DIY-vinkit laserleikkurille

Jokunen tarkentava tiedustelu saapui meidän laseroitujen vanerikutsujen tiimoilta, joten koottiin tällainen vinkkivirsi. Myös Jotain Keltaista - Iira on tarinoinut heidän laserilla toteutetuista kutsuistaan ja varsin vänkää tässä on, että samalla tekniikalla ollaan toteutettu niin erityyliset väkerrykset. Varsin monipuolinen laitos siis!

Tiedostot ja ohjelmat

• Kuvion suunnittelussa kannattaa suosia vektorigrafiikkaa. Näin kuva ei mössöydy pikselipuuroksi, vaikka sitä kuinka skaalaisi suuremmaksi. Käytännössä tiedostomuoto on tyypillisesti svg (eikä esim. pdf), joskin eri ohjelmilla on myös omia kehitelmiään. Wikipedia valistaa tässäkin asiassa
• Meidän käyttämämme laser söi kuitenkin lopulta perinteistä pdf:ää, joten muutimme lopuksi svg-tiedostot sille mieluisaan tiedostomuotoon. Tämä on kuitenkin vaivaton askel ja myös vektorigrafiikkaversio kannattaa pitää loppuun asti matkassa, jos testilaseroinnin jälkeen suunnitelmaa haluaa vielä viilata.
• Meillä Henkalla oli käytössä ilmaisohjelma Inkscape, mutta Adobe Illustrator lienee professionaalimpi valinta, jos sellaisen lisenssin saa käpäliinsä. Huono uutinen on, että Inkscapeen tai Illustratoriin kylmiltään loikkaaminen vaatinee jossain määrin hyytäviä hermoja, mutta ainakin tutoriaaleja internet tursuaa.

Kuvio ja sen suunnittelu

• Netistä löytää valmiita svg-kuvia ilmaiseksi, mutta valikoima laajenee infernaalisesti, jos on valmis pulittamaan muutaman roposen. Suosittelen vilkaisemaan Etsyä. Moralisoiva etusormeni tahtoo tähän väliin huitoa taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolesta. Älä varasta!
• Kuvan voi suunnitella myös itse! Piirtopöytä olisi tietysti ideaali, mutta kynä, paperi ja kamera riittävät myös. Tästä jutustelin jo meidän häälogon toteutuksessa.
• Laseroitava kuva kannattaa heti alussa suunnitella oikeisiin mittoihinsa (meidän tapauksessa kutsuvanerin kokoon). Tämä helpottaa kuvion kohdistamista työstöpöydällä.
• Kuvion taustan pitää olla tyhjä, ei valkoinen. Laser tunnistaa valkoisen taustan osaksi kuvaa ja ryhtyy polttamaan myös sitä. Tämä ongelma voi tulla eteen, jos pyrkii käyttämään ladattua pdf- tai jpg-kuvaa sellaisenaan.
• Mahdollinen tekstielementti tulee lopuksi muuttaa vektorigrafiikan “poluksi” tai tuttavallisemmin kuvaksi. Tämä on sekä tulostustekninen vaatimus että hermojensäästösuositus. Fontit ovat osittain konekohtaisia ja hartaasti valittu fontti saattaakin toisella koneella olla jotain aivan karmaisevaa.

Työstettävä materiaali

• Laserilla voi työstää vaikka sun mitä. Puuta, vaneria, paperia, muovia, nahkaa, lasia, kiveä… Kullakin materiaalilla on kuitenkin rajoitteensa.
• Kaiverruksen lisäksi laserleikkurilla on mahdollista leikata, kukapa olisi arvannut! Riippuu toki materiaalin kovuudesta ja käytettävissä olevasta laitteesta millaisesta kerroksesta mennään vielä läpi.
• Laser käytännössä polttaa tiensä läpi, joten leikkuureunat mustuvat jonkin verran (ainakin vanerissa).
• Tarkista laserleikkurin työstöalueen mitat. Pituus, leveys ja myös korkeus.

Laserointi

• Me käytimme Ison Omenan kirjaston laseria, jonka pääsee varaamaan käyttöönsä täältä. Henkilökunta jeesii alkuun ja paikalla on aina joku, jolta voi pyytää apua.
• Testaa ensin! Kaiverrusjälkeen vaikuttavat muun muassa laserille säädetty intensiteetti (teho) ja nopeus.
• Varaa aikaa. Ompun laserilla yhden meidän kutsun kaivertamiseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia. Siihen päälle alkusäädöt ja vaneripalasen vaihtaminen toiseen, niin kaksi tuntia hurahtaa pikaiseen. Mutta kyllä kannatti.

