Ilkityö onnistui! - POLTTARIT

Lauantaina heräsin Henkan puhelimeen, ja mies kömpi avaamaan rapun ovea. Ensimmäinen pöpperöinen ajatukseni oli, että miten sen pyöräosapaketti tulee näin viikonloppuaamuna. Kun aivokapasiteetti ehti muistamaan valmiiksi pakatun polttarikassin, pelmahtivat koulupukuiset ja Potter-lasiset kaasot jo makkariin. Ensimmäinen toteamukseni taisi olla, että “Mulla ei sitten ole vaatteita päällä”.

Sain onneksi sen verran armonaikaa, että tämä epäkohta ehdittiin korjata. Mun pestessä unihiekkoja vessassa kaasot kävi läpi matka-arkun sisällön ja varmistivat, että kaikki tarvittava oli todella mukana. Viitta oli kuuleman turhan hieno, että jätettiin se kotiin.

Vähän hävettää, etten heti tajunnut ja annoin pienen Helsinki-sightseeingin hämätä itseäni, sillä mistä muualtakaan Tylypahkan lukuvuosi alkaa kuin laiturilta 9 ¾. Ja siellä laiturien 9 ja 10 välissä odottikin tungos ystäviä valmiina nousemaan junaan, kunhan minun asuni oli päivitetty asiaankuuluvasti maailman upeimmalla Muggle to Mrs -nauhalla ja I’m a Catch - sieppihunnulla. Junan kuulutus kertoi meidän suuntaavan Suomen Turkuun.

Kunhan matka-arkut oli jätetty hotellin huomaan, alkoi lukukausi toden teolla lajitteluseremonialla Turun Tylypahkan linnan pihamaalla. Rohkelikko otti (luonnollisesti) tämän jälkeen heti kärkisijan tupapisteissä, kun tupatoverini solmi kravattinsa nopeiten ja itsekin tulin joukon kolmanneksi. Eikä voittokulku taantunut lainkaan, kun mittelimme heti perään huispausmestaruudesta. Osatunnustus pitää ehkä antaa myös Luihuisen kontribuutiolle, sillä ottelu käytiin sekajoukkuein Rohkelikko-Luihuinen vastaan Puuskupuh-Korpinkynsi. Säännöt poikkesivat hieman totutusta, sillä maalisalkoja oli kummassakin päädyssä vain yksi ja maaleja tehtiin siepillä (muita palloja ei ollut). Lisäksi siepin kanssa ei saanut liikkua ja luudanvarrellaan oli luonnollisesti pysyttävä. Fyysisyydessään peli ei kuitenkaan hävinnyt mitään, sillä ensimmäinen luudanvarsi katkesi sekunneissa, maalisalkojen ympärille oli kesken kaiken pakko julistaa maalialue ja sieppikin muistutti lopulta enemmän soikiota kuin palloa.


Suuntavaistottomuudestaan tunnetulle morsiamelle annettiin tämän jälkeen käteen Kelmien Kartta - Turku Edition. Vuodelta 1926! Onneksi suurin osa kadunnimistä oli pysynyt ennallaan ja suunnistuksesta huolimatta löysimme lounaalle. Kartta opasti seurueemme päivän mittaan koulukuvaukseen, Kimble-turnaukseen sekä jokusille taikajuomatarjoiluille. Pääsin myös odottamatta Henkkalogian tenttiin ja myönnettäköön, ettei menestys ollut aivan Hermione-tasoa. Lopulta löysimme tiemme takaisin hotellille ja pienelle välikuolemalle, mutta alruunoiden avustuksella siitäkin selvittiin. Tapas-illallinen johdatti meidät vielä jokilaivojen kautta yökerhon tanssilattialle. Naisten nuoruus on edelleen tallella siinä missä pojat ovat selvästi jo rupsahtaneet papereidennäytön tuolle puolen.

Sunnuntai valkeni niin ikään uskottavana Skotlanti-simulaattorina, mutta ohjelmassa olikin enää viimeisten pisteiden ja todistuksen jako. Rohkelikko otti ylivoimaisen voiton eikä tarvittu edes rehtoria jakamaan viime hetken rohkeuspisteitä. Vaimomaailman Ihmeisiin Perehdyttävässä tutkinnossa (V.I.P.) arvioitiin oppilaan suoriutumista lukuisilla eri osa-alueilla. Erityisen kovat arvosanat sain muun muassa huispauksesta, taikajuomista ja muodonmuutoksista. Vaikkei Henkkalogian tentistä aivan täysiä pisteitä tullutkaan, todettiin minun tietouteni olevan kuitenkin joukon paras, jolloin Gaussin käyrällä myös arvosanani oli sen mukainen. Sen sijaan loitsinta oli jäänyt hädin tuskin hyväksyttävän puolelle ja sauvan hallinnasta sainkin sitten Surkean, vaikka koitinkin riitauttaa tuomiota. Onneksi läpipääsy taattiin kompensaatiopisteillä ja sain kotiläksyksi sauvatreeniä. Vihkijämme muistutti ottamaan todistuksen hääpäivänä mukaan varmistamaan vaimokokelaan naimakelpoisuuden.

