torstai 12. joulukuuta 2019

5 mokaa ja yhdet kuokkavieraat

Kuva: Kallioniemi Photography
Jottei tämä häiden läpikäynti menisi ihan pelkäksi ruusuiluksi, tehkäämme lista asioista, jotka menivät meidän häissä pyrstölleen. Että on ensi kerralla sitten jotain, jossa parantaa.

Vuosikymmenen flunssa
Älä sairasta hääpäivänä. Ja jos sairastat, varaa tujakka lääkearsenaali. Varaa se, vaikket sairastaisikaan.

Ruokailun aikataulutus
Kuten aiemmin on tullut mainittua, ruokailuumme kului tunnista puoleentoista vähemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Minun aikatauluarviossani ei tietenkään ollut mitään vikaa, vaan syy oli yksinomaan säässä. Helteellä ei paisti maistu. Ihan rehellisyyden nimissäkin on kyllä todettava, että meidän kokenut catering oli ruoka-aikataulusta kanssani samoilla linjoilla ja jos häitämme vietettäisiin nyt, pitäytyisin alkuperäisessä arviossa.

Unohtuneet yhteiskuvat hääcrewn kanssa
Meidän oli tarkoitus ottaa yhteiskuvia hääcrewn kanssa heti vihkimisen jälkeen, mutta tuo kuvaussessio päätettiin lennosta vaihtaa hääjuhlan tauolle. Jolloin se sitten unohtui. Onneksi meillä on rutkasti kuvia noin muuten, mutta olisi ne jengiposetkin olleet ihan kiva toteuttaa.

Laktoositon pizza
Tilasimme iltapalapizzat hyvissä ajoin ennakkoon ja vasta hääviikolla tuli mieleen, että pitää muistaa varmistaa pitserialta, että käyttävät laktoositonta juustoa. Tämä jäi häiden aaton iltaan, jolloin Henkka ja bestmanit kävivät maksamassa meidän tilauksen ennakkoon. Jolloin kävi ilmi, ettei pitserialla ollut laktoositonta juustoa lainkaan. Pojat päättivät yhdessä tuumin, ettei tätä enää kannata tuoda bridezillan tietoon ja häiden iltapala-aikaan pöytään ilmestyi pizzojen rinnalle laktoosittomia paistopisteen antimia. Suurempaa vahinkoa ei siis tapahtunut, mutta asia olisi ehkä hoitunut toisin, jos sen olisi muistanut hieman aikaisemmassa vaiheessa.

Kattausmokat
Kahden pöydän mölkkypöytänumerot olivat menneet väärin päin. Hups. Eksytysyrityksestä huolimatta kaikki vieraat löysivät kuitenkin paikkansa. Lisäksi lasit ja aterimet pöytiin kattanut pitopalvelu sujautti haarukat ja veitset servettitaskujen väärään koloon lähettämästäni esimerkkikuvasta huolimatta. En edes ole katkera.

Sitten vielä ne kuokkavieraat!

Bändin viimeisen setin hiljennyttyä ja meidän heipattua kaikki vieraat, törmäsimme vielä navetan ovilla muutamaan täysin vieraaseen miekkoseen, jotka siinä hilpeästi kaljat kädessä toivottivat meille onnea. Jälkikäteen saimme kuulla, että herrat olivat tulleet lähimmistä taloista huomauttamaan, että juhlamme ovat kellonaikaan nähden turhan äänekkäät. Pelisilmäiset bestmanit olivat kuitenkin tökänneet ukoille kaljat kouraan ja kutsuneet kuuntelemaan bändin viimeiset vedot. Ja pitäähän häissä nyt yhdet kuokkavieraat käydä!

perjantai 29. marraskuuta 2019

Heitot ja iltaohjelma

Bändin ensimmäisen setin vaiettua vedettiin viimeiset viralliset ohjelmanumerot. Nykyisin tuppaa olemaan tapana viskoa erillinen heittokimppu, jolloin sen oikean morsiuskimpun voi viedä kotiin ja kuivattaa. Hömppää, sanon minä. Kipusin siis navetan vintille vievälle rampille se ihka-aito kukkapuska kourassani naimattomien naisten teroitellessa korkojaan alapuolella. Kimppu lensi komeassa kaaressa takariviin ja miesten joukosta kuului raskas huokaus. Tulevalle sulhaselle tarjottiin sympatiakalja.