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy leikkauksen polttama musta reuna sekä laserin säätöjen vaikutus kaiverrusjälkeen.

Kutsut ja hääsivu

Sitten ne itse kutsut.

Vaikka olenkin himppusen keskimääräistä DIY-henkisempi touhuaja, itse askarrellut kutsut ovat olleet no way -listalla. Tahdon pitää Tiimari-vibat pois meidän häistä. Vistaprint on ollut mun aatoksissa ykkösenä pitkään, sillä varsin laajan valikoiman designeja pääsee muokkaamaan ihan kohtuu vapaasti.

Joskus syksyllä lueskelin ruuanlaittomme yhteydessä (tai siis Henkka laittoi ruokaa ja minä vahdin riisiä) Jotain keltaista Iiran suunnitelmista toteuttaa hääkutsut laser-leikkuulla ja mutisin puolihuolimattomasti ääneen, että tuollaiseen en ole törmännytkään. Idea kuitenkin täräytti Henkkaa johonkin inspiraatiohermostoon ja meidän häissä tullaan nyt näkemään yhtä jos toista laserilla toteutettua yksityiskohtaa.

Ja ensimmäinen niistä on kutsut.

Meidän kutsut on siis laser-kaiverrettu millin paksuiselle ohutviiluvanerille. Puukuvion pdf ostettiin Etsystä ja muutettiin Inkscapella vektorigrafiikaksi. Tuuli ♥ Henri toteutettiin samoin kuin meidän häälogon kirjaimet eli minä rustasin sivellintussilla nimet ruutupaperille, jonka kuvasta Henkka jäljensi ne Inkscapella. Jotain se siinä mutisi piirtopöydästä. Haluttiin pitää kutsu varsin simppelinä, joten kaikessa lyhykäisyydessään teksti kuului

Lämpöisesti tervetuloa juhlimaan häitämme juhlapaikkaan lauantaina 27. heinäkuuta klo 15. Kurkkaathan tarkemman tietopaketin ja ilmoittautumisen 9.6. mennessä osoitteesta meidänhääsivu.fi.

Loppuun sitten meidän nimet ja puhelinnumerot. Oletetaan törkeästi, että kaikki tietää keistä on kyse eikä vaivauduttu laittamaan sukunimiä. Vähän olisi houkuttanut pistää nettisivu QR-koodina, mutta todettiin kutsun visuaalisen ilmeen kärsivän sitä liikaa.

Vaneripalasen toiselle puolelle kaiverrettiin vielä sitaatti Eppuja:

Joka päivä ja jokaikinen yö,

jonka sydämeni lyö.

Sujautettiin kutsut kirjekuoriin niin, että ensin esiin pilkistää tämä pieni intro ja kääntöpuolelta löytyy sitten itse kutsu. Tämä oli aika kiva pieni detalji, vaikka itse kehuskelenkin.

Meiltä ei löydy laser-leikkuria olkkarin nurkasta, vaan kutsut käytiin kaivertamassa Ison Omenan kirjastossa. Vaikka tahtoisinkin vähän kääpäillä vanhan kunnon kirjastojen puolesta, on se myönnettävä, että Ompun paja on aika huippu. Eikä kutsujen toteutus olisi mitenkään onnistunut ilman. Aivan hetkessä se ei toki nytkään tapahtunut, sillä kaikkien valmistelutoimien jälkeen yhden kaksipuoleisen kutsun kaiverrukseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia.

Kuten niin monen muunkin, meidän hääsivu toteutettiin tahtoo.fi-sovelluksessa. Me ei suuremmalti olla käytetty palvelua hääsuunnittelussa, sillä rekisteröidyttiin vasta aivan hiljattain. Hääsuunnitteluun kylmiltään sukeltavalla palvelu pääsee varmasti parhaiten oikeuksiinsa ja tukee rumbaa alusta lähtien, mutta meille mulle hääblogien hömpötyksessä jo pidempään pörränneenä hääsuunnittelun virstanpylväät ovat aika hyvin merkillä jo valmiiksi. Meillä käytössä on siis lähinnä vieraslista (jonka voi muuten tuoda suoraan excel-tiedostosta, minkä huomasin heti kun olin näpytellyt erikseen kaikki meidän 50+ nimeä) ja hääsivu. Nämä synkkaavat kätevästi yhteen niin, että vieraat pääsevät sivuille omalla nimellään ja me voimme stalkata hääsivuilla käyneitä sekä ilmoittautuneita.