Mulla on upeita ystäviä ja universumin parhaat kaasot.

Hääkengät olosuhteiden pakosta

Mun mekko tylpisti hääkenkähaaveet.

Haluaisin ehdottomasti kulkea hääpäivänäni koroissa. Ne ovat lättänäkenkiä juhlavammat ja niistä löytyy loputtomasti upeita vaihtoehtoja. Lisäryhti ja ekstrasentit eivät myöskään olisi haitaksi. Häät olisivat loistava tilaisuus investoida kauniisiin ja laadukkaisiin juhlakenkiin, jotka voisivat jatkaa haltioituneiden ihastelujen keräämistä myös erinäisissä tulevaisuuden pippaloissa.

Mutta sitten ostin käytetyn hääpuvun, jonka pituus on sukkasiltaan just eikä melkein. Ilman pidennysvaraa.

Perustelin kaksien Parikoiden ostoa Sample Salesta aikanaan sillä, että valkoisia voi sitten käyttää myös hääkenkinä...

 
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin korkokengät eivät olisi varsinaisesti olleet rationaalisin mahdollinen valinta myöskään meidän juhlapaikan nurmikolle tai mukulakivilattialle puhumattakaan kiipeämisestä kallioiselle vihkipaikalle. Nämä käytännönhaasteet olisin häähattarassani kuitenkin luultavasti sivuuttanut, mutta mekosta ei nyt pääse yli eikä ympäri. Oli tyytyminen mataliin kenkiin.

Suhtaudun aika liberaalisti kaikkiin pukeutumissääntöihin, mutta luin joskus häälehdestä, että koristeellisen helman (kuten omani) kanssa kannattaa suosia simppeleitä kenkiä kun taas yksinkertaisella laahuksella voivat jalkineet olla näyttävän krumeluuringit. Kuulosti fiksulta. Tämän lisäksi piti ottaa huomioon pukuni shampanjan sävyinen aluskangas. Valkoiset kengät eivät käy, koska niiden kanssa puku näyttäisi likaiselta. Myöskään kirkkaan värit (punaiset, siniset ja niin edelleen) eivät passaa, vaikka muuten olisin sellaisten kannalla. Palettiin jäivät oikeastaan vain metallinsävyt, nude sekä vaalea roosa, sillä mustia popoja en häihin kelpuuttanut. Jotteivät rajoitukset jäisi liian höveleksi, halusin ballerinoihin vielä terävät kärjet tuomaan juhlavuutta.


Näillä reunaehdoilla valikoimaa ei voi kehua runsaaksi, minkä lisäksi joko jalkani ovat kutistuneet tai juhlavien ballerinojen mitoitus on universaalisti päätetty poikkeuttaa kaikista muista jalkinetyypeistä. Tahtoo sanoa siis, että sovittamani koot tippuivat järjestäen jalasta eikä pienempää ollut saatavilla. Tämä tauti vaivasi muun muuassa sekä näitä hile- että mokkatossuja. Ruusukultaisetrusetit olivat jo päätymässä hääkengiksi, kunnes korjausompelusovituksessa totesin niiden lopulta riitelevän karmaisevasti mekkoni kanssa.

Mekon sovitus toi kuitenkin jonkin sortin valaistumisen. Puku todellakin vaatii hyvin simppelit kengät, jotka maastoutuvat nöyrästi helman laskoksiin. Niinpä palasin kolkuttelemaan Espan Höglin ovea ja hakemaan matkaani jo aiemmin sovittamani hyvin klassiset kiiltonahkanudet ballerinat. Kengät ovat omaan makuuni vähän tylsät ja jopa aavistuksen tätimäiset, mutta näillä mennään. Sopivat-kaiken-kanssa -tyylisinä niiden juhlien jälkeinen käyttöaste tulee luultavasti ainakin olemaan kimalluspiikkareita korkeampi.

Polttarikirje Tylypahkasta

Olen vastaanottanut polttarikirjeen! Tai siis kauan kaivatun kirjeen Tylypahkasta.