Kuvista kiitos Kallioniemi Photogrpahy

Mulla ei ollut sukkanauhaa jalassa koko päivää, vaan kävin kaason ystävällisellä avustuksella hivuttamassa sen paikoilleen ennen kimpunheittoa. Jos nauha olisi ollut omalla vastuullani, ei se mitä todennäköisimmin olisi löytänyt tietään juhlapaikalle asti. Kiitos siis jälleen kaasoille! Merenneitomallisessa mekossa kolmenkympin helteessä oli pieni saavutus, että saimme nyittyä nauhan edes sen verran polven yläpuolelle, että sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa olleen reiden ympärillä. Enpä kyllä tiedä miten Henkka olisi saanut sen yhtään korkeammalta ongittuakaan.

Siinä missä kimppu lentää yleensä pitkälle, on eturivi otollinen sijoittuminen sukkanauhakisassa. Henkka halusi nyt ilmeisesti rikkoa kaavan ja mun nauha liitikin miesjoukon päiden yli. Aviomieheni on aikanaan kunnostautunut itse tässä kisassa ja mun sukkanauhan jälkeen Henkka viskasikin kierrätysmielessä perään vielä seitsemän lohdutuspalkintoa.

Bändin ensimmäisen setin loppupuolella hääcrew kiritti vieraita viimeisten salatehtävien suorituksessa ja purkki tyhjeni lopulta kokonaan. Heittojen jälkeen bestmanit arpoivat tehtyjen tehtävien purkista onnekkaan voittajalappusen. Paitsi, ettei siinä ollut nimeä. Kiivaista lapunlunastusyrityksistä huolimatta siirryttiin uudelle arpakierrokselle ja voittaja pokkasi itselleen lahjakortti, joka “oikeutti yhteen (1) hääparin tarjoamaan lounaaseen tai illalliseen, joka nautittiin hääparin seurassa.” Sukkanauhavisassa oli puolestaan tullut kaksi neljä oikein -tulosta, joiden väliltä kiista ratkottiin kivi-paperi-saksilla ja palkintona oli perinteinen skumppapullo.


Näiden voittoisten ohjemanumeroiden jälkeen bändi aloitti toisen settinsä ja sen aikana paikalle saapuivat myös iltapalapizzat. Olimme tilanneet kolmea eri vaihtoehtoa 5 kappaletta kutakin eli yhteensä 15 pizzaa. Saapuessaan tilaus näytti valtaisalta, mutta niin se vain katosi juhlakansan syövereihin. Bändin kolmas ja viimeinen veto hiljeni puolenyön paremmalla puolella, minkä jälkeen tuoreen avioparin oli aika suunnata kohti hääyöhotellia. Auton takapenkillä oli vaikeuksia käsittää, että meidän hääpäivä oli nyt ohi.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Baari ja juomamenekki

Meidän häissä tarjoiltiin alkoholia. Sen määrän arvioinnissa oli omat haasteensa, mutta lopulta osuttiin ihan passelisti marginaaleihin: mikään ei loppunut kesken, mutta käsiimme ei myöskään jälkikäteen jäänyt suurta alkoholiongelmaa. Tai no, kyllä siitä pieni probleema olisi kehkeytynyt, jos olisimme kahdestaan ryhtyneet jäämistöä tuhoamaan, mutta onneksi lähipiiristämme löytyy auttavaista sakkia.

Meidän häissä oli lopulta 45 holillista aikuista enkä minä kai olisi (diplomi-)insinööri enkä mikään, jos tästä ei olisi exceliä:


Tämän perusteella voisi jokseenkin laskea, että yksi holillinen vieras kittasi päivän, illan ja yön aikana aavistuksen vajaa 9 alkoholiannosta. Tämä tuskin pitää aivan kutinsa. Ensinnäkin taulukossa on suurpiirteisellä tarkkuudella häistä yli jääneet kokonaiset juomat. Vajaat pullot ja tölkit kaadettiin pellon laitaan juhlapaikkaa siivottaessa, joten esimerkiksi konjakki ei loppunut kesken, vaan ylijäämä päätyi maan matosten iloksi. Saman kohtalon taisi kokea myös useampi vajaa viinipullo. Monet ovat kovasti huolissaan “vajaiden tölkkien ongelmasta” eli niistä avatuista juomista, joita juhlakansa unohtelee ympäriinsä, ja janon uudelleen iskiessä korvaa uudella sihautuksella. Tällaista alkoholin väärinkäyttöä ei meillä kuitenkaan missään suureellisessa skaalassa ollut havaittavissa, vaikkemme pikkurilliä nostaneet asian suitsimiseksi.

Meillä baari avattiin heti pääruuan jälkeen, joten tauolle siirryttäessä kansa sai hakea juoman mukaansa pihalle. Pitopalvelu huolehti sinkkisaaveihin jäät, jotka pitivät juomat yllättävän viileinä helteestä huolimatta. Vintillä meillä oli iso jääkaappi, josta bestmanit hakivat täydennystä tarpeen vaatiessa. Vieraiden joukossa juhlinut Waahto Breweryn olutmestari toi mukanaan muutaman laatikollisen pienpanimo-olutta, joka teki kauppansa kuin kylmä kalja helteellä. Kun nuo maistiaiset oli tuhottu, siirtyi kansa pitkälti Sandelsien kimppuun, joita ainakin meillä kului suhteessa runsaammin kuin lonkeroa tai sidukkaa.