Jos olisi muutama satasnippu ylimääräistä, olisin halunnut käydä kihlajais/parikuvauksessa, jonka tuotoksia olisi ollut ihana käyttää hääsivulla. Henkan mielestä meidän yhteinen retkeilyselfie olisi aitoudessaan ollut ihan symppis ja passeli, mutta mä vähän nihkeilin. Muutenkin hääsivut olivat mulle jotenkin harvinaisen ahdistava projekti, kun kaikkia muokkausvaihtoehtoja olisi myrjardi, vaikka se valmis metsäteema olisi just sopiva, mutta kaikki tunnistaa sen ja ajattelee, että ollaan laiskoja. Henkka ehkä haisteli pienen bridezilla-vaaran tässä ja ryhtyi vähin äänin napsuttelemaan sivuja sillä välin, kun mä puhisin ylimääräisiä höyryjä ulos kutsukuorten parissa.

Päädyttiin simppelisti käyttämään kutsuista tuttua grafiikkaa ja vihertävää teemaa. Kuva ei aivan skaalaudu kaikilla mahdollisilla laitteilla, mutta kyllä siitä selvän saa. Kaikkia tekstejä en ajatellut tähän kopioida, mutta pääpiirteittäin meidän hääsivujen sisältö näytti jokseenkin tältä

Mitä, missä, täh?
Aika ja paikka. Näiden lisäksi lausuimme toiveen “juhlavasta pukeutumisesta”, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Lisäksi varoitimme juhlapaikkamme erityisominaisuuksista, kuten mukulakivilattiasta. Pikkulasten vanhempia ajatellen mainitsimme myös, ettei navetalta löydy juoksevaa vettä.

Ilmoittautuminen
Vieraiden ilmoittautuminen hoituu hääsivun kautta. Tässä kohden pyysimme raportoimaan myös mahdolliset erityisruokavaliot. Samalla olisi voinut tiedustella vieraiden aikomuksesta osallistua ohjelmaan esimerkiksi puheen muodossa, mutta arvelimme, ettei tätä ehkä meillä ole tarven erikseen kysellä. Mahdolliset puhujat ottanevat yhteyttä omatoimisesti.

Majoittuminen
Kerroimme varaamastamme huonekiintiöstä ja kuinka sitä pääsee hyödyntämään. Listasimme myös huoneiden hinnat suoraan hääsivuillamme, jottei vieraiden tarvitse kysellä niitä erikseen Päiväkummusta. Loppuun lisäsimme vielä linkin hotellin omille sivuille.

Muistamisista
Ei liene kovin shokeeraavaa, että meidänkin häälahjatoiveemme on häämatkakukkaron lihottaminen. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan tuoda esiin, että meille ihan oikeasti tärkeintä olisi päästä juhlimaan kaikkien ystäviemme kanssa eikä lahjus siis ole millään muotoa välttämätön. Poden pieniä omantunnontuskia juhlien järjestämisestä logistisesti niin hankalassa paikassa ja suurin huoleni onkin, ettei joku vieraistamme pääse sen vuoksi osallistumaan.

Kokonaisuudessaan kutsut onnistuivat melkeinpä yli odotusten. Ne ovat meidän sekä tulevina häiden näköiset ja siitä huolimatta ihan tyylikkäät! Myös vierailta on tipahdellut positiivista palautetta eikä samanlaisia ainakaan turhan usein möngerrä vastaan. Vaikka jääkaapin ovessa niitä voi olla haastava saada pysymään.

Hääkutsujen kuoret

Ensimmäiset kutsut ovat raportoidusti saapuneet päämääräänsä ja muutama hihkaisun kirvoittanut ilmottautuminenkin on nähty! Aloittakaamme kutsujen esittely siis kutsukuorista.