Pöllöpostin sijaan se oli kuitenkin ilmiintynyt itsekseen kirjani väliin. Tylypahka-kirjeen sisällön jokainen itseään kunnioittava potteristi toki tuntee, joten panin heti merkille koulun aikaistaneen lukukautensa alkua heinäkuun 27. päivään syyskuun ensimmäisen sijaan sekä vararehtorin vaihtuneen: kirjeen oli allekirjoittanut arvoisa K.A. Asot.


Mukana saapui luonnollisesti myös tarvikelista sekä kehotus pakata tavarani viipymättä matka-arkkuuni. Valitettavasti kaapistani löytyi kuitenkin valmiiksi jo kaikki listan sisältö enkä siis päässyt pyörähtämään Viistokujalla. Ensimmäisenä listalla oli 1 tavallinen koulupuku, johon luonnollisesti kuuluva viittani veikin sitten 70 % arkkuni tilavuudesta. Mietin hetken tarkoitettaisiinko tällä kuitenkin tavanomaista jästivaatetusta, mutta ajattelin yhden sellaisen vaatekerran olevan (toivottavasti) päälläni, kun lähdön hetki tulee.

Lisäksi tarvitsin mukaani 1 tavallisen urheilu-, uima- ja yöasun. Jälkimmäinen minulta löytyikin sopivasti tupani tunnuksissa. Vaatetuksen lisäksi pakkasin 1 parin urheilujalkineita, 1 matkustusasiakirjan sekä 2 paria taikasilmiä. Viimeksi mainitun kohdalla päässäni löi parin sydämenlyönnin ajan tyhjää, kunnes ymmärsin lähteä etsimään Vauhkomielen sijaan piilareitani. Jottei tärkein unohtuisi, oli listalla toki myös 1 taikasauva. Ylivarautuvan noidan tavoin omistan niitä toki kolme, mutta kauaskatseisena valitsin mukaani ihka ensimmäisen, kymmenisen vuotta sitten itse askarrelleeni sauvan ja jätin kallisarvoisilla kaljuunoilla ostetut kotiin. Henkilökohtaisen hygienian ylläpitoon vaadittavat tarvikkeet pitää vielä koota viime hetkellä.

Ensiluokkalaiset eivät tunnetusti saa tuoda omaa luudanvartta, mikä on luonnollisesti harmi, sillä olen saanut sellaisen aikanaan 18-vuotislahjaksi. Pöllön TAI kissan TAI rupikonnan valitseminen oli helppoa, sillä tuoreena ylioppilaana minua on puolestaan lahjottu omalla, valkolakkisella Posityyhtysellä. Päätin kuitenkin tehdä Possulle pienen upgreidauksen tulevaa seikkailuamme varten ja lisäsin sen lakkiin teekkarin tupsun. Nyt olemme valmiina.

Mutta tarkoittaako tämä polttarien pärähtävän jo ensi viikonloppuna? Vai onko kirjeen saapumishetki hämäystä ja K. A. Asot antavat minun kieriskellä hermostuksissani vielä pidempään? Vai odottavatko he minun ajattelevankin kirjettä hämäyksenä, jolloin se voisi olla tuplahämy ja bileet tosiaan vain muutaman päivän päässä. Vaiko kenties sittenkin triplahämäys...

Pöytäliinoja ja pikkuasioita

Meidän hääjärkkäilyissä on päällä sellainen raivostuttava vaihe, jossa on pakko edistää kaiken maailman pikkuasioita (ja vähän isompiakin), mutta mitään ei kuitenkaan pysty sanomaan vielä valmiiksi.

Buffet-menun valinta alkaa olla aika hyvässä jamassa. Vielä pitäisi valita pääruuan kasvisvaihtoehto sekä venkslata savulohen kastiketta ja leivän levitettä. Olen pitänyt silmällä tahtoo-sivuillemme ropisevia ilmottautumisia ja ainakaan toistaiseksi ei ole havaittavissa suurempia ongelmia erityisruokavalioiden kanssa. Koko menu on vähä/laktoositon ja muiden rajoitteisten vieraiden osalta ei keneltäkään pitäisi mennä kuin jokin yksittäinen lajike sivu suun. Saimme myös tarkemman kustannusarvion kokoamastamme menusta ja saatamme jopa pysyä budjetissa! Hurraa!