Kahviavecien suhteen heitin kaiken tyylikkyyden mäkeen siinä määrin, että toinen kaaso pyöritteli silmiään, kun kuuli. Kermaliköörin sijaan meillä tarjottiin konjakin kaverina nääs Ufo shottia. Tämä aiheutti vieraissa pientä hilpeyttä, mutta väitän, että yli puolet kallistui tarjoilijan kysyessä ällömakean teinipinkin karkkiviinan kutsuun.

Holittomalla puolella tarjolla oli ihan tavallisen veden lisäksi pieniä vichypulloja joko maustamattomana, sitruunana tai vadelmana sekä kokista sokerilla ja ilman. Näitä tosin juotiin kohtuullisen runsaasti kuormasta jo kahtena häitä edeltäneenä puuhapäivänä viidestä kahdeksaan työläisen voimin.

Kaikki kuvat jälleen Kallioniemi Photography

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Häävalssi ja megalomaaninen bändisuositus

Haluttiin häävalssista sillä tavoin aito ja intiimi, ettei harjoiteltu koreografioita tai sovittu edes pyörähdyksiä. Se olisi hetki meille, ei esitys. Mitä nyt kaikki katsoo. Henkkahan osaa tosiaan tanssia, mutta minä näin heikompana lenkkinä ehdotin, että jos vähän kuitenkin treenattaisiin valssausta etukäteen, kun biisikään ei ole aivan etanatahtinen. Henkka myöntyi, ja noilla puheilla unohdimme koko asian.

Havahduin tähän faktaan suurinpiirtein siinä kohden, kun lähestyimme tanssilattiaa. Ihan hirveästi ei ollut enää tehtävissä, joten lohdutin vain itseäni, että kunhan laahusnappi pitää, niin tuskin tästä katastrofia saadaan aikaiseksi. Nappi piti ja ne 3 minuuttia 40 sekuntia olivat yhdet upeimmista koko päivänä. Tai oikeastaan ikinä. Päivään oli sulloutunut niin monta onnellista hetkeä, jotka kutoivat musiikin kanssa meidät kultaiseen kuplaan ihan kahdestaan.

Menipäs runolliseksi.


Meillä häävalssin etsintä oli pitkällinen operaatio, mutta kyllä kannatti tuskastella, sillä Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas oli lopulta kaikki mitä haettiin ja vähän kaupanpäällistä.



Toisena valssina huojuttiin kestosuosikki Vanhojapoikia viiksekkäitä, jonka jälkeen taisi tulla vielä jokunen valssi ja tanssikappale. Bändin ensimmäinen setti olikin varattu perinteikkäämmälle tanssahtelulle ja kaksi jälkimmäistä sitten kunnon joraukselle.

Ja niin se bändi! Ei oltaisi parempaa voitu napata! Amiraali Ahtio ja lemmenairueen esiintyminen täytti mahtavuudessaan nimen asettamat saappaat ja heitä kehuttiin meille lukuisien vieraiden suulla, osan jopa useampaan otteeseen. Tanssilattialla riitti veivaajia aina viimeisimpiin vingutuksiin asti, ja itsekin hytkyin ja hypin siihen malliin, ettei flunssasta ollut merkkiäkään. Kengät potkaisin pois jaloista varmaan joskus vähän ennen puolta yötä.

Voimme siis täysistä sydämistämme, ja muistakin sisäelimistä, suositella Amiraalia kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Kommunikaatio pelitti jämptisti, tarjous oli kilpailukykyinen ja bileet läpi katosta. Elämää suurempi kiitos koko miehitykselle!

Kuvat: Kallioniemi Photography

perjantai 8. marraskuuta 2019

Hääblogipäivä Sveitsissä - ja arvonta!

Hääblogipäivän mahdollisti kaupallinen yhteistyö seuraavien tahojen kanssa: Hotel Sveitsi, SeikkailuSveitsi, Superpark Sveitsi, WayOut Sveitsi, Valofilms, Kontion Mehu, Luonkos, EATfinland, Havu ja Helmi, Linnan Marenki, Festa Zannoni, Evelynn Beauty, Häät-lehti, Mennään Naimisiin, Lyyli Wedding & Jotain Uutta -podcast, Love Me Do, Calligraphen ja Foodin.

Kaikki postauksen kuvat: Valo Films Asta <3

Se saapui jälleen! Nimittäin hääblogipäivä! Hääbloggaajat ovat katsokaas sen verran sisäänpäin lämpeävää porukkaa, ettei meille riitä nähdä toisiamme pelkillä häämessuilla, vaan välillä joku saa innostuspuuskan järjestää meille ihka oman päivän. Koko homma lähti pari vuotta sitten Iiran aloitteesta, keväällä Sarah jatkoi konseptia ja nyt meitä emännöi ihastuttava Elli.

Kaiken säpinän keskiössä oli tuona harvinaisen lokakuisena lauantaina Hyvinkään Hotel Sveitsi, joka tarjosi meille upean kabinetin keskinäiselle pöhinällemme sekä lounaan vaikuttavan juhlasalin puolella. Salin katossa killuvat tuhannet puuklapit sekä koko salin leveydeltä avautuva näkyvä mäntymetsään tekivät vaikutuksen tällaiseen luontohippiäiseen. Hotellin kylkiäisenä löytyy lisäksi aktiviteettia kaiken asteisille duracell-pupuille leffateatterista ja uimalasta pakohuoneen kautta Superparkiin.




Tie meidän bloggarien viihtymiseen kulki kuitenkin jälkkärimahan kautta. Meidän kabinetti notkui herkuista, kun Sveitsin omien naposteltavien lisäksi pöytiä täytti niin Festa Zannonin kuin Linnan Marengin kakut ja marengit sekä Foodinin raakasuklaat. Skumpan lisäksi kilisteltiin myös holittomalla vaihtoehdolla, Kohtion Mehun Lehtikuohulla.

Jottemme me täysin hautautuneet herkkuihin ja höpöttelyyn, saapuivat uskomattoman upeista paperituotteistaan tutut Havun ja Helmen leidit pitämään meille vesiväriworkshoppia. Pitää heti alkuunsa huomauttaa, että vaikka aavistuksen diy-henkeä itsestä löytyykin, ylittää kaiken sortin piirtäminen mun kyvyt niin, että viheltää. Osoittautui kuitenkin, ettei minikukkakimppujen pipertämisessä välttämättä tarvittu suuren suuria taiteilijataipumuksia ja ala-asteen kuvistraumat helpottivat sen verran, että vakavasti harkitsen sijoittavani omine nokkineni vielä lisäpaperiin. Kiitos Sini ja Milla!



Luoksemme saapui myös toinen pari supernaisia. Lyylin neidit pöllähtivät paikalle kertomaan uudesta Lyyli-morsianten konseptista, jonka tarkoituksena on helpottaa morsianten vertaistuen tarvetta sekä täyttää se tyhjiö, joka usein syntyy häiden suunnittelussa alkupamauksen ja loppurutistuksen väliin. Kuulostaa melkein hääbloggaukselta ilman sitä blogia! Kannattaa tutustua tarkemmin täältä, jos yhtään sytytti.

Evelynn Beauty halusi vielä muistaa kaikkia meidän lukijoita ja vippaa hampaiden valkaisusta -20% koodilla HÄÄBLOGIPÄIVÄ2019 04/2020 asti. Järvenpääläinen kauneushoitola tarjoaa kyllä kaikenmoista muutakin kaunistautumista.

Rouva Bloggaajalla on sellainen positiivinen ongelma, että meitä muistetaan monesti lahjapussukoilla, joiden sisältö ei enää häiden jälkeen ole niin ajankohtainen. Tosin hääblogipäivästä saimme esimerkiksi EATfinland:in kirjat, joita voin suositella ihan kaikille, mutta erityisesti ravintolaseikkailijoille. Ei paha huomenlahjaideakaan! Olen kuitenkin kasannut sekä Love Me Do:n hääblogimiitin että hääblogipäivän antimista varsin veikeät arvontapaketit, joita löytyy oikein kaksin kappalein: polttari- ja hääpaketti. On VIP-sisäänpääsyä tammikuun Love Me Do-häämessuille, Calligraphenin Bride to Be-nauhaa, Just Married -viiriä, Photobooth-rekvisiittaa, Häät- ja Mennään Naimisiin-lehtiä, ilmapalloja ja aika paljon muuta. Arvonta ja detaljimmat pakettisisällöt löytyvät Nistin ja Nöörin Instagramista ja osallistumaan pääsee kommentoimalla kyseisen paketin kuvaa. Kommentteja saa suoltaa niin monta kuin kehtaa ja näin lisätä onnettaren suosiota, mutta ensimmäisen jälkeen tägää uuteen kommenttiin aina joku tuleva morsian, sulho, kaaso, kaveri, kummi tai naapurin Irmeli. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.11. keskiyöhön asti. Lykkyä tykö!


Hääblogipäivästä nautiskelivat tällä kertaa