Loppui sekin sitten

Se loppuu ihan kohta. Meidän häävuosi 2019 ja samalla tämä blogi.

Kannattiko? Kyllä. Niin häät kuin bloggaaminen. Olen edelleen sitä mieltä, että maistraatin kautta matkalle olisi ollut niin ikään loistava konsepti, mutta en kyllä enää vaihtaisi meidän hääpäivää pois. Bloggaus taas toi suunnitteluun lisäfiilistä, kun pääsi vapaasti intoilemaan niin pienistä kuin vähän suuremmistakin jutuista. Ja säästi se varmasti myös lähipiirin hermoja.

Elämää on myös häiden jälkeen, mutta ei tälle blogille. Nisti ja Nööri jää joksikin ennaltamääräämättömän sopivaksi ajaksi luettavaksi, mutta poistuu keskuudestamme jonakin arvaamattomana ajankohtana. Insta saattaa tosin pysyä satunnaisen aktiivisena vielä hetkisen.

Haluan kiittää (ja kiitänkin!)

• Henkkaa, joka meni hääsuunittelusta huolimatta kanssani naimisiin.
• hääcrewta, jota ilman meidän juhlat (ja morsian) olisivat levähtäneet käsiin. Kiitos myös huiseista polttareista!
• meidän häät mahdollistaneita palveluntarjoajia, joita on monta ja vähän päälle, mutta spesiaalilla tipumerkillä muistettakoon kuvaajaamme Kallioniemi Photographyä, bändiämme Amiraali Ahtio ja Lemmenairuetta sekä pitopalveluamme Delicatesseniä.
• kanssabloggaajia vertaistuesta, hömpästä ja skumpasta.
• teitä blogin lukijoita. Maailmanvalloitukseen tuskin kukaan lähtee hääblogin kautta, mutta niin vain jokainen sivulataus, kommentti ja tykkäys piristävät päivää. Että siellä jossain on joku, joka luki mun rustauksen! Kiitos siitä.

Kuva: Kallioniemi Photography

***

Jos eksyit blogiin vasta nyt, tervetuloa! Täällä suunniteltiin, vietettiin ja jälkipuitiin heinäkuun 2019 diy-henkisiä maalaishäitä. Lukemaan voi aloittaa alusta tai esimerkiksi näistä omista suosikeistani

Tyynytaisto

Sukkanauha - let’s geek!

Kuinka olla p*ska vieras

Ilkityö onnistui! - POLTTARIT

Tahdottiin

Jos taas hääblogien lukeminen alkaa sinulla samoin kuin aikanaan minulla, hääpukupostauksia ovat muun muassa

YAAASSS to the Dress!

Hylättyjen hääpukujen kierros

Syynäyksessä: Morsian

Tai jos sinua kiinnostaa vain miten ruljanssi lopulta päättyi, hääpäivän aamuun voi hypätä tästä. Tai silmäile menemään missä järjestyksessä tahansa, tyyli vapaa. Kiva kun kävit!

***

Villa Taika - ylistys häähotellille

Hääyöhotellia etsiessä haukuin koko kotimaan majoitustarjonnan pystyyn. Huoneet ovat kalliita, kliiniseen toimistotyyliin sisustettuja ja romanttisena mainostetun sviitin lisäneliöt käytetty joko neuvotteluhuoneen pöytään tai hammaslääkärin odotushuoneen sohvaan.

Mutta jos koskaan etsitte yösijaa Fiskarsin tuntumasta, ainoa oikea valinta on Villa Taika.

Suloisessa maalaismiljöössä nököttää vanha puutalo vihreän puutarhan keskellä. Sokkeloinen päätalo lankkulattioineen, teemasisustuksineen ja eriparisine puutarhakalusteineen. Sellainen hassunkurinen huvikumpufiilis. Yövyimme samaisessa paikassa kaasojen kanssa häitä edeltävän yön ja kaasot palasivat Aurinko-sviittiin myös häiden jälkeen, joskin tällä kertaa kolmantena pyöränä keikkui toisen kaason mies. Me Henkan kanssa vietimme hääyön hotellin Lootus-sviitissä, jonka ihana henkilökunta oli käynyt koristelemassa ruusunterälehdin.

