Akateemiseen sitsikulttuuriin tutustuneet ovat puolestaan saattaneet törmätä sitsilauluun Nisti ja nööri, joka ainakin teekkaripiireissä on suosittu uudelleensanoitus Helismaan klassikosta. Nistin ja nöörin ensiesitys on itseasiassa ollut Tapani Raikon Fyysikkokillan jäsenanomus vuonna 1997, jonkan jälkeen se on ansaitun suursuosion siivittämänä jäänyt elämään sitsikulttuuriin. Entisenä fyssalaisena, nykyisenä diplomi-insinöörinä ja ikuisesti teekkarina Nisti ja nööri kuuluu mun lempisitsibiiseihin. Ja Henkkahan on humanisti. Todettakoon kuiten, etteivät muut detaljit (onneksi) osu aivan täydellisesti meihin.
Nisti ja nööri
(säv. “Päivänsäde ja menninkäinen”)
Assari kun päätti tentin,
siskoistaan jäi jälkeen sentin
humanisti viimeinen.
Hämärä jo Stadiin hiipi,
humanisti Kamppiin kiiti,
juuri aikoi nousta linjuriin,
kun insinöörin fiksun näki
vastaan tulevan,
se juuri oli noussut bussistaan.
Kas insinööri ennen päivän
laskua ei voi,
milloinkaan lähtee lafkaltaan.
Katselivat toisiansa,
insinööri rinnassansa
tunsi kuumaa leiskuntaa.
Sanoi: poltat Malboroa,
mutten ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka röökisi
mut yskiväksi saa -
on astmaisena hyvä asustaa.
Käy kanssani, niin Otaniemeen
näytän sulle tien,
ja sinut perhekylään vien.
Nisti vastas: nööri kulta,
teekkarit vie järjen multa,
enkä toivo hourulaan.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta Dommaan ennä,
niin en hetkeäkään lukee saa.
Niin lähti kaunis humanisti,
mutta vieläkin,
kun insinööri öisin integroi,
hän miettii, miksi toinen täällä
lukutoukka on,
ja toinen nablaa rakastaa.
 |
| Sitseiltä 2013. Kuvasta kunnia Saku Metsärinteelle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti