Vähemmän tylsä vieraskirja

Vieraskirja aiheutti etukäteen pientä ahdistusta. Pinterestiä plärätessä löytyi kyllä kaikki Huojuvat Tornit ja sormenjälkipuut, mutta mikään ei sytyttänyt suurta tunteen paloa. Lopulta annoin itselleni luvan ylittää tässä se aidoista matalin ja valittiin turhia konstailematta vieraskirja. Siis kirja. Ja jälkiviisaana olen äärimmäisen tyytyväinen!

Vieraskirja oli häissä esillä puuhapöydällä yhdessä salatehtävien, sukkanauhavisan ja mun polttarikirjan kanssa. Pöytä oli muuten tarkoituksellisesti asemoitu siten, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Tässä ilmainen vinkki juhlatilan sisustukseen: aina voi luottaa, että baarin porukka löytää parinkin kulman taa, mutta muu aktiviteetti kannattaa sijoittaa niin, että siihen käytännössä kompastuu.

Olin rajannut kirjan sivuille valmiiksi valokuvan kokoisia suunnikkaita, joiden väliin vieraat rustasivat puumerkkejään. Salatehtävät toivat tähän oman twistinsä, sillä lehtisiltä löytyy niin piirrustuksia kuin salanimellä jätettyjä tervehdyksiä. Pirteän värikkään lopputuloksen takasi stabilovalikoima.

Kuva: Kallioniemi Photography

Valokuvapaikat mun on tarkoitus täyttää rinnakkaisaktiviteettinä olleen kuvakulmauksen otoksilla. Niillä samoilla, joita lähti matkaan kiitoskorttien kylkiäisenä. Valokuvakulmaus oli myös aika hitti, sillä jalustalla seisseen järkkärin sisuksiin oli tallentunut yli 300 poseerausta! Meidän toinen avioiltamme kuluikin näiden kuvien edessä käkättäen. Ainut vain, että me kokonaan unohdettiin käydä itse kuvassa! Musta on muutama otos erinäisiin porukoihin mukaan vedettynä, mutta sulhasen paikallaolosta ei jäänyt tässä muodossa lainkaan todisteita. Vähän harmittaa, koska vieraskirjan ensimmäinen sivu oli varattu nimen omaan meidän kuvakulmauksen yhteisposeeraukselle... Nyt jouduin lätkäisemään korvaavaksi otokseksi meidän istumäjärjestysselfien.

Tämä kuitenkin inspriroi mua siirtämään loputkin istumäjärjestysikkunaa koristaneet kuvat vieraskirjan sivuille asianosaisen tervehdyksen viereen. Näiden lisäksi liimailin mukaan suoritettuja salatehtävälappusia ja takakannen sisäpuolelle kiinnitin vielä muovitaskullisen onnittelukortteja. Näin kaikki vierailta tulleet häämuistelot löytyvät kätevästi yksistä kansista! Ja tadaa: puhkikuluneen perinteisestä vieraskirjasta kuoriutui hersyvän hauska nidelmä. Oon aika ylpeä.

Salatehtävät - kannatti!

Salatehtävät oli aivan lyömätön ohjelmanumero.

Vaikka idea oli kutkuttava, olin alkuun varsin skeptinen. Että ei kai sitä jäyhät suomalaiset moiseen humpuukiin lähde. Vaikka meidän vieraathan oli pääosin yllytysalttiita kavereita. Ajatus hautui, juttelin vähän Henkalle ja lopulta koin inspiraatioryöpsähdyksen myrjardin mutkan takaa löytyneestä Not so damn mainstream -blogista.

Meidän toteutusvariaatiossa kaikki salatehtävälappuset löytyi pöydältä purkista ja niitä sai käydä nostamassa omaan tahtiin. Jos tehtävä tuntui turhan ylivoimaiselta, sai sen vaihtaa (tekemätön tehtävä palautettiin uusien salatehtävien purkkiin). Onnistuneen suoriutumisen jälkeen lappuun kirjoitettiin oma nimi ja se palautettiin suoritettujen tehtävien purnukkaan. Jos jotakuta kiinnostaa tarkempi purkkien vieressä ollut ohjeistus, voi sitä yrittää tihrustaa tuosta hääkirppikselle menneestä myyntikuvasta. Salatehtävien voittaja arvottiin sitten suoritettujen lappujen purkista, joten yhdelläkin tehtävällä oli mahdollisuus voittoon, mutta useampi toki edesauttoi onnettaren suosiota.

Google auttaa hyvin alkuun salatehtävien keksimisen kanssa ja keräsin itse useammasta listasta mielestäni hauskimpia ja toteutuskelpoisimpia. Asetin myös jonkinmoisen nolousrajan, sillä jäynäfilosofiaa mukaillen oli tehtävien tarkoitus olla hauskoja sen kaikista osapuolista. Valmiista listoista napsin sellaisia haasteita kuin

• Ole viimeinen, joka taputtaa.
• Kysy vieruskaverilta mikä on hänen lempipokemoninsa.
• Haasta bestman kädenvääntöön.
• Kehu jonkun tanssitaitoja kehityskelpoisiksi.
• Kättele kaasoa 5 sekunnin aja sanomatta mitään. Muista hymyillä!
• Esittele itsesi kolmesti samalla, sinulle ennestään tuntemattomalle henkilölle.
• Kehu miespuolisen henkilön kainaloita upeiksi.
• Kysy vierustoverilta haluaako hän vaihtaa paikkaa kanssasi. Kieltäydy, jos saat myöntävän vastauksen.
• Saa kaaso juoksemaan.
• Kilistä lasiasi ja kerro vasta harjoittelevasi.
• Jos sinulla ei ole kravattia, hanki sellainen. Jos sinulla on kravatti, suostuttele joku vaihtamaan kanssasi kravattia.

Näiden lisäksi kehittelin tehtäviä myös omasta päästä. Halusin valikoimaan eri tasoisia haasteita, jotta ne kannustaisivat ottamaan seuraavankin lapun. Osassa tehtävän vaikeusaste myös riippui vahvasti siitä kuka sen purkista onki.

• Tarjoa vieruskaverille lasi vettä.
• Silitä partaa.
• Valssaa viinilasisi kanssa.
• Saa joku kirjoittamaan vieraskirjaan.
• Haasta sinulle ennestään tuntematon vieras pelaamaan kanssasi kivi-paperi-sakset siitä, kumpi hakee teille lisää juomaa.
• Aseta lautasliina ruokalapuksi.
• Kehu toiselle vieraalle juhlavaatetustasi.
• Laula ääneen (niin, että joku kuulee).
• Kerro sinulle ennestään tuntemattomalle vieraalle missä olit, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa vuosina -95, -11 ja -19.

Osa tehtävistä sai inspiraationsa meidän häistä ja muusta ohjelmasta tai vieraskaartista itsestään.

• Kerää pöytänumerot ja aloita peli mölkkyä (loput pelivälineet löydät ulko-oven takaa).
• Kysy morsiamen veljeltä onko hän näytellyt Salatuissa Elämissä.
• Kysy toiselta häävieraalta mihin Tylypahkan tupaan hän kuuluu.
• Kerro toiselle vieraalle olevasi kateellinen hänen tyynystään.
• Varasta oma kuvasi istumajärjestysikkunasta ja teippaa se vieraskirjaan tervehdyksesi viereen.
• Kerro toiselle vieraalle syöneesi viisi donitsia.
• Kehu kaljulle vieraalle hänen kampaustaan.
• Kerro toiselle vieraalle, ettet olekaan aiemmin käyttänyt puuceetä.
• Haasta joku tyynysotaan.
• Kerro miespuoliselle vieraalle mikä sukkanauhavisan sukkanauhoista sopisi hänelle parhaiten.

Useampienkin tehtävien vähemmän salaisena tarkoituksena oli pakottaa toisilleen tuntemattomat vieraat sosialisoimaan. Tähän äärimmäisen käteviä olivat valokuviin liittyvät tehtävät ja olemmekin ihastelleet mitä odottamattomampia ryhmäkuvia niin meille lähetetyissä selfieissä, valokuvausnurkan tuotoksissa kuin ihan Samin ottamissa otoksissakin.

• Kokoa ryhmä (min. 3 henkilöä), jossa on vähintään yksi sinulle ennestään tuntematon vieras ja pyydä valokuvaajaa ottamaan teistä ryhmäkuva.
• Ota valokuvausnurkassa kaverikuva sinulle ennestään tuntemattoman vieraan kanssa.
• Ota selfie kaason kanssa ja lähetä se morsiamelle (puh. numero).
• Ota selfie bestmanin kanssa ja lähetä se sulhaselle (puh. numero).
• Photobombaa.

Kaiken kaikkiaan salatehtäviä oli ehkä seitsemisenkymmentä meidän vajaalle 50 vieraalle, joskin joitain tehtäviä oli samaa useampi kappale. Ja kaikki meni! Muutamasta lapusta tosin jäi nimi uupumaan, mutta todistetusti ainakin osa näistä suoritettiin. Bongailin salatehtäväsuorituksia pitkin juhlaa ja pohdin muun muassa kumpikohan tuossa on houkutellut kumman pöydän alle tai kukakohan aloitti tuon juomalaulun. Kuultiin muuten myös Nisti ja Nööri! Tarkoitus oli pyytää hääcrewta keksimään osa salatehtävistä, mutta se lipsahti mielestä.

Salatehtävien suola on, kun suorittaja ja tehtävä kolahtavat täydellisesti. Meilläkin vedettiin muutama näyttävä suoritus, jotka sulautuivat menoon niin täydellisesti, ettei niitä olisi improvisoiduiksi uskonut. Panttaan näitä kuitenkin myöhemmäksi, koska tämä teksti venähti jo nyt.

Ensimmäistä fotoa lukuunottamatta kuvat Kallioniemi Photography

Kommentti koristeista

Kuvat Kallioniemi Photography, kasvosumennukset minä

Meidän juhlapaikka oli jo itsessään niin upea, etten halunnut ripustella sitä täyteen kaiken maailman krumeluurihärpäkkeitä. Salin valmistuttua jäin kuitenkin miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt joko jättää kaikki pois tai vetää nuppia kaakonpaan.

Navetan oma valaistus korosti upeasti harjakattoa ja näiden lisäksi alempiin tukiparruihin ripustettiin lipputankovalot. Ja niistä meinasi tulla kriisi. Pojat kipusivat tikkaita, korjailivat valonauhoja ja piilottivat roikkuvia häntiä iteraatiokierroksen jos toisenkin ja silti mietin otetaanko mokoma vain kokonaan pois. Havahduin nimittäin siihen, että lipputankovalot ovat koristeena kärsineet pahemman luokan inflaation. Että oikein ärsytti, kun meillekin tulisi nyt sellaiset. Yritin avata tätä tuskaani hääcrewlle selittämällä, että ne lipputankovalot näyttävät liikaa lipputankovaloilta. Vastapuolen katseet olivat aika tyhjiä, kunnes Ensu-kaaso riensi hätiin morsian-suomi-morsian -kääntäjäksi. Valot aseteltiin lopulta niin, että haaroittuneisuusvaikutelma hävisi ja ne saivat muun porukan kannustamana jäädä.





Bändin ja tanssilattian ylle ompelin valkoista viirinauhaa, joista kolme neljästä pätkästä päätyi lopulta käyttöön. Minä olisi ripustanut sen neljännenkin, mutta Henkan esteettinen silmä oli vahvasti kolmen kannalla. Viirit olivat aika viime tipan keksintö (eli siis kuukausi ennen häitä :D), mutta ne kyllä rajasivat tanssilattian oikein somasti.

Pöydissä meillä oli valkoiset knoppalakanat, joiden ompelu-urakka ei ollut ihan pieni. En halunnut kattaukseen minkään valtakunnan tilpehööriä, ainoastaan kukkia. Ja oli paras päätös! Olin etukäteen huolissani pyöreiden pöytien keskelle jäävästä valtaisasta tyhjästä tilasta, mutta lopulta meidän 150 cm -halkaisijan tasot täyttyivät juuri sopivasti! Kaksipuoleisia menu/ohjelma-vanereita oli kolme kutakin pöytäkuntaa kohden ja kuumana päivänä näistä kehkeytyi myös oikein toimivat viuhkat. Mölkkyklapit osoittivat pöytänumeron ja kangasservetit oli taiteltu aterintaskuiksi. Pitopalvelu kattoi lasit ja sujautti teräaseet servetteihin - väärään koloseen. Ohjekuvasta huolimatta. Aika kamalaa, mutta pystyn jo elämään tämän kanssa.






Paikkakortteina toimivat vuoden aikana ompelemani istuintyynyt ja jos olin niihin tyytyväinen, niin pöytäkartan suhteen hypähtelin innostuksesta. Tämänkin idean varastin jostain vanhemmasta hääblogista, mutta tarkempi lähde on valitettavasti jo karissut mielestä. Vanhaan ikkunaan oli pöytäkunnittain ryhmitelty pienet kuvat jokaisesta vieraasta. Näitä kaiveltiin parhaamme mukaan omista arkistoista ja edustavuus ei varsinaisesti ollut ensimmäinen valintakriteeri. Jonkin verran jouduimme toki varastamaan Facebookista ja satunnaisten avecien kohdalla lähettämään mystisiä naamakuvapyyntöjä. Hehkulampun veroinen älynväläys oli lisäksi käyttää vanhemmista sekä isovanhemmista heidän hääkuviaan. Aika kiva, vaikka itse ylpistelenkin. Kaasoista ja bestmaneista oli muuten myös yhteiskuvat ja meidän oma oli meidän ihka ensimmäinen yhteiskuva.

Pihan puolella meillä oli navetan oven tuntumassa koivutolppien varassa hehkulamppusarja ja illalla pistettiin työmaavalo valaisemaan isoa vanhaa vaahteraa. Ulkona oli lisäksi kaksi puutarhakatosta, toinen yleisessä istuskelussa, toinen puuceen edessä. Jälkimmäisen kattoon oli ripustettu minilipputankovalot, jotka yhdessä koppeihin vietyjen patterikynttilöiden kanssa helpottivat viimeisiä nenän puuteroijia.

To do -lista harvenee

Jälleen on puurrettu sekalaisen repaleisia tehtäviä to do -listan harventamiseksi. Välillä on vähän kaduttanut, etten ottanut pidempää pätkää lomaa tässä ennen häitä. Mitään muuta en sitten kadukaan, vaikka varmaan aika moni pyörittelee silmiä meidän äärimmäisen tärkeille DIY-projekteille. Kuten tämän mölkkyseiskan korjaamiselle.

Askartelupuolella olen saanut salatehtävät aika hyvään kuosiin. Tehtäviä on yhteensä arviolta seitsemisenkymmentä meidän noin 50 vieraalle. FB-ryhmissä joku juuri tätä asiaa pohti ja vastausten perusteella voipi olla, että nämä loppuu kesken, jos meidän vieraat oikein intoutuu. Katsotaan jos saisin vielä inspiraation keksiä vähän lisää. Myös istumajärjestys on askarreltu vanhaan ikkunaan. Ikkunatussilla raapustelu oli kivaa puuhaa! Keksimme myös luontevan paikan kehottaa vieraita koppaamaan tyynynsä kantoon, jotteivät ne jäisi tukkimaan meidän häkkivarastoa enää häiden jälkeen. Tuo sanamuoto on ehkä vähän turhan ilmelä, mutta parempaakaan ei runosuoni tähän hätään suoltanut. Tienvarsikyltithän on tunnetusti se miesten ainut kontribuutio hääjärjestelyihin, joten meilläkin tämä oli Henkan projekti. Ison Omenan laserleikkuri kävi tässä jonkinaikaa vajaateholla, mutta se onneksi korjattiin vikkelästi ja saimme kuin saimmekin leikattua tienvarsikyltit muotoonsa. Häpeilemättä totean, että tuli parhaat mitä olen nähnyt.

Juomapuolella risteilylillumiset on lilluttu ja nyt meidän sauna on täynnä kaljaa (saunakaljaa höhö). Joillain leveästi elävillähän on se oma häähuone, mutta meidän kaksiossa on vähän paha arpoa kumman tilan luovuttaa juhlaromppeelle, joten nyt ei sitten saunota (kotona) ennen bileitä. Myös kahviavecit ja holittomat skumpat ovat plakkarissa. Vanhemmilta löytyi kaapissa avaamattomana jo kymmenisen vuotta kolissut konjakki ja toiseksi vaihtoehdoksi päätin hetken mielijohteesta ufo-pullot. Ettei juhla lipsahda liian tyylikkääksi. Pahoittelut kaikille vieraslistan Baileysin ystäville, mutta minä en kuulu teihin. Ja Henkalle oli ihan sama. Holittomaksi alkumaljaksi halusin Henkelliä, mutta Ompun Alko tarjosi vain roséta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, vaan Alkon click-and-collect -tyylisen nettipalvelun kautta sain tilattua kaksi pulloa sitä perusversiota kuskattavaksi lähiliikkeeseen. Myös lapsivieraan juomapuoli on hoidossa, kun nappasin kauppareissulla koriin valikoiman pillimehuja.

Iskä jutteli tutulle metsänomistajalle meidän koivunlehtitarpeista ja saatiin lupa käydä keräämässä oksat muutenkin harvennusuhan alla olevalta läntiltä. Jes! Nappasin porukoilta lainaan myös sopivan korin lehtiä varten ja samaan syssyyn muutaman isomman lasimaljakon sekä -purnukan. Edellisviikonloppuna myös koeponnistimme kaksi puutarhakatosta ja totesimme ne toimiviksi. Tosin vihkikatos ei ole valkoinen, kuten kuva antaa ymmärtää, vaan vaalea beessi. Toivotaan, ettei sitä tarvita.

To do -lista alkaa näyttää jo sen verran hyvältä, että olen varmasti unohtanut jotain tähdellistä.

Tekemätön koekampaus ja muita ahkerointeja

Juhannuksen jälkeen hääjärkkäilyt on puskeneet eteenpäin uudella, paniikin paimentamalla vaihteella: onhan häihin enää vajaa kuukausi!

DIY-puolella aloitin kangasservettien taittelun jo kesäkuun alkupuolella. Servetit kuului meillä alunperin pihistysosioon, mutta sitten bongasin kankaiset paperisten hinnalla hääkirppikseltä. Näiden taittelu oli aikataulutalouden kannalta fiksumpi hoitaa ennen juhlapaikalle kurvaamista, sillä tähän hommaan tarvitsi silitysrautaa. Pienempinä askarteluina on tullut myös tuunattua vieraskirja ja koottua Bridelisan Elisan vinkeillä meidän ainokaiselle lapsivieraalle puuhakirja, jonka kylkeen ostimme pari tarra-arkkia, värikynät ja saippuakuplaputelin. Aavistuksen suureellisempana projektina olemme Henkan kanssa istuskelleet jälleen Ison Omenan laserleikkurin ääressä kaivertamassa erinäisille vanereille ohjelma-, menu- ja kaiken maailman muita kylttejä. Ikävä yllätys oli, että laserin tehoissa on nyt häikkää ja saa nähdä onnistuuko meidän tienvarsikylttien muotoonleikkaus lainkaan. Yhden sunnuntain vietimme pajalla rakentaen donitsiseinän sekä käsienpesupisteen.

Näiden lisäksi olemme käyneet kakkupalaverissa Tårta på tårtalla, jossa keskustelimme vähän kakun dimensioista, koristeista ja toimitusaikataulusta. Jätimme myös upean kakunkoristeemme leipurien hellään huomaan. Vierailimme uudestaan vihkipaikalla ja bongailimme matkalla sopia potrettikuvauspaikkoja. Samalla reissulla testasimme muutaman paikallisen pitserian ja tarjouspyyntö iltapalapizzoista on nyt viimein lähetetty.

Henkka on ostanut itselleen kauluspaidan sekä kenkiin mätsäävän vyön. Ja vahannut auton. Lisäksi teimme muutama viikko sitten pikapiipahduksen Ikeaan, josta hamstrasimme pari knoppa-lakanaa sekä tekokukkavarren autonkoristekokeilua varten. Magneettikiinnityskokeilu onnistui eivätkä kukkaset lähteneet ajossa lentoon. Havaitsimme tosin, että varsinainen konepeltimme taitaa olla alumiinia, mutta onneksi magneetit purivat keulan sivureunuksiin.

Tänään minulla oli sitten sovittuna koekampausaika. Juttelimme mun Pinterest-kollaasin perusteella kampauksesta ja sen tyylistä, ja tunnuimme olevan samalla aaltopituudella. Oli luottavainen fiilis. Yllättäen kampaaja kuitenkin totesi, ettei hän yleensä ole tehnyt mitään tarkkaa koekampausta, sillä ei niistä kuitenkaan karvalleen samanlaisia sen oikean kanssa tule. Oletin hänen kuitenkin askartelevan hiuksista jonkinlaista hahmotelmaa, mutta löysin itseni takaisin autosta takanani vain vartin rupattelu. Aika välittömästi rupesi ketuttamaan, etten hämmennyksissäni kyseenalaistanut tätä toimintaa, sillä alun perin olimme sopineet hääkampauksesta nimen omaan koekampauksella. Prkl. Tällä nyt kuitenkin on pärjättävä enkä varsinaisesti panikoikaan, vaikka olin kyllä toivonut hääkutrien suhteen vankempaa mielenrauhaa.

Pöytäliinoja ja pikkuasioita

Meidän hääjärkkäilyissä on päällä sellainen raivostuttava vaihe, jossa on pakko edistää kaiken maailman pikkuasioita (ja vähän isompiakin), mutta mitään ei kuitenkaan pysty sanomaan vielä valmiiksi.

Buffet-menun valinta alkaa olla aika hyvässä jamassa. Vielä pitäisi valita pääruuan kasvisvaihtoehto sekä venkslata savulohen kastiketta ja leivän levitettä. Olen pitänyt silmällä tahtoo-sivuillemme ropisevia ilmottautumisia ja ainakaan toistaiseksi ei ole havaittavissa suurempia ongelmia erityisruokavalioiden kanssa. Koko menu on vähä/laktoositon ja muiden rajoitteisten vieraiden osalta ei keneltäkään pitäisi mennä kuin jokin yksittäinen lajike sivu suun. Saimme myös tarkemman kustannusarvion kokoamastamme menusta ja saatamme jopa pysyä budjetissa! Hurraa!

Tyynytaiston väistyttyä olen päässyt taklaamaan seuraavaa ompeluongelmaa: pöytäliinoja. Meillehän tulee pyöreät pöydät, joten perinteiset knoppa-lakanat eivät toimi aivan sellaisenaan. Alunperin ajattelin vain ompelevani kaksi lakanaa yhteen ja tasaavani tällaisen jättiliinan pidemmän sivun siten, että saamme pöytäliinaneliöt. Kunnes konsultoin Pythagorasta ja havaitsin, että tässä pöytäliina roikkuisi neliön kulman kohdalta metrin reunan yli osuen lattiaan. Näettekö sen skenaarion, jossa liinan kulma juuttuu iloisen juhlijan tuolinjalkaan? Niin minäkin. Nyt meidän 7 pöytään on ommeltu 14 pyöreää pöytäliinaa, joiden roikuntapituus on säntillisen tasainen. Knoppa-lakanathan tosiaan kuultavat läpi kuin Daeneryksen mekot ensimmäisellä kaudella, joten niitä piti saada kuhunkin pöytään edes tuplakerros.

Tässä yksi ilta ahdistin Henkan nurkkaan ja kävimme läpi alustavaa ohjelma-aikataulua. Lopputulos vaikutti lupaavalta ja tällä suunnitelmalla viimeinen “virallinen” ohjelmanumero eli bändin kolmas setti hiljenisi vähän puolenyön jälkeen. Spotify-bileet saavatkin sitten jatkua niin pitkään kuin juhlijoissa riittää virtaa. Päivää ei toki ole muutenkaan tarkoitus minuuttiaikatauluttaa, mutta bändin lisäksi kakulle, donitseille ja iltapalalle olisi ilmoitettava sopivat saapumisajat.

Onnistuin lopulta myös tekemään sen kuukausia roikkuneen minuutin homman eli ompelin sinisen korun toisen puolikkaan koristamaan häärintsikoita. Tämä piti saada hoidettua nyt, sillä eilen vein hääpukuni korjausompeluun The Dressiin. Siinä pystyi sitten varmistamaan, ettei koru näy puvun läpi. Ei näkynyt ja muutenkin sovitus meni oikein mallikkaasti. Kovin suuria muokkauksia ei ole tiedossa, mutta yllätyin silti positiivisesti, kun kustannusarvio jäi alta 90€! Viimeinen sovitus ja luultavasti myös nouto sovittiin heinäkuun puolelle. Eli alle kahden kuukauden päähän!!

Tyynytaisto vol. 3 - VALMIS

Meidän häihin on jotenkin puolivahingossa tupsahdellut näitä DIY-projekteja, vaikka mitään tee-se-itse -häitä ei ollutkaan tarkoitus väkertää. Vaikka esimerkiksi kutsuihin upposi jokunen työtunti, on tyynytaisto paininut ihan ikiomassa sarjassaan.