Etukäteisjärjestelyistä lähtien minulla oli tunne, että villan henkilökunta pyrki tekemään kaikkensa, jotta asiat lutviutuisivat mahdollisimman helposti meidän kannaltamme. He suosittelivat huoneita talon yksityisemmästä siivestä, antoivat kaason käydä kirjaamassa meidät sisään ja järjestivät pääsyn hääsviittiin jo aamusta, jotta mun tavarat saatiin valmiiksi oikeaan huoneeseen. Hääaamun aamupalaa aikaistettiin, jotta minäkin ehdin syömään ennen kampaajan saapumista ja morsiuskimppu vietiin säilytettäväksi viileään kellariin, josta se palautettiin huoneeseen sovittuun aikaan. Missään en koskaan ole törmännyt tällaiseen omistautumiseen asiakaspalvelulle.

Hääyöpakettiimme (joka muuten kustansi kaikki 150 €) kuului myös huoneemme ovelle tuotu aamupalatarjotin. Tai siis NELJÄ. Oli leipää, sämpylää, muroa, puuroa, jogurttia, juustoja, leikkelettä, kananmunaa, hedelmää, mehua, teetä (tai haluttaessa kahvia), keksiä, muffinssia ja vielä Brunbergin suukot. Kuinka mua harmittikaan, ettemme sillä helteellä saaneet nirhaistua kuin murto-osaa kaikista herkuista. Jos sää olisi ollut armeliaampi, olisimme myös voineet nautiskella aamupalan sviitin omalla parvekkeella.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Aiomme ehdottomasti ottaa aamiaisrevanssin ja palata Taikan hemmoteltaviksi vielä uudemman kerran. Ehkäpä jo paperihäinä!

5 mokaa ja yhdet kuokkavieraat

Kuva: Kallioniemi Photography

Jottei tämä häiden läpikäynti menisi ihan pelkäksi ruusuiluksi, tehkäämme lista asioista, jotka menivät meidän häissä pyrstölleen. Että on ensi kerralla sitten jotain, jossa parantaa.

Vuosikymmenen flunssa
Älä sairasta hääpäivänä. Ja jos sairastat, varaa tujakka lääkearsenaali. Varaa se, vaikket sairastaisikaan.

Ruokailun aikataulutus
Kuten aiemmin on tullut mainittua, ruokailuumme kului tunnista puoleentoista vähemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Minun aikatauluarviossani ei tietenkään ollut mitään vikaa, vaan syy oli yksinomaan säässä. Helteellä ei paisti maistu. Ihan rehellisyyden nimissäkin on kyllä todettava, että meidän kokenut catering oli ruoka-aikataulusta kanssani samoilla linjoilla ja jos häitämme vietettäisiin nyt, pitäytyisin alkuperäisessä arviossa.

Unohtuneet yhteiskuvat hääcrewn kanssa
Meidän oli tarkoitus ottaa yhteiskuvia hääcrewn kanssa heti vihkimisen jälkeen, mutta tuo kuvaussessio päätettiin lennosta vaihtaa hääjuhlan tauolle. Jolloin se sitten unohtui. Onneksi meillä on rutkasti kuvia noin muuten, mutta olisi ne jengiposetkin olleet ihan kiva toteuttaa.

Laktoositon pizza
Tilasimme iltapalapizzat hyvissä ajoin ennakkoon ja vasta hääviikolla tuli mieleen, että pitää muistaa varmistaa pitserialta, että käyttävät laktoositonta juustoa. Tämä jäi häiden aaton iltaan, jolloin Henkka ja bestmanit kävivät maksamassa meidän tilauksen ennakkoon. Jolloin kävi ilmi, ettei pitserialla ollut laktoositonta juustoa lainkaan. Pojat päättivät yhdessä tuumin, ettei tätä enää kannata tuoda bridezillan tietoon ja häiden iltapala-aikaan pöytään ilmestyi pizzojen rinnalle laktoosittomia paistopisteen antimia. Suurempaa vahinkoa ei siis tapahtunut, mutta asia olisi ehkä hoitunut toisin, jos sen olisi muistanut hieman aikaisemmassa vaiheessa.

Kattausmokat
Kahden pöydän mölkkypöytänumerot olivat menneet väärin päin. Hups. Eksytysyrityksestä huolimatta kaikki vieraat löysivät kuitenkin paikkansa. Lisäksi lasit ja aterimet pöytiin kattanut pitopalvelu sujautti haarukat ja veitset servettitaskujen väärään koloon lähettämästäni esimerkkikuvasta huolimatta. En edes ole katkera.

Sitten vielä ne kuokkavieraat!

Bändin viimeisen setin hiljennyttyä ja meidän heipattua kaikki vieraat, törmäsimme vielä navetan ovilla muutamaan täysin vieraaseen miekkoseen, jotka siinä hilpeästi kaljat kädessä toivottivat meille onnea. Jälkikäteen saimme kuulla, että herrat olivat tulleet lähimmistä taloista huomauttamaan, että juhlamme ovat kellonaikaan nähden turhan äänekkäät. Pelisilmäiset bestmanit olivat kuitenkin tökänneet ukoille kaljat kouraan ja kutsuneet kuuntelemaan bändin viimeiset vedot. Ja pitäähän häissä nyt yhdet kuokkavieraat käydä!

Heitot ja iltaohjelma

Bändin ensimmäisen setin vaiettua vedettiin viimeiset viralliset ohjelmanumerot. Nykyisin tuppaa olemaan tapana viskoa erillinen heittokimppu, jolloin sen oikean morsiuskimpun voi viedä kotiin ja kuivattaa. Hömppää, sanon minä. Kipusin siis navetan vintille vievälle rampille se ihka-aito kukkapuska kourassani naimattomien naisten teroitellessa korkojaan alapuolella. Kimppu lensi komeassa kaaressa takariviin ja miesten joukosta kuului raskas huokaus. Tulevalle sulhaselle tarjottiin sympatiakalja.

Kuvista kiitos Kallioniemi Photogrpahy

Mulla ei ollut sukkanauhaa jalassa koko päivää, vaan kävin kaason ystävällisellä avustuksella hivuttamassa sen paikoilleen ennen kimpunheittoa. Jos nauha olisi ollut omalla vastuullani, ei se mitä todennäköisimmin olisi löytänyt tietään juhlapaikalle asti. Kiitos siis jälleen kaasoille! Merenneitomallisessa mekossa kolmenkympin helteessä oli pieni saavutus, että saimme nyittyä nauhan edes sen verran polven yläpuolelle, että sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa olleen reiden ympärillä. Enpä kyllä tiedä miten Henkka olisi saanut sen yhtään korkeammalta ongittuakaan.

Siinä missä kimppu lentää yleensä pitkälle, on eturivi otollinen sijoittuminen sukkanauhakisassa. Henkka halusi nyt ilmeisesti rikkoa kaavan ja mun nauha liitikin miesjoukon päiden yli. Aviomieheni on aikanaan kunnostautunut itse tässä kisassa ja mun sukkanauhan jälkeen Henkka viskasikin kierrätysmielessä perään vielä seitsemän lohdutuspalkintoa.

Bändin ensimmäisen setin loppupuolella hääcrew kiritti vieraita viimeisten salatehtävien suorituksessa ja purkki tyhjeni lopulta kokonaan. Heittojen jälkeen bestmanit arpoivat tehtyjen tehtävien purkista onnekkaan voittajalappusen. Paitsi, ettei siinä ollut nimeä. Kiivaista lapunlunastusyrityksistä huolimatta siirryttiin uudelle arpakierrokselle ja voittaja pokkasi itselleen lahjakortti, joka “oikeutti yhteen (1) hääparin tarjoamaan lounaaseen tai illalliseen, joka nautittiin hääparin seurassa.” Sukkanauhavisassa oli puolestaan tullut kaksi neljä oikein -tulosta, joiden väliltä kiista ratkottiin kivi-paperi-saksilla ja palkintona oli perinteinen skumppapullo.

Näiden voittoisten ohjemanumeroiden jälkeen bändi aloitti toisen settinsä ja sen aikana paikalle saapuivat myös iltapalapizzat. Olimme tilanneet kolmea eri vaihtoehtoa 5 kappaletta kutakin eli yhteensä 15 pizzaa. Saapuessaan tilaus näytti valtaisalta, mutta niin se vain katosi juhlakansan syövereihin. Bändin kolmas ja viimeinen veto hiljeni puolenyön paremmalla puolella, minkä jälkeen tuoreen avioparin oli aika suunnata kohti hääyöhotellia. Auton takapenkillä oli vaikeuksia käsittää, että meidän hääpäivä oli nyt ohi.

Baari ja juomamenekki

Meidän häissä tarjoiltiin alkoholia. Sen määrän arvioinnissa oli omat haasteensa, mutta lopulta osuttiin ihan passelisti marginaaleihin: mikään ei loppunut kesken, mutta käsiimme ei myöskään jälkikäteen jäänyt suurta alkoholiongelmaa. Tai no, kyllä siitä pieni probleema olisi kehkeytynyt, jos olisimme kahdestaan ryhtyneet jäämistöä tuhoamaan, mutta onneksi lähipiiristämme löytyy auttavaista sakkia.

Meidän häissä oli lopulta 45 holillista aikuista enkä minä kai olisi (diplomi-)insinööri enkä mikään, jos tästä ei olisi exceliä:

Tämän perusteella voisi jokseenkin laskea, että yksi holillinen vieras kittasi päivän, illan ja yön aikana aavistuksen vajaa 9 alkoholiannosta. Tämä tuskin pitää aivan kutinsa. Ensinnäkin taulukossa on suurpiirteisellä tarkkuudella häistä yli jääneet kokonaiset juomat. Vajaat pullot ja tölkit kaadettiin pellon laitaan juhlapaikkaa siivottaessa, joten esimerkiksi konjakki ei loppunut kesken, vaan ylijäämä päätyi maan matosten iloksi. Saman kohtalon taisi kokea myös useampi vajaa viinipullo. Monet ovat kovasti huolissaan “vajaiden tölkkien ongelmasta” eli niistä avatuista juomista, joita juhlakansa unohtelee ympäriinsä, ja janon uudelleen iskiessä korvaa uudella sihautuksella. Tällaista alkoholin väärinkäyttöä ei meillä kuitenkaan missään suureellisessa skaalassa ollut havaittavissa, vaikkemme pikkurilliä nostaneet asian suitsimiseksi.

Meillä baari avattiin heti pääruuan jälkeen, joten tauolle siirryttäessä kansa sai hakea juoman mukaansa pihalle. Pitopalvelu huolehti sinkkisaaveihin jäät, jotka pitivät juomat yllättävän viileinä helteestä huolimatta. Vintillä meillä oli iso jääkaappi, josta bestmanit hakivat täydennystä tarpeen vaatiessa. Vieraiden joukossa juhlinut Waahto Breweryn olutmestari toi mukanaan muutaman laatikollisen pienpanimo-olutta, joka teki kauppansa kuin kylmä kalja helteellä. Kun nuo maistiaiset oli tuhottu, siirtyi kansa pitkälti Sandelsien kimppuun, joita ainakin meillä kului suhteessa runsaammin kuin lonkeroa tai sidukkaa.

Kahviavecien suhteen heitin kaiken tyylikkyyden mäkeen siinä määrin, että toinen kaaso pyöritteli silmiään, kun kuuli. Kermaliköörin sijaan meillä tarjottiin konjakin kaverina nääs Ufo shottia. Tämä aiheutti vieraissa pientä hilpeyttä, mutta väitän, että yli puolet kallistui tarjoilijan kysyessä ällömakean teinipinkin karkkiviinan kutsuun.

Holittomalla puolella tarjolla oli ihan tavallisen veden lisäksi pieniä vichypulloja joko maustamattomana, sitruunana tai vadelmana sekä kokista sokerilla ja ilman. Näitä tosin juotiin kohtuullisen runsaasti kuormasta jo kahtena häitä edeltäneenä puuhapäivänä viidestä kahdeksaan työläisen voimin.

Kaikki kuvat jälleen Kallioniemi Photography