Rinkulat

Onnea on mies, jolla on hyvä (nais)maku.

Joskus seurustelun alkuaikoina ohjeistin kaverien yllätyskihlajaisten jälkeen puoliksi päissäni leikilläni, että jos joskus päädyt ostamaan mulle sormusta, niin sen pitää sitten olla keltakultaa.

Mummin sormukset ovat kaikki keltakultaisia samoin kuin äidin sormus - liekö tästä noheva pikku-Tuuli aikanaan päätellyt naimarinkulan oikean värin eikä päähänpinttymä ole kulunut pois. Nyt kun asiaa oikein analysoi, niin myös kaikki itselle tärkeimmät korut ovat keltakultaisia, vaikka väri onkin selvästi aliedustettuna omassa koruboksissani. Tämä oivallus tosin teki itsensä tiettäväksi vasta juurikin nyt. Oli värimielipiteen alkulähde mikä hyvänsä, johti se kuitenkin puolihuolimattomaan lausuntoon kevätkesäisessä bussissa.

Tähän ohjenuoraan tarrautuen Henkka valitsi mun täydellisen kihlasormuksen.

Kultajousen oman malliston tuote numero #33960. Romanttisen nimen ne ovat sille keksineet. Kolme pikkuista kiveä keltakultaisessa kulmikkaassa rungossa. Design on yksinkertaisuudessaan tyylikäs ja kivien bling ihanan leikkisä. Kosinnan jälkeen tuijottelinkin timangien kiiltoa siinä määrin, että Henkka joutui huomauttamaan olevansa myös edelleen paikalla. Kapea malli sopii lisäksi sirosti omiin pienehköihin nakkeihini. Henkka paljasti puntaroineensa myös perinteisempää rivisormusta, mutta todennut tämän enemmän mun tyyliseksi. Lohduttavaa, että toinen meistä tuntee mut näin hyvin.

Henkan sormus on Malmin korupajan titaaninen 5 mm Volcano. Valinta oli miehisen kivuton: Volcano oli ainut malli, jota sovitettiin eikä siinä sitten enää arvottu, että entä jos ruoho olisi jonkin aidan takana tyylikkäämpää. Toinen materiaalivaihtoehto oli rodinoitu valkokulta, mutta totesimme sen olevan turhan tumma, minkä lisäksi pinnoite pitäisi ilmeisesti uusia säännöllisin väliajoin. Valinta ei voisi olla osuvampi ja sormus ihan Henkan näköinen. Siis karkea ja hakattu, his words not mine.

Henkka tarvitsi sormukselleen myös kaulaketjun, johon sen voi laittaa tarvittaessa turvaan. Itselläni moinen tarve on lähinnä kiipeillessä ja tähän tehtävään soveltuvan kultaketjun varastin rippiristiltäni. Sekä sormus että sormi voivat Henkalla olla kuitenkin vaarassa myös töissä, joten ostimme miehisen teräksisen ketjun, jota Henkka käyttää oikeastaan koko ajan. Nykyisin se ei kuuleman enää kaulassa edes ahdista.

Sormuksien oston yhteydessä emme olleet yksimielisiä kaiverruksesta, joten asia jätettiin syssymmälle. Kevyen viiden kuukauden pohdinnan jälkeen keksimme omaperäisen idean kaiverruttaa Henkan sormukseen meidän ensitreffien paikka ja päivämäärä ja mun sormukseen kihlojen paikka ja päivämäärä. Vihkiin tulee sitten *gasp* vihkipaikka ja -päivämäärä.

Viidessä kuukaudessa käytiin läpi jokunen vaihtoehto, joista oma suosikki oli ehkä kiipeilijöiden tyyliin “Kiipeän” ja “Varmistan”, mutta kumpikin olisi luonnollisesti halunnut kiivetä. Pidän myös ajatuksesta kaiverruttaa sormuksiin jonkin sopivan kappaleen lyrikoita siten, että ne jatkuvat sormuksesta toiseen, mutta toimivat myös yksinään (esimerkillinen esimerkki tästä löytyy Some people are worth melting for -blogin Sallalta). Meidän The Biisistä ei kuitenkaan oikein saanut eristettyä sopivia pätkiä varsinkin, kun yhtenä reunaehtona oli minun sormukseni pieni kaiverrustila. “It’s a Match!” keräsi myös kannatusta, mutta loppupeleissä Henkka tahtoi tärkeät paikat mukaan eikä niihin sitten mun mielestä oikein sopinut muu kuin aikaleima. Vaikeaa oli.

Seuraava ongelma onkin sitten aivan kamala. Mun täydellisen kihlasormuksen rinnalle pitäisi kelpuuttaa vihkisormus. Ja täydellisen kihlan tavoin mun sormus ei tietenkään rajaa vihkin mallia oikeastaan mitenkään. Että kiva. Etsipä siinä sitten. Pitäisiköhän vaan lähettää Henkka yksinään kaupoille?