Paikka hakusessa

Kävi niin, ettei meidän ykkösjuhlapaikkavaihtoehto ottanut onnistuakseen. Kuten aiemmin oli puhe, kakkosvaihtoehto kärsii keskimääräistä suuremmista kertausviboista. Näinpä sukellettiin ah niin turhauttavaan juhlapaikkojen etsintään.

Kohtuu kitsas budjetti yhdistettynä nirppanokkaiseen morsiameen ja aikataululliseen myöhäisherännäisyyteen muodostavat yhdessä oikein kivasti kimurantin kombon. Meillä oli siis etsinnässä maalaishenkinen lokaatio, käytännössä lato, navetta tai vintti, jonka perässä olisimme valmiita liikkumaan useammankin sata kilometriä. Olen aika varma, että Suomenmaa on tällaisia latorakennuksia väärällään, mutta suurimman osan vain tietäjät tietää. Toisin sanoen siis googlailussa, venuusta puhumