempaakaan ei runosuoni tähän hätään suoltanut. Tienvarsikyltithän on tunnetusti se miesten ainut kontribuutio hääjärjestelyihin, joten meilläkin tämä oli Henkan projekti. Ison Omenan laserleikkuri kävi tässä jonkinaikaa vajaateholla, mutta se onneksi korjattiin vikkelästi ja saimme kuin saimmekin leikattua tienvarsikyltit muotoonsa. Häpeilemättä totean, että tuli parhaat mitä olen nähnyt.

Juomapuolella risteilylillumiset on lilluttu ja nyt meidän sauna on täynnä kaljaa (saunakaljaa höhö). Joillain leveästi elävillähän on se oma häähuone, mutta meidän kaksiossa on vähän paha arpoa kumman tilan luovuttaa juhlaromppeelle, joten nyt ei sitten saunota (kotona) ennen bileitä. Myös kahviavecit ja holittomat skumpat ovat plakkarissa. Vanhemmilta löytyi kaapissa avaamattomana jo kymmenisen vuotta kolissut konjakki ja toiseksi vaihtoehdoksi päätin hetken mielijohteesta ufo-pullot. Ettei juhla lipsahda liian tyylikkääksi. Pahoittelut kaikille vieraslistan Baileysin ystäville, mutta minä en kuulu teihin. Ja Henkalle oli ihan sama. Holittomaksi alkumaljaksi halusin Henkelliä, mutta Ompun Alko tarjosi vain roséta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan Alkon click-and-collect -tyylisen nettipalvelun kautta sain tilattua kaksi pulloa sitä perusversiota kuskattavaksi lähiliikkeeseen. Myös lapsivieraan juomapuoli on hoidossa, kun nappasin kauppareissulla koriin valikoiman pillimehuja.

Iskä jutteli tutulle metsänomistajalle meidän koivunlehtitarpeista ja saatiin lupa käydä keräämässä oksat muutenkin harvennusuhan alla olevalta läntiltä. Jes! Nappasin porukoilta lainaan myös sopivan korin lehtiä varten ja samaan syssyyn muutaman isomman lasimaljakon sekä -purnukan. Edellisviikonloppuna myös koeponnistimme kaksi puutarhakatosta ja totesimme ne toimiviksi. Tosin vihkikatos ei ole valkoinen, kuten kuva antaa ymmärtää, vaan vaalea beessi. Toivotaan, ettei sitä tarvita.

To do -lista alkaa näyttää jo sen verran hyvältä, että olen varmasti unohtanut jotain tähdellistä.

Visiitti juhlapaikalle

Kevät on pungertanut Etelä-Suomessa jo sen verran pitkälle, että lumet on kaikonneet meidän juhlapaikan ovea tukkimasta, joten oli aika tehdä tupatarkastus. Käytännössä tarkoituksena oli

• mittailla
• ottaa kuvia.

Meidän juhlapaikasta ei ole saatavilla pohjapiirrustusta, joten sellainen piti väsätä itse, jos halusi mallailla esimerkiksi pöytiä paikoilleen jo etukäteen. Arvatkaa halusinko. Lisäksi oli tarkoitus ottaa rutkasti kuvia, jotta voidaan jo etänä suunnitella valoja ja muuta koristelua.

Meidän juhlapaikka on siis vanha kivinavetta, joka koostuu kahdesta tilasta. Pienemmässä eteistilassa on nilkat niksauttava mukulakivilattia ja tälle puolelle on tarkoitus koota buffeepöytä, baari sekä aktiviteettipiste jälkimmäisen sisältäen vieraskirjan, salatehtävät ja sukkanauhavisan. Salin puolelle noustaan muutama epätasainen porras, mutta siellä kulku helpottuukin sitten lankkulattian ansiosta. Tällä puoliskolla pitäisi riittää tilaa niin meidän pyöreille pöydille kuin bändille ja tanssilattiallekin. Salin päädyssä on vielä oma uloskäyntinsä, mikä helpottaa liikuskelua pihalle.