Ihan oikeasti tiedostan, ettei suurin osa vieraista pysähdyn arvostamaan kutsukirjeen ulommaista osaa. Ja ne reippaat 20 h (kyllä, pelkkiin kuoriin) olisi ehkä voinut käyttää muutenkin. Mutta! Minä olen sen tyypin hifistelijä, joka arvostaa kauniita paketteja ja loppuun asti mietittyä kokonaisuutta. Haukkukaa vaan Apple-lampaaksi, mutta olipa aivan erilainen kokemus, kun pääsin avaamaan ensimmäisen iPhoneni pakettia niiden lukuisten pakkausroskan alta kaivettujen Nokioiden jälkeen. Ja tämä on ollut ihan huippukivaa! Olisipa vielä lisää kuoria väkerrettävänä!

Kutsukuoret
Kutsukuorien lähtökohtana oli (sopivan koon lisäksi) kaunis kolmioläppä taustapuolella ja vaalea väri. Suuntasin ensi alkuun ihastuttavaan Papershopiin Punavuoressa, jonka kirjekuorivalikoimassa olikin sävyjä niin, että sateenkaaret kalpeni. Harmituksekseni taustapuolen kolmioläpän kärki tuli kuitenkin turhan lähelle alareunaa, jolloin kuoren sinetöiminen meidän häälogolla ei olisi onnistunut. Sinelli-välietapin jälkeen kelpuutuksen saaneet kuoret löytyivät Akateemisesta, joskin kuorien sävyssä ja paperin laatutuntumassa piti tehdä pientä kompromissia Papershopin valikoimaan verrattuna.

Sisäpaperit
Jo vuosia sitten Hennan Boho-hääblogista bongattu DIY-väkerrys kirjekuorien sisäpuolelle tulevasta paperista oli ehdoton. Tämä detalji kuuluu sarjaan kuka-sitä-huomaa, mutta toteutus on niin simppeli ja lopputulos nätti, etten epäröinyt hetkeäkään. Lisäksi Akateemisen kirjekuoripaperi oli aavistuksen ohutta, joten näin saatiin taklattua ihan oikeakin ongelma läpinäkyvyydestä. Myös Prisman lahjapaperiosastolta olisi varmasti löytynyt nätti kuosi sisäpaperille, mutta ymmärtääkseni tavallinen lahjapaperi on sen verran muovista, ettei sitä taiteen sääntöjen mukaan sovi pistää paperinkeräykseen. Papershopilla oli sen sijaan toinen toistaan nätimpiä vaihtoehtoja ihka oikeasta paperista ja lopulta myyjän kannustamana päädyin tähän aika hempeään, mutta kesäistä luontoa henkivään vaihtoehtoon. Sisäpaperin suhteen Henkka muuten sysäsi pelivälineen yksin mulle, siinä missä kirjekuorista käytiin pitkällinen neuvottelupuhelu.

Osoitteet
Aluksi ajattelin naputtelevani kutsukuorten osoitteet äidin vanhalla kirjoituskoneella. Tammikuun Mennään naimisiin -messuilla hurahdin kuitenkin Sarin innoittamana kalligrafian harjoitteluun ja päädyinkin sitten rustaamaan osoitetekstit hieman tutisevalla sivellinkynälläni. Kirjaimeni eivät ole aivan sulavimmasta päästä ja osoiterivien asettelu olisi kunkin kuoren kohdalla kaivannut muutaman iterointikierroksen, mutta lopputuloksista tuli ihan käypät. Jättiläismäinen kiitos @sarilovesart:n kalligrafian harjoittelupaketille ja starttivinkeille!

Postimerkit
Mä saan näppylöitä niistä perinteisistä sormuspostimerkeistä. En tiedä mikä niissä tökkii, mutta ne oli ehdoton nou-nou, vaikka olisivatkin värimaailmallisesti sopineet meidän kutsuihin ihan nakuttaen. Täytyy sanoa, ettei postin tämän hetkinen merkkivalikoima ole kovin inspiroiva eikä toisaalta oman teettäminen meistä hintansa arvoista. Päädyttiin lopulta ihan sympaattiseen luontosarjaan, joskin yhtä pariskuntaa ajatellen kaivettiin mun kätköistä vuoden 2011 ilmaveivipostimerkki.

