Vihkipaikka - check!

Hurraa!

Hurraa!

Hurraa!

MEILLÄ ON VIHKIPAIKKA!

Oltiin viime sunnuntain räntäsateen innoittamana liikekannalla ja vierailtiin meidän juhlapaikalla. Siitä lisää myöhemmin. Pois lähtiessä Henkka ehdotti, josko käytäisiin säätilasta huolimatta tekemässä ensimmäisiä tiedusteluja läheisessä niemenkärjessä, jota oltiin kartasta tsuumailtu sillä silmällä. Miksipä ei.

Niemi osoittautui vikatikiksi: metsä oli varsin synkkää ja sen siimekseen luikerteleva polku vielä turhan märkä meidän heppoiselle kenkävarustukselle. Poispäin ajeltaessa pistettiin kuitenkin merkille veden tuolla puolen siintävä kallio. Karttakonsultoinnin, kumpuilevan mökkitien ja pienen kapuamisen jälkeen eteemme avautui meidän vihkipaikka. Saatoin herkistyä.

Paikka on juuri sellainen kuin uskallettiin toivoa! Kallioinen kumpare, josta avautuu maisema järvelle. Muutama känkkärä mänty ja kaatunut kelo. Suuremmille valtaväylille on sen verran matkaa, ettei melusaaste humise korvissa ja puusto antaa näkösuojaa pienelle mökkitielle. Kesällä puissa on toki maaliskuista maisemaa enemmän lehtiä, mutta järvin tuskin silti peittyy täysin näkyvistä. Se on ihan täydellinen.

Tai ainakin melkein.

Autolta kalliolle ei ole kuin satakunta metriä, mutta välissä on pieni kosteikko, joka pitänee kiertää. Tälläkään reitillä ei tosin matkaa ole kuin ehkä tuplasti. Olimme myös havaitsevinamme jonkin polun tapaisen, joka kesällä on varmasti selkeämpi. Pariinsataan metriinkin kyllä mahtuu risu oksineen hamuamaan pitkän valkoisen mekon helmaa ja loppuvastuksena on vielä pieni nousu kallionokareen päälle. Todettiin, että pitää varata lähestymiskengiksi kumpparit koko poppoolle.