Tyynytaiston väistyttyä olen päässyt taklaamaan seuraavaa ompeluongelmaa: pöytäliinoja. Meillehän tulee pyöreät pöydät, joten perinteiset knoppa-lakanat eivät toimi aivan sellaisenaan. Alunperin ajattelin vain ompelevani kaksi lakanaa yhteen ja tasaavani tällaisen jättiliinan pidemmän sivun siten, että saamme pöytäliinaneliöt. Kunnes konsultoin Pythagorasta ja havaitsin, että tässä pöytäliina roikkuisi neliön kulman kohdalta metrin reunan yli osuen lattiaan. Näettekö sen skenaarion, jossa liinan kulma juuttuu iloisen juhlijan tuolinjalkaan? Niin minäkin. Nyt meidän 7 pöytään on ommeltu 14 pyöreää pöytäliinaa, joiden roikuntapituus on säntillisen tasainen. Knoppa-lakanathan tosiaan kuultavat läpi kuin Daeneryksen mekot ensimmäisellä kaudella, joten niitä piti saada kuhunkin pöytään edes tuplakerros.

Tässä yksi ilta ahdistin Henkan nurkkaan ja kävimme läpi alustavaa ohjelma-aikataulua. Lopputulos vaikutti lupaavalta ja tällä suunnitelmalla viimeinen “virallinen” ohjelmanumero eli bändin kolmas setti hiljenisi vähän puolenyön jälkeen. Spotify-bileet saavatkin sitten jatkua niin pitkään kuin juhlijoissa riittää virtaa. Päivää ei toki ole muutenkaan tarkoitus minuuttiaikatauluttaa, mutta bändin lisäksi kakulle, donitseille ja iltapalalle olisi ilmoitettava sopivat saapumisajat.

Onnistuin lopulta myös tekemään sen kuukausia roikkuneen minuutin homman eli ompelin sinisen korun toisen puolikkaan koristamaan häärintsikoita. Tämä piti saada hoidettua nyt, sillä eilen vein hääpukuni korjausompeluun The Dressiin. Siinä pystyi sitten varmistamaan, ettei koru näy puvun läpi. Ei näkynyt ja muutenkin sovitus meni oikein mallikkaasti. Kovin suuria muokkauksia ei ole tiedossa, mutta yllätyin silti positiivisesti, kun kustannusarvio jäi alta 90€! Viimeinen sovitus ja luultavasti myös nouto sovittiin heinäkuun puolelle. Eli alle kahden kuukauden päähän!!

Tyynytaisto vol. 3 - VALMIS

Meidän häihin on jotenkin puolivahingossa tupsahdellut näitä DIY-projekteja, vaikka mitään tee-se-itse -häitä ei ollutkaan tarkoitus väkertää. Vaikka esimerkiksi kutsuihin upposi jokunen työtunti, on tyynytaisto paininut ihan ikiomassa sarjassaan.

Kertauksena: syksyllä lähdin toteuttamaan puolihullua päähänpinttymää ommella kangasjämistä jokaiselle vieraalle oma, nimikoitu istuintyyny.

Ja nyt ne on valmiit!

53 kappaletta ollaksemme tarkkoja. Yksi vieraistamme tosin syntyi vasta kuukausi sitten eikä hänen tyynyllänsä vielä ole nimeä. Osa tyynynpäällistä onnistui jopa paremmin kuin odotin, toiset eivät ehkä aivan täydellisesti. Lisäksi tuli tehtyä neljä yritelmää, joiden loppulliseen toteutumaan olin sen verran tyytymätön, etten kehdannut nimetä niitä kellekään. Mainittakoon, että puolessa vuodessa meidän vieraslista laajeni myös hieman ja piti tehdä täydennysreissu JYSKin tyynylaarille. Ja ne oli nostaneet sisustyynyjen hintaa! 25%! “Aina edullinen hinta” - pah. Onneksi tuli ostettua suurempi lasti jo syksyllä.

Realistisimmat sielut varmaan tässä kohtaa laskeskelee, että hetkonen, enhän mä voi vielä tietää, jos joku kutsutuista ei pääsekään. Ja sehän on ihan totta se. Meidän ilmottautumisDL on kuitenkin vasta 9.6. enkä malttanut odottaa sinne asti. Aloitin tyynynpäällisten nimeämisen kyllä fiksusti varmimmista tapauksista, mutta homma riistäytyi käsistä. Ongelma ei kuitenkaan ole vakavimmasta päästä ja ehkä ne polot, jotka eivät lopulta pääse paikalle, saavat tyynynsä jälkitoimituksena.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja mieluinen, joskin myönnetään myös ne hetket, jolloin se tuntui ennen kaikkea loputtomalta. Ompelu on kuitenkin toiminut erinomaisena lääkkeenä tekemättömyysahdistukseen, silloin kun on tuntunut, etteivät hääjärkkäilyt muilla rintamilla etene. Nyt pitäisi sitten työntää nekin liikkeelle.