Sulho selostaa: Rusettijuttuja

Meidän häävalmistelut ovat sisältäneet jonkin verran DIY-hommia ja samalla teemalla jatkettiin bestmanien kaulakoristeiden osalta. Varastoon oli jäänyt sopivasti puutavaraa edellisistä projekteista, joten eipä siinä muuta kuin vannesaha laulamaan!

Ajatus puurusetista lähti liikkeelle varmaankin häämessuilla bongatuista kaupallisista versioista. Tähän kun lisättiin Naskalilta hommatun nahkarusetin kääntöominaisuus, olikin konsepti valmis. Piirustelin aluksi paperille muutaman eri kokoisen ja mallisen version, minkä jälkeen leikkasin parhaan tekeleen irti sabluunaksi. Alunperin olin ajatellut puurusetteja vain bestmaneille, mutta päädyin lopulta tekemään kolme kappaletta, joista yksi jäisi kartuttamaan omaa rusettikokoelmaa.

Materiaaliksi valikoitui mahonki ja loimukoivu. Ensimmäisenä pyyhkäisin paksummasta lankusta ohuet siivut irti, jotka pintojen höyläämisen jälkeen liimasin yhteen. Liimaksi vaihdoin aivan viime hetkellä kosteuden kestävän puuliiman - eihän sitä tiedä miten kosteissa juhlissa rusettien tulevat omistajat näitä aikovat jatkossa käyttää...

Liiman kuivumista odotellessa aloin puuhailemaan ruseteille säilytyskoteloita. Nämäkin päätin tehdä koivusta. Kun sopivat palat oli sahattu, pähkäilin hetken jos toisenkin millaisilla liitoksilla laittaisin kotelot kasaan. Päädyin lopulta messinkisten koristenaulojen ja liiman yhdistelmään. Testimielessä olisi tehnyt mieli käyttää jotakin itselle uutta puuliitosta, mutta pienet messinkinaulat toivat mukavan ulkonäöllisen lisän koteloille. Niin ja tulihan sitä laseria laulatettua tässäkin projektissa. Häälogo pääsi koristamaan kotelojen kantta. Kyllä sitä nyt käytetään, kun tuli sellainen tehtyä!

Koteloita värkkäillessä menikin jokunen tovi ja rusettien liimaus oli tällä välin ehtinyt kuivua riittävästi seuraavaa työvaihetta varten. Piirtelin aiemmin tehdyn sabluunan avulla rusetin muodon puun pintaan ja leikkelin ylimääräiset vannesahalla. Viimeistely hoitui nauhahiomakoneen ja hiomapaperin avulla. Lopuksi vielä puuöljy pintaan ja pajan puolella hommat oli taputeltu. Tässä vaiheessa myös tekijä vaihtui, koska allekirjoittanut ei ole aivan yhtä sinut ompelukoneen kanssa, kuin tämän blogin päätoiminen kirjoittaja.

Suurimmaksi haasteeksi rusettien tekonahkaisten nauhojen ompelussa muodostui kiinnitystarpeiden etsiminen. Siis juurikin ne pienet hakaset ja lenkit, joilla koko komeus saadaan kiinnitettyä kaulan ympärille. Muutamat kivijalkaliikkeet eivät tuottaneet tulosta ja interwebsin ihmeellisestä maailmasta ei etsintöjen edetessäkään alkanut löytyä vaihtoehtoja. Oli lähellä, ettei heikkona hetkenä päädytty ostamaan valmiita rusetteja, jotka olisi sitten päästetty päiviltä ja napattu kiinnikkeet uusiin DIY-rusetteihin. Etsy lopulta pelasti tältä ratkaisulta ja tilattiin kilkkeet rapakon takaa.

Eipä muuta kuin rusetit koteloon ja toimitus uusille omistajilleen! Kovasti vaikuttivat olevan mielissään.