Yritin aluksi koota pohjapiirrustusta tahtoo.fi:n pöytäkarttasovelluksella, mutta siitä ei tullut kuin kulumia takahampaisiin. Sovellusta ei selvästi ole tehty mittojen mukaan suunnitteluun, vaan enemmänkin istumajärjestyksen laadintaan. Esimerkiksi pyöreiden pöytien koko määritettiin halkaisijan sijaan istumapaikkojen perusteella. Henkka tuhahteli mun touhulle, kääri hihat ja rykäisi 3D-mallin koko tilasta. Nyt voidaan ainakin kohtuullisen hyvällä varmuudella todeta, että kalustus mahtuu. Lopullista konfiguraatiota säädetään sitten paikan päällä.

Pihamaa ei maaliskuun harmaudessa toki ollut aivan edukseen. Kesä kuitenkin korjannee tämän tilanteen eivätkä puuceekopitkaan heinäkuussa näytä niin surkuhupaisilta. Sellainen ikävä turvallisuusparannus navetalla oli tehty, että sen vintille johtava vanha ja puolilaho lastaussilta oli uusittu. Pitänee pysytellä positiivisena, kun nyt siitä kukaan tuskin tulee läpi, vaikka vanha oli kyllä kauniimpi.

Istumajärjestys vol. 1

Okei, me ollaan ehkä aavistuksen ajoissa tämän kanssa. Mutta meillä on alustava istumajärjestys 5,5 kuukautta ennen häitä.

Mulla on aika ehdoton mielipide, että häissä pitää olla istumajärjestys. Monesti vapaata plaseerausta perustellaan rennoilla häillä, mutta mulle itselleni omaehtoisessa paikan etsimisessä ei ole mitään rentouttavaa. Keskelle tai eteen ei ainakaan kehtaa mennä, kun ne pitää varata joillekin tärkeämmille. Reunapöytä olisi hyvä, mutta siihen ei enää mahdu koko porukka. Ja viimeisinä saapuvia rangaistaan sitten hajapaikoilla.

Plaseerauksen laatiminen voi olla mörkö, mutta mua tällaiset palapelit kiehtoo. Ja Henkkahan on opettajana istumajärjestysten (vastentahtoinen) ammattilainen. Meillä hommassa on myös aika monta helpottajaa lähtien nyt vaikka siitä, ettei verisiä sukulaiskaunoja tarvitse huomioida, kun ei kutsuta sukulaisia. Pyöreät pöydät antavat myös mukavasti joustoa, kun yhden ääreen voi istuttaa 6-8 henkeä seurueesta riippuen. Lisäksi tässä muodostelmassa ei tarvitse pohtia asettaako pariskunnat vastapäätä (etiketti) vai vieretysten (parempi) ja mitä tehdä avecittomien kanssa. Porukkaakin on vain se viitisenkymmentä päätä.

Me ei haluttu lähteä erityisemmin revittelemään istumajärjestyksen kanssa, vaan ryhmiteltiin ihmiset tuttuihin kaveriporukoihin. Niiden yksittäisten ihmisten tai pariskuntien kohdalla, jotka eivät juuri tunne juhlissa muita, harjoitettiin pientä ihmistuntemusanalyysiä ja pyrittiin löytämään samanhenkistä seuraa. Vähän jännempää vaihtoehtoa harkitseville suosittelen Something blue -blogin Anniinan huisin hyvää tekstin siitä, kuinka perinteisten pakkojen sekoittaminen voi olla myös menestys. Eritoten pidin villistä ajatuksesta erottaa perheet, sillä ainakin (kohtuu aikuisilla) lapsilla voi olla viihtyisämmät juhlat poissa vanhempien välittömästä valvonnasta.

Me itse istutaan yhdessä 10 hengen pöydässä bestmanien, kaasojen ja näiden perheiden kanssa. Me kummatkin karsastetaan ajatusta yksinäisestä, kaikkien vieraiden töllisteltäväksi eristetystä morsiusparin pöydästä ja halutaan sen sijaan istua siellä missä muutkin juhlijat. Vanhemmat ja mun isovanhemmat puolestaan istuu omassa kuuden hengen seurueessaan ja sisarukset on sekoitettu muun nuorison joukkoon.

Irvileuat voisi huudella, että tehtiin turhaa työtä, kun eihän tässä edes tiedetä vielä ketkä kaikki pääsee paikalle. Myönnettäköön, että tämä olisi ehkä voinut vielä odottaakin, mutta se tuli vain niin helposti! Oma piirileikkinsä on sitten tiedossa joka tapauksessa juhlapaikalle, kun sovitellaan ihmiset pöytiinsä niin, että vauvakopille ja kameroille löytyy tilaa.