Ilkityö onnistui! - POLTTARIT

Lauantaina heräsin Henkan puhelimeen, ja mies kömpi avaamaan rapun ovea. Ensimmäinen pöpperöinen ajatukseni oli, että miten sen pyöräosapaketti tulee näin viikonloppuaamuna. Kun aivokapasiteetti ehti muistamaan valmiiksi pakatun polttarikassin, pelmahtivat koulupukuiset ja Potter-lasiset kaasot jo makkariin. Ensimmäinen toteamukseni taisi olla, että “Mulla ei sitten ole vaatteita päällä”.

Sain onneksi sen verran armonaikaa, että tämä epäkohta ehdittiin korjata. Mun pestessä unihiekkoja vessassa kaasot kävi läpi matka-arkun sisällön ja varmistivat, että kaikki tarvittava oli todella mukana. Viitta oli kuuleman turhan hieno, että jätettiin se kotiin.

Vähän hävettää, etten heti tajunnut ja annoin pienen Helsinki-sightseeingin hämätä itseäni, sillä mistä muualtakaan Tylypahkan lukuvuosi alkaa kuin laiturilta 9 ¾. Ja siellä laiturien 9 ja 10 välissä odottikin tungos ystäviä valmiina nousemaan junaan, kunhan minun asuni oli päivitetty asiaankuuluvasti maailman upeimmalla Muggle to Mrs -nauhalla ja I’m a Catch - sieppihunnulla. Junan kuulutus kertoi meidän suuntaavan Suomen Turkuun.

Kunhan matka-arkut oli jätetty hotellin huomaan, alkoi lukukausi toden teolla lajitteluseremonialla Turun Tylypahkan linnan pihamaalla. Rohkelikko otti (luonnollisesti) tämän jälkeen heti kärkisijan tupapisteissä, kun tupatoverini solmi kravattinsa nopeiten ja itsekin tulin joukon kolmanneksi. Eikä voittokulku taantunut lainkaan, kun mittelimme heti perään huispausmestaruudesta. Osatunnustus pitää ehkä antaa myös Luihuisen kontribuutiolle, sillä ottelu käytiin sekajoukkuein Rohkelikko-Luihuinen vastaan Puuskupuh-Korpinkynsi. Säännöt poikkesivat hieman totutusta, sillä maalisalkoja oli kummassakin päädyssä vain yksi ja maaleja tehtiin siepillä (muita palloja ei ollut). Lisäksi siepin kanssa ei saanut liikkua ja luudanvarrellaan oli luonnollisesti pysyttävä. Fyysisyydessään peli ei kuitenkaan hävinnyt mitään, sillä ensimmäinen luudanvarsi katkesi sekunneissa, maalisalkojen ympärille oli kesken kaiken pakko julistaa maalialue ja sieppikin muistutti lopulta enemmän soikiota kuin palloa.


Suuntavaistottomuudestaan tunnetulle morsiamelle annettiin tämän jälkeen käteen Kelmien Kartta - Turku Edition. Vuodelta 1926! Onneksi suurin osa kadunnimistä oli pysynyt ennallaan ja suunnistuksesta huolimatta löysimme lounaalle. Kartta opasti seurueemme päivän mittaan koulukuvaukseen, Kimble-turnaukseen sekä jokusille taikajuomatarjoiluille. Pääsin myös odottamatta Henkkalogian tenttiin ja myönnettäköön, ettei menestys ollut aivan Hermione-tasoa. Lopulta löysimme tiemme takaisin hotellille ja pienelle välikuolemalle, mutta alruunoiden avustuksella siitäkin selvittiin. Tapas-illallinen johdatti meidät vielä jokilaivojen kautta yökerhon tanssilattialle. Naisten nuoruus on edelleen tallella siinä missä pojat ovat selvästi jo rupsahtaneet papereidennäytön tuolle puolen.

Sunnuntai valkeni niin ikään uskottavana Skotlanti-simulaattorina, mutta ohjelmassa olikin enää viimeisten pisteiden ja todistuksen jako. Rohkelikko otti ylivoimaisen voiton eikä tarvittu edes rehtoria jakamaan viime hetken rohkeuspisteitä. Vaimomaailman Ihmeisiin Perehdyttävässä tutkinnossa (V.I.P.) arvioitiin oppilaan suoriutumista lukuisilla eri osa-alueilla. Erityisen kovat arvosanat sain muun muassa huispauksesta, taikajuomista ja muodonmuutoksista. Vaikkei Henkkalogian tentistä aivan täysiä pisteitä tullutkaan, todettiin minun tietouteni olevan kuitenkin joukon paras, jolloin Gaussin käyrällä myös arvosanani oli sen mukainen. Sen sijaan loitsinta oli jäänyt hädin tuskin hyväksyttävän puolelle ja sauvan hallinnasta sainkin sitten Surkean, vaikka koitinkin riitauttaa tuomiota. Onneksi läpipääsy taattiin kompensaatiopisteillä ja sain kotiläksyksi sauvatreeniä. Vihkijämme muistutti ottamaan todistuksen hääpäivänä mukaan varmistamaan vaimokokelaan naimakelpoisuuden.

Mulla on upeita ystäviä ja universumin parhaat kaasot.