“Sinetti”
Meidän kutsujen sinetti 1.0 vilahti jo häälogo-postauksessa. Sehän ei siis ole oikea vahasinetti, vaan vaneripalanen meitin logolla. Lopulliseen versioon muokattiin vähän palasen geometriaa, sillä Henkka ei ollut täysin tyytyväinen neliöön. Pyöreä olisi ollut sekä teknisesti haastava että visuaalisesti tylsä, joten mentiin salmiakilla. Nyt vaan toivotaan, että sinettipalasten erikeper selviää postituksesta. Iiralle kiitos vinkkauksesta, että postissa voi käydä pyytämässä käsinleimausta! Meitä palvelleen postisedän vastaus tähän pyyntöön oli kuitenkin sen verran ylipursuavan epä-innostunut, etten ole ihan satavarma välttivätkö ne kutsut sittenkään lopulta leimauskoneen vai eivät.

Täytyy kuitenkin pienen omakehun uhallakin todeta, että hyvät tuli, vaikka tavallista yritettiin. Oon aikalailla todella tyytyväinen siihen kuinka meidän kutsujen kuoret onnistui eikä ne itse kutsutkaan jääneet sen huonommiksi. Lisää näistä kehuja kasanneista kutsuista seuraavassa postauksessa. ;)

Kutsut on postissa!

Aika jännää! Ja pieni ihme! Tänään käytiin luovuttamassa meidän kutsut postin hellään huomaan. Siis ne saatiin valmiiksi! Huh. Ja ensimmäiset vieraat saattaa siis ilmoittautua meidän häihin jo tällä viikolla!

Alunperin olin ajatellut kutsujen lähtevän vasta huhtikuun puolella, kun ollaanhan me tiedotettu tulevasta päivämäärästä jo suullisesti syksyllä. Nyt kuitenkin on omaan postilootaan ruvennut tippumaan ensi kesän hääkutsuja jo useammalta taholta, mikä potki sitten vauhtia meidän omaan kutsuprojektiin.

Mä olen etanapostin pienimuotoinen fani. Siispä fyysiset kutsut oli ehdottomuus, minkä lisäksi halusin kuoren aidosti kolauttavan postilaatikkoa. Ainakin kaasoja ja mun vanhempia nähdään sen verran tiheään, että periaatteessa kutsun olisi voinut luovuttaa nenätysten, mutta siinä ei ole sitä samaa fiilistä.

Kunhan annetaan posteljoonille hetki aikaa polkea kuoret Suomenmaan ääriin, niin lupaan ryöpsäyttää kutsupostaustulvan blogin puolelle. Sen verran ajattelin jo nyt avata, että meidän kutsukuorissa lähti tosiaan pelkät kutsut. Kaikki vieraille hyödyllinen info ei niihin kuitenkaan mahdu, joten pohdittiin Henkan kanssa tehdäänkö hääsivu, erillinen infolappunen vai molemmat. Panostettiin kuitenkin ihan huolella itse kutsuihin eikä samanlaiseen ruljanssiin ollut paukkuja infolappusen kohdalla. Ei myöskään haluttu pelkkää printattua A4:sta himmentämään loistavia kutsuja, joten päädyttiin yksinomaan hääsivuun. Myös vieraiden ilmoittautumiset hoituvat samassa osoitteessa, joskin laitettiin kutsuun myös meidän molempien puhelinnumerot. Meidän kaverivaltaiselle vieraslistalle tällaisen järjestelyn ei pitäisi olla ongelma ja mun isovanhemmatkin on sen verran digitalisoituneet, että uskon heidän löytävän hääsivuille. 

Kolmen kohdan kutsuetiketti

Meillä ollaan viimeiset pari viikkoa väkerretty kutsuja vaihtelevalla menestyksellä ja tehokkuudella. Sillä välin kun joudutaan tekemään päätöksiä kutsukuorien valkeuden tasosta ja siitä ovatko vieraat tervetulleita lämpimästi vai sydämellisesti, ajattelin julistaa julkiseksi kolmen (3) kohdan kutsuetiketin. Vieraille. Sekä vähän myös niille, jotka olettavat itsensä vieraiksi.

Ennen tätä tekstiä kehotan kertaamaan herneneuvon aiemmasta rustauksesta Kuinka olla p*ska vieras 101.

