maanantai 20. toukokuuta 2019

Polttarikirje Tylypahkasta

Olen vastaanottanut polttarikirjeen! Tai siis kauan kaivatun kirjeen Tylypahkasta.

Pöllöpostin sijaan se oli kuitenkin ilmiintynyt itsekseen kirjani väliin. Tylypahka-kirjeen sisällön jokainen itseään kunnioittava potteristi toki tuntee, joten panin heti merkille koulun aikaistaneen lukukautensa alkua heinäkuun 27. päivään syyskuun ensimmäisen sijaan sekä vararehtorin vaihtuneen: kirjeen oli allekirjoittanut arvoisa K.A. Asot.


Mukana saapui luonnollisesti myös tarvikelista sekä kehotus pakata tavarani viipymättä matka-arkkuuni. Valitettavasti kaapistani löytyi kuitenkin valmiiksi jo kaikki listan sisältö enkä siis päässyt pyörähtämään Viistokujalla. Ensimmäisenä listalla oli 1 tavallinen koulupuku, johon luonnollisesti kuuluva viittani veikin sitten 70 % arkkuni tilavuudesta. Mietin hetken tarkoitettaisiinko tällä kuitenkin tavanomaista jästivaatetusta, mutta ajattelin yhden sellaisen vaatekerran olevan (toivottavasti) päälläni, kun lähdön hetki tulee.

Lisäksi tarvitsin mukaani 1 tavallisen urheilu-, uima- ja yöasun. Jälkimmäinen minulta löytyikin sopivasti tupani tunnuksissa. Vaatetuksen lisäksi pakkasin 1 parin urheilujalkineita, 1 matkustusasiakirjan sekä 2 paria taikasilmiä. Viimeksi mainitun kohdalla päässäni löi parin sydämenlyönnin ajan tyhjää, kunnes ymmärsin lähteä etsimään Vauhkomielen sijaan piilareitani. Jottei tärkein unohtuisi, oli listalla toki myös 1 taikasauva. Ylivarautuvan noidan tavoin omistan niitä toki kolme, mutta kauaskatseisena valitsin mukaani ihka ensimmäisen, kymmenisen vuotta sitten itse askarrelleeni sauvan ja jätin kallisarvoisilla kaljuunoilla ostetut kotiin. Henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon vaadittavat tarvikkeet pitää vielä koota viime hetkellä.

Ensiluokkalaiset eivät tunnetusti saa tuoda omaa luudanvartta, mikä on luonnollisesti harmi, sillä olen saanut sellaisen aikanaan 18-vuotislahjaksi. Pöllön TAI kissan TAI rupikonnan valitseminen oli helppoa, sillä tuoreena ylioppilaana minua on puolestaan lahjottu omalla, valkolakkisella Posityyhtysellä. Päätin kuitenkin tehdä Possulle pienen upgreidauksen tulevaa seikkailuamme varten ja lisäsin sen lakkiin teekkarin tupsun. Nyt olemme valmiina.

Mutta tarkoittaako tämä polttarien pärähtävän jo ensi viikonloppuna? Vai onko kirjeen saapumishetki hämäystä ja K. A. Asot antavat minun kieriskellä hermostuksissani vielä pidempään? Vai odottavatko he minun ajattelevankin kirjettä hämäyksenä, jolloin se voisi olla tuplahämy ja bileet tosiaan vain muutaman päivän päässä. Vaiko kenties sittenkin triplahämäys...

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Pöytäliinoja ja pikkuasioita

Meidän hääjärkkäilyissä on päällä sellainen raivostuttava vaihe, jossa on pakko edistää kaiken maailman pikkuasioita (ja vähän isompiakin), mutta mitään ei kuitenkaan pysty sanomaan vielä valmiiksi.