Kertauksena: syksyllä lähdin toteuttamaan puolihullua päähänpinttymää ommella kangasjämistä jokaiselle vieraalle oma, nimikoitu istuintyyny.

Ja nyt ne on valmiit!

53 kappaletta ollaksemme tarkkoja. Yksi vieraistamme tosin syntyi vasta kuukausi sitten eikä hänen tyynyllänsä vielä ole nimeä. Osa tyynynpäällistä onnistui jopa paremmin kuin odotin, toiset eivät ehkä aivan täydellisesti. Lisäksi tuli tehtyä neljä yritelmää, joiden loppulliseen toteutumaan olin sen verran tyytymätön, etten kehdannut nimetä niitä kellekään. Mainittakoon, että puolessa vuodessa meidän vieraslista laajeni myös hieman ja piti tehdä täydennysreissu JYSKin tyynylaarille. Ja ne oli nostaneet sisustyynyjen hintaa! 25%! “Aina edullinen hinta” - pah. Onneksi tuli ostettua suurempi lasti jo syksyllä.

Realistisimmat sielut varmaan tässä kohtaa laskeskelee, että hetkonen, enhän mä voi vielä tietää, jos joku kutsutuista ei pääsekään. Ja sehän on ihan totta se. Meidän ilmottautumisDL on kuitenkin vasta 9.6. enkä malttanut odottaa sinne asti. Aloitin tyynynpäällisten nimeämisen kyllä fiksusti varmimmista tapauksista, mutta homma riistäytyi käsistä. Ongelma ei kuitenkaan ole vakavimmasta päästä ja ehkä ne polot, jotka eivät lopulta pääse paikalle, saavat tyynynsä jälkitoimituksena.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja mieluinen, joskin myönnetään myös ne hetket, jolloin se tuntui ennen kaikkea loputtomalta. Ompelu on kuitenkin toiminut erinomaisena lääkkeenä tekemättömyysahdistukseen, silloin kun on tuntunut, etteivät hääjärkkäilyt muilla rintamilla etene. Nyt pitäisi sitten työntää nekin liikkeelle.

Sulho selostaa: Rusettijuttuja

Meidän häävalmistelut ovat sisältäneet jonkin verran DIY-hommia ja samalla teemalla jatkettiin bestmanien kaulakoristeiden osalta. Varastoon oli jäänyt sopivasti puutavaraa edellisistä projekteista, joten eipä siinä muuta kuin vannesaha laulamaan!

Ajatus puurusetista lähti liikkeelle varmaankin häämessuilla bongatuista kaupallisista versioista. Tähän kun lisättiin Naskalilta hommatun nahkarusetin kääntöominaisuus, olikin konsepti valmis. Piirustelin aluksi paperille muutaman eri kokoisen ja mallisen version, minkä jälkeen leikkasin parhaan tekeleen irti sabluunaksi. Alunperin olin ajatellut puurusetteja vain bestmaneille, mutta päädyin lopulta tekemään kolme kappaletta, joista yksi jäisi kartuttamaan omaa rusettikokoelmaa.

Materiaaliksi valikoitui mahonki ja loimukoivu. Ensimmäisenä pyyhkäisin paksummasta lankusta ohuet siivut irti, jotka pintojen höyläämisen jälkeen liimasin yhteen. Liimaksi vaihdoin aivan viime hetkellä kosteuden kestävän puuliiman - eihän sitä tiedä miten kosteissa juhlissa rusettien tulevat omistajat näitä aikovat jatkossa käyttää...

Liiman kuivumista odotellessa aloin puuhailemaan ruseteille säilytyskoteloita. Nämäkin päätin tehdä koivusta. Kun sopivat palat oli sahattu, pähkäilin hetken jos toisenkin millaisilla liitoksilla laittaisin kotelot kasaan. Päädyin lopulta messinkisten koristenaulojen ja liiman yhdistelmään. Testimielessä olisi tehnyt mieli käyttää jotakin itselle uutta puuliitosta, mutta pienet messinkinaulat toivat mukavan ulkonäöllisen lisän koteloille. Niin ja tulihan sitä laseria laulatettua tässäkin projektissa. Häälogo pääsi koristamaan kotelojen kantta. Kyllä sitä nyt käytetään, kun tuli sellainen tehtyä!

Koteloita värkkäillessä menikin jokunen tovi ja rusettien liimaus oli tällä välin ehtinyt kuivua riittävästi seuraavaa työvaihetta varten. Piirtelin aiemmin tehdyn sabluunan avulla rusetin muodon puun pintaan ja leikkelin ylimääräiset vannesahalla. Viimeistely hoitui nauhahiomakoneen ja hiomapaperin avulla. Lopuksi vielä puuöljy pintaan ja pajan puolella hommat oli taputeltu. Tässä vaiheessa myös tekijä vaihtui, koska allekirjoittanut ei ole aivan yhtä sinut ompelukoneen kanssa, kuin tämän blogin päätoiminen kirjoittaja.

Suurimmaksi haasteeksi rusettien tekonahkaisten nauhojen ompelussa muodostui kiinnitystarpeiden etsiminen. Siis juurikin ne pienet hakaset ja lenkit, joilla koko komeus saadaan kiinnitettyä kaulan ympärille. Muutamat kivijalkaliikkeet eivät tuottaneet tulosta ja interwebsin ihmeellisestä maailmasta ei etsintöjen edetessäkään alkanut löytyä vaihtoehtoja. Oli lähellä, ettei heikkona hetkenä päädytty ostamaan valmiita rusetteja, jotka olisi sitten päästetty päiviltä ja napattu kiinnikkeet uusiin DIY-rusetteihin. Etsy lopulta pelasti tältä ratkaisulta ja tilattiin kilkkeet rapakon takaa.

Eipä muuta kuin rusetit koteloon ja toimitus uusille omistajilleen! Kovasti vaikuttivat olevan mielissään.

DIY: Photobooth-kehyksen tuunaus

“Meidän häihin EI tule tekokukkamuovikrääsää.”

Sitten kohtasin kriisin photobooth-taulukehyksestä. Kehys on kauniin kulunut sellaisenaan, mutta kaipasi kuitenkin jotain erottuakseen kuvissa kunnolla. Yritin keksiä vaihtoehtoisia koristeita. Valosarjasta näkyisi heinäkuun kirkkaudessa pelkkä johto ja esimerkiksi kirjan sivuista askarrellut kukkaset tuntuisivat muusta koristelusta irrallisilta. Jos maailma olisi täydellinen, tahtoisin aitoja kukkia, mutta sehän nyt tiedetään miten sillä saralla menee. Joten muovikukkia se sitten oli.

Facebookin hääryhmässä oli jossain vaiheessa kehuttu Ikean tekokukkavalikoimaa, joten suuntasin kesäisen lämpimän kevätiltani kalustejätin parkkipaikalle. Vähän petyin. Valikoima oli kyllä vaikuttava, mutta värimaailma varsin yksitoikkoisen valko-vaaleanpunainen. Olisin toivonut vahvempia värejä: viininpunaista, sinistä, keltaista. Tämä projekti oli kuitenkin jo valmiiksi yhtä kompromissia, joten sinnikkäämmälle kukkametsästykselle ei ollut inspistä. Irtokukkien lisäksi ostin yhden valmiskimpun sen vihreiden vuoksi.

Kotona levitin saaliini kuumaliima-askarteluhuoneekseni muuttuneelle partsille ja ryhdyin napsimaan kukkia irti varsistaan. Gerberan sisällä ollut rautalanka oli sen verran tuhtia, että piti käydä lainaamassa pihtejä Henkan työkalupakista. Kukat tarttuivat kuumaliimalla kehykseen jopa vähän yllättävän helposti ja suurin haaste oli tehtävän taiteellinen puoli. Kukkia jäi muutama ylimääräinen, joten yhtenäisen ilmeen nimissä koristin myös pienemmän tietovisakehyksen.

Lopputulema oli ihan mukiinmenevä, joskin vähän kolkuttelee, kun se ei ole kovinkaan “meitä”. Mutta ehkä tämä ei ole bridezillan arvoinen hetki ja kuumaliima-askartelu oli ainakin jälleen kivaa.

DIY: Viinipullonkorkkikirjaimet

Viinipullonkorkeista väsätty BAR-kyltti oli varmaan ensimmäisiä hää-DIY-inspiksiä, joihin vuosia sitten törmäsin. Tätä varten olin viime kesästä asti hamsteroinut Facebookin hääkirppisryhmistä korkkeja ja kauaskatseisesti pyytänyt veljeltä joululahjaksi kuumaliimapyssyn. Korkkikassi on Henkan riemuksi nököttänyt useamman kuukauden keittiön kulmalla odottamassa sopivaa askarteluvirettä, joka saapui nyt lopulta samaa kyytiä partsille paistavan kevätauringon kanssa.

Kuumaliima-askartelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta homma oli varsin hauskaa ja lähti alkukankeuden jälkeen rullaamaan hyvin. Vaikeinta oli alkuun hahmottaa miten kirjaimia lähtisi rakentamaan, mutta komppaan ehdottomasti Something blue and borrowed -blogin Jasminin neuvoa liimailla ensin pari kolme korkkia yhteen ja rakentaa kirjaimia eteenpäin näillä palasilla. Korkit eivät olleet keskenään mitenkään identtisiä, mutta kunhan yhteen “alkupalaseen” valikoi suurinpiirtein yhtä paksut korkit, ei rakentelussa ollut suurempia ongelmia. Korkit olivat toki myös eripituisia, joten niiden asettelu piti tasata kirjainten etureunan mukaan. Something blue -blogin Anniina ja Daniel vahvistivat omia kirjaimiaan kuumaliiman lisäksi neuloilla, mutta uskon meidän kirjainten pysyvän koossa ilmankin. Niiden ei tosin tarvitsekaan selviytyä lentomatkasta…

BAR-kyltin sijaan halusin pysytellä suomen kielessä, joten siitä tuli mielikuvituksellisesti BAARI. Jos korkkien lukumäärän tuomaa reunaehtoa ei olisi, meidän kirjaimet tavaisivat ANNISKELUALUE. Tähän olisi kuitenkin tarvittu lähes triplamäärä korkkeja eikä näitä nyt aivan valtoimenaan ole markkinoilla. Korkkeja jäi yli vielä ehkä yhteen kirjaimeen ja ajattelin säästää ne mahdollisia korjaustoimenpiteitä varten. Ilokseni sain rakennettua kaikki viisi kirjainta pelkistä viinipullonkorkeista eikä korkkikokoelmani skumppaversioita tarvittu. Ne lähtivätkin hääkirppiksellä rivakasti takaisin kiertoon.

DIY-vinkit laserleikkurille

Jokunen tarkentava tiedustelu saapui meidän laseroitujen vanerikutsujen tiimoilta, joten koottiin tällainen vinkkivirsi. Myös Jotain Keltaista - Iira on tarinoinut heidän laserilla toteutetuista kutsuistaan ja varsin vänkää tässä on, että samalla tekniikalla ollaan toteutettu niin erityyliset väkerrykset. Varsin monipuolinen laitos siis!

Tiedostot ja ohjelmat

• Kuvion suunnittelussa kannattaa suosia vektorigrafiikkaa. Näin kuva ei mössöydy pikselipuuroksi, vaikka sitä kuinka skaalaisi suuremmaksi. Käytännössä tiedostomuoto on tyypillisesti svg (eikä esim. pdf), joskin eri ohjelmilla on myös omia kehitelmiään. Wikipedia valistaa tässäkin asiassa
• Meidän käyttämämme laser söi kuitenkin lopulta perinteistä pdf:ää, joten muutimme lopuksi svg-tiedostot sille mieluisaan tiedostomuotoon. Tämä on kuitenkin vaivaton askel ja myös vektorigrafiikkaversio kannattaa pitää loppuun asti matkassa, jos testilaseroinnin jälkeen suunnitelmaa haluaa vielä viilata.
• Meillä Henkalla oli käytössä ilmaisohjelma Inkscape, mutta Adobe Illustrator lienee professionaalimpi valinta, jos sellaisen lisenssin saa käpäliinsä. Huono uutinen on, että Inkscapeen tai Illustratoriin kylmiltään loikkaaminen vaatinee jossain määrin hyytäviä hermoja, mutta ainakin tutoriaaleja internet tursuaa.

Kuvio ja sen suunnittelu

• Netistä löytää valmiita svg-kuvia ilmaiseksi, mutta valikoima laajenee infernaalisesti, jos on valmis pulittamaan muutaman roposen. Suosittelen vilkaisemaan Etsyä. Moralisoiva etusormeni tahtoo tähän väliin huitoa taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolesta. Älä varasta!
• Kuvan voi suunnitella myös itse! Piirtopöytä olisi tietysti ideaali, mutta kynä, paperi ja kamera riittävät myös. Tästä jutustelin jo meidän häälogon toteutuksessa.
• Laseroitava kuva kannattaa heti alussa suunnitella oikeisiin mittoihinsa (meidän tapauksessa kutsuvanerin kokoon). Tämä helpottaa kuvion kohdistamista työstöpöydällä.
• Kuvion taustan pitää olla tyhjä, ei valkoinen. Laser tunnistaa valkoisen taustan osaksi kuvaa ja ryhtyy polttamaan myös sitä. Tämä ongelma voi tulla eteen, jos pyrkii käyttämään ladattua pdf- tai jpg-kuvaa sellaisenaan.
• Mahdollinen tekstielementti tulee lopuksi muuttaa vektorigrafiikan “poluksi” tai tuttavallisemmin kuvaksi. Tämä on sekä tulostustekninen vaatimus että hermojensäästösuositus. Fontit ovat osittain konekohtaisia ja hartaasti valittu fontti saattaakin toisella koneella olla jotain aivan karmaisevaa.

Työstettävä materiaali

• Laserilla voi työstää vaikka sun mitä. Puuta, vaneria, paperia, muovia, nahkaa, lasia, kiveä… Kullakin materiaalilla on kuitenkin rajoitteensa.
• Kaiverruksen lisäksi laserleikkurilla on mahdollista leikata, kukapa olisi arvannut! Riippuu toki materiaalin kovuudesta ja käytettävissä olevasta laitteesta millaisesta kerroksesta mennään vielä läpi.
• Laser käytännössä polttaa tiensä läpi, joten leikkuureunat mustuvat jonkin verran (ainakin vanerissa).
• Tarkista laserleikkurin työstöalueen mitat. Pituus, leveys ja myös korkeus.

Laserointi

• Me käytimme Ison Omenan kirjaston laseria, jonka pääsee varaamaan käyttöönsä täältä. Henkilökunta jeesii alkuun ja paikalla on aina joku, jolta voi pyytää apua.
• Testaa ensin! Kaiverrusjälkeen vaikuttavat muun muassa laserille säädetty intensiteetti (teho) ja nopeus.
• Varaa aikaa. Ompun laserilla yhden meidän kutsun kaivertamiseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia. Siihen päälle alkusäädöt ja vaneripalasen vaihtaminen toiseen, niin kaksi tuntia hurahtaa pikaiseen. Mutta kyllä kannatti.

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy leikkauksen polttama musta reuna sekä laserin säätöjen vaikutus kaiverrusjälkeen.