1 Ei kysellä
Hääpari on miettinyt pitkään ja piinaavan hartaasti ketä kutsuu. Ehkä riidellyt vähän, vääntänyt kättä. Ottanut kivi-paperi-sakset. Jos saat/et saa kutsua, sille on jokin syy. Sinun ei tarvitse tietää tätä syytä. Kutsua ei kysellä, vaadita, oleteta tai kiristetä.

2 Ei kutsumattomia vieraita
Kutsuttuja ovat vain ne, joiden nimi mainitaan kuoressa. Poikkeus tähän ovat yleisesti ymmärrettävissä olevat “perheineen” tai “ja lapset” sekä satunnaisesti hövelin hääparin kohdalla "+ avec".

3 ILMOITTAUDU!
Jos olet niin iloisessa asemassa, että kutsu kilahtaa, ilmoittaudu. Tai ilmoita ettet pääse. Anna kuulua itsestäsi. Näin juhlakalut tietävät, ettei postipoika syönyt kutsua. Ja myös oletteko tulossa vai ette. Koskee myös sinua, äiti.

Ei ihan turhat häämessut

Tammikuu tupruttaa tuvat täyteen lunta ja hääblogit messukuulumisia.

Minäkin seikkailin viime lauantaina Wanhaan Satamaan ja Mennään naimisiin -messuille. Kiikuin kauan kahden vaiheilla lähdenkö messuille ollenkaan, sillä 15 € sisäänpääsy (ja lisukkeeksi 2 € narikka) tuntuu aika kovalta vaatimukselta verrattuna puolta halvempaan Love Me Do:hun tulevana viikonloppuna. Omasta kokemuspohjastani löytyy yhdet aiemmat Mennään naimisiin -messut ja myös tiedossa oleva sormus&mekko -painotteisuus oli niin ikään pieni turn off - itselläni kun nuo kummatki löytyvät jo lapasesta.

Mutta onneksi lähdin!

Alkajaisiksi tahdon hehkuttaa @sarilovesart:ia, joka piti pientä kalligrafiapistettään Suomen taidetarvikkeen kyljessä. Vankkumattomana etanapostin fanina olen haaveillut hääkutsuihin ja myös niiden kuoriin panostamisesta. Olisi huippua pystyä kalligrafioimaan kutsut itse! Juttelin Sarin kanssa pidemmät pätkät, sain ammattilaisen tiivistetyt vinkit kalligrafian itseopiskeluun ja ostin harjoituspaketin sekä sivellinkynän. Sormia syyhyttää jo! Sarin ständillä oli myös upea idea kirjailla valkoisella ikkunatussilla erilaisiin vahapintaisiin lehtiin, kuten nyt suosiossa oleviin eukalyptuksiin. Ei tule meillä käyttöön, mutta olisi kiva idea vaikka paikkakortteihin!

Pääsin myös jututtamaan itse Vuoden hääpukusuunnittelija -hattutemppuilijaa Heidi Tuiskua alusvaate- ja mekonmuokkausasioissa. Sovittiinkin, että koppaan mekon kainaloon ja piipahdan Heidin liikkeessä sovittamassa rintsikkapuolta. Tämä oli pienoinen helpotus, sillä olen tuskastellut liiviostosten kanssa: kuinka turhauttavaa olisi ravata kotiin erilaisten liivien kanssa havaitakseen niiden pilkottavan milloin mistäkin puvun kulmasta.

Kolmas erityismaininnan arvoinen kohtaaminen oli Kilroyn Kaisan kanssa. Ollaan viime aikoina mietiskelty häämatkaongelmaa ja Kaisalta sai tuoreita vinkkejä puntaroitaviksi. Luonnollisesti messuilla tuli osallistuttua myös myrjardiin eri arvontaan, kuten kihlajaisvideon tavoitteluun upeaständiseltä Valo Films:ltä. Myös Henkan puvusta vastaava Turo arpoi messuilla räätälöityä pukua ja ei kai yksi ylimääräinen pahaksi olisi!

On kuitenkin myönnettävä, että niillä koltuilla ja eritoten sormuksilla on selvä yliote messujen tarjonnassa. Ainakin aiempina kertoina Love Me Do:n messutarjonta on ollut hieman monipuolisempi, vaikka Mennään naimisiin mututuntuikin petranneen viime vuodesta. Oma superasiantunteva fiilikseni onkin, että eritoten jos mahdollisuus on vain toisiin messuihin, satsaisin vasta tulevaan viikonloppuun.