Buffet-menun valinta alkaa olla aika hyvässä jamassa. Vielä pitäisi valita pääruuan kasvisvaihtoehto sekä venkslata savulohen kastiketta ja leivän levitettä. Olen pitänyt silmällä tahtoo-sivuillemme ropisevia ilmottautumisia ja ainakaan toistaiseksi ei ole havaittavissa suurempia ongelmia erityisruokavalioiden kanssa. Koko menu on vähä/laktoositon ja muiden rajoitteisten vieraiden osalta ei keneltäkään pitäisi mennä kuin jokin yksittäinen lajike sivu suun. Saimme myös tarkemman kustannusarvion kokoamastamme menusta ja saatamme jopa pysyä budjetissa! Hurraa!

Tyynytaiston väistyttyä olen päässyt taklaamaan seuraavaa ompeluongelmaa: pöytäliinoja. Meillehän tulee pyöreät pöydät, joten perinteiset knoppa-lakanat eivät toimi aivan sellaisenaan. Alunperin ajattelin vain ompelevani kaksi lakanaa yhteen ja tasaavani tällaisen jättiliinan pidemmän sivun siten, että saamme pöytäliinaneliöt. Kunnes konsultoin Pythagorasta ja havaitsin, että tässä pöytäliina roikkuisi neliön kulman kohdalta metrin reunan yli osuen lattiaan. Näettekö sen skenaarion, jossa liinan kulma juuttuu iloisen juhlijan tuolinjalkaan? Niin minäkin. Nyt meidän 7 pöytään on ommeltu 14 pyöreää pöytäliinaa, joiden roikuntapituus on säntillisen tasainen. Knoppa-lakanathan tosiaan kuultavat läpi kuin Daeneryksen mekot ensimmäisellä kaudella, joten niitä piti saada kuhunkin pöytään edes tuplakerros.


Tässä yksi ilta ahdistin Henkan nurkkaan ja kävimme läpi alustavaa ohjelma-aikataulua. Lopputulos vaikutti lupaavalta ja tällä suunnitelmalla viimeinen “virallinen” ohjelmanumero eli bändin kolmas setti hiljenisi vähän puolenyön jälkeen. Spotify-bileet saavatkin sitten jatkua niin pitkään kuin juhlijoissa riittää virtaa. Päivää ei toki ole muutenkaan tarkoitus minuuttiaikatauluttaa, mutta bändin lisäksi kakulle, donitseille ja iltapalalle olisi ilmoitettava sopivat saapumisajat.

Onnistuin lopulta myös tekemään sen kuukausia roikkuneen minuutin homman eli ompelin sinisen korun toisen puolikkaan koristamaan häärintsikoita. Tämä piti saada hoidettua nyt, sillä eilen vein hääpukuni korjausompeluun The Dressiin. Siinä pystyi sitten varmistamaan, ettei koru näy puvun läpi. Ei näkynyt ja muutenkin sovitus meni oikein mallikkaasti. Kovin suuria muokkauksia ei ole tiedossa, mutta yllätyin silti positiivisesti, kun kustannusarvio jäi alta 90€! Viimeinen sovitus ja luultavasti myös nouto sovittiin heinäkuun puolelle. Eli alle kahden kuukauden päähän!!



sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Tyynytaisto vol. 3 - VALMIS

Meidän häihin on jotenkin puolivahingossa tupsahdellut näitä DIY-projekteja, vaikka mitään tee-se-itse -häitä ei ollutkaan tarkoitus väkertää. Vaikka esimerkiksi kutsuihin upposi jokunen työtunti, on tyynytaisto paininut ihan ikiomassa sarjassaan.

Kertauksena: syksyllä lähdin toteuttamaan puolihullua päähänpinttymää ommella kangasjämistä jokaiselle vieraalle oma, nimikoitu istuintyyny.

Ja nyt ne on valmiit!

53 kappaletta ollaksemme tarkkoja. Yksi vieraistamme tosin syntyi vasta kuukausi sitten eikä hänen tyynyllänsä vielä ole nimeä. Osa tyynynpäällistä onnistui jopa paremmin kuin odotin, toiset eivät ehkä aivan täydellisesti. Lisäksi tuli tehtyä neljä yritelmää, joiden loppulliseen toteutumaan olin sen verran tyytymätön, etten kehdannut nimetä niitä kellekään. Mainittakoon, että puolessa vuodessa meidän vieraslista laajeni myös hieman ja piti tehdä täydennysreissu JYSKin tyynylaarille. Ja ne oli nostaneet sisustyynyjen hintaa! 25%! “Aina edullinen hinta” - pah. Onneksi tuli ostettua suurempi lasti jo syksyllä.


Realistisimmat sielut varmaan tässä kohtaa laskeskelee, että hetkonen, enhän mä voi vielä tietää, jos joku kutsutuista ei pääsekään. Ja sehän on ihan totta se. Meidän ilmottautumisDL on kuitenkin vasta 9.6. enkä malttanut odottaa sinne asti. Aloitin tyynynpäällisten nimeämisen kyllä fiksusti varmimmista tapauksista, mutta homma riistäytyi käsistä. Ongelma ei kuitenkaan ole vakavimmasta päästä ja ehkä ne polot, jotka eivät lopulta pääse paikalle, saavat tyynynsä jälkitoimituksena.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja mieluinen, joskin myönnetään myös ne hetket, jolloin se tuntui ennen kaikkea loputtomalta. Ompelu on kuitenkin toiminut erinomaisena lääkkeenä tekemättömyysahdistukseen, silloin kun on tuntunut, etteivät hääjärkkäilyt muilla rintamilla etene. Nyt pitäisi sitten työntää nekin liikkeelle.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Sulho selostaa: Rusettijuttuja


Meidän häävalmistelut ovat sisältäneet jonkin verran DIY-hommia ja samalla teemalla jatkettiin bestmanien kaulakoristeiden osalta. Varastoon oli jäänyt sopivasti puutavaraa edellisistä projekteista, joten eipä siinä muuta kuin vannesaha laulamaan!

Ajatus puurusetista lähti liikkeelle varmaankin häämessuilla bongatuista kaupallisista versioista. Tähän kun lisättiin Naskalilta hommatun nahkarusetin kääntöominaisuus, olikin konsepti valmis. Piirustelin aluksi paperille muutaman eri kokoisen ja mallisen version, minkä jälkeen leikkasin parhaan tekeleen irti sabluunaksi. Alunperin olin ajatellut puurusetteja vain bestmaneille, mutta päädyin lopulta tekemään kolme kappaletta, joista yksi jäisi kartuttamaan omaa rusettikokoelmaa.



Materiaaliksi valikoitui mahonki ja loimukoivu. Ensimmäisenä pyyhkäisin paksummasta lankusta ohuet siivut irti, jotka pintojen höyläämisen jälkeen liimasin yhteen. Liimaksi vaihdoin aivan viime hetkellä kosteuden kestävän puuliiman - eihän sitä tiedä miten kosteissa juhlissa rusettien tulevat omistajat näitä aikovat jatkossa käyttää...

Liiman kuivumista odotellessa aloin puuhailemaan ruseteille säilytyskoteloita. Nämäkin päätin tehdä koivusta. Kun sopivat palat oli sahattu, pähkäilin hetken jos toisenkin millaisilla liitoksilla laittaisin kotelot kasaan. Päädyin lopulta messinkisten koristenaulojen ja liiman yhdistelmään. Testimielessä olisi tehnyt mieli käyttää jotakin itselle uutta puuliitosta, mutta pienet messinkinaulat toivat mukavan ulkonäöllisen lisän koteloille. Niin ja tulihan sitä laseria laulatettua tässäkin projektissa. Häälogo pääsi koristamaan kotelojen kantta. Kyllä sitä nyt käytetään, kun tuli sellainen tehtyä!




Koteloita värkkäillessä menikin jokunen tovi ja rusettien liimaus oli tällä välin ehtinyt kuivua riittävästi seuraavaa työvaihetta varten. Piirtelin aiemmin tehdyn sabluunan avulla rusetin muodon puun pintaan ja leikkelin ylimääräiset vannesahalla. Viimeistely hoitui nauhahiomakoneen ja hiomapaperin avulla. Lopuksi vielä puuöljy pintaan ja pajan puolella hommat oli taputeltu. Tässä vaiheessa myös tekijä vaihtui, koska allekirjoittanut ei ole aivan yhtä sinut ompelukoneen kanssa, kuin tämän blogin päätoiminen kirjoittaja.

Suurimmaksi haasteeksi rusettien tekonahkaisten nauhojen ompelussa muodostui kiinnitystarpeiden etsiminen. Siis juurikin ne pienet hakaset ja lenkit, joilla koko komeus saadaan kiinnitettyä kaulan ympärille. Muutamat kivijalkaliikkeet eivät tuottaneet tulosta ja interwebsin ihmeellisestä maailmasta ei etsintöjen edetessäkään alkanut löytyä vaihtoehtoja. Oli lähellä, ettei heikkona hetkenä päädytty ostamaan valmiita rusetteja, jotka olisi sitten päästetty päiviltä ja napattu kiinnikkeet uusiin DIY-rusetteihin. Etsy lopulta pelasti tältä ratkaisulta ja tilattiin kilkkeet rapakon takaa.

Eipä muuta kuin rusetit koteloon ja toimitus uusille omistajilleen! Kovasti vaikuttivat olevan mielissään.


torstai 25. huhtikuuta 2019

DIY: Photobooth-kehyksen tuunaus

“Meidän häihin EI tule tekokukkamuovikrääsää.”

Sitten kohtasin kriisin photobooth-taulukehyksestä. Kehys on kauniin kulunut sellaisenaan, mutta kaipasi kuitenkin jotain erottuakseen kuvissa kunnolla. Yritin keksiä vaihtoehtoisia koristeita. Valosarjasta näkyisi heinäkuun kirkkaudessa pelkkä johto ja esimerkiksi kirjan sivuista askarrellut kukkaset tuntuisivat muusta koristelusta irrallisilta. Jos maailma olisi täydellinen, tahtoisin aitoja kukkia, mutta sehän nyt tiedetään miten sillä saralla menee. Joten muovikukkia se sitten oli.

Facebookin hääryhmässä oli jossain vaiheessa kehuttu Ikean tekokukkavalikoimaa, joten suuntasin kesäisen lämpimän kevätiltani kalustejätin parkkipaikalle. Vähän petyin. Valikoima oli kyllä vaikuttava, mutta värimaailma varsin yksitoikkoisen valko-vaaleanpunainen. Olisin toivonut vahvempia värejä: viininpunaista, sinistä, keltaista. Tämä projekti oli kuitenkin jo valmiiksi yhtä kompromissia, joten sinnikkäämmälle kukkametsästykselle ei ollut inspistä. Irtokukkien lisäksi ostin yhden valmiskimpun sen vihreiden vuoksi.

Kotona levitin saaliini kuumaliima-askarteluhuoneekseni muuttuneelle partsille ja ryhdyin napsimaan kukkia irti varsistaan. Gerberan sisällä ollut rautalanka oli sen verran tuhtia, että piti käydä lainaamassa pihtejä Henkan työkalupakista. Kukat tarttuivat kuumaliimalla kehykseen jopa vähän yllättävän helposti ja suurin haaste oli tehtävän taiteellinen puoli. Kukkia jäi muutama ylimääräinen, joten yhtenäisen ilmeen nimissä koristin myös pienemmän tietovisakehyksen.

Lopputulema oli ihan mukiinmenevä, joskin vähän kolkuttelee, kun se ei ole kovinkaan “meitä”. Mutta ehkä tämä ei ole bridezillan arvoinen hetki ja kuumaliima-askartelu oli ainakin jälleen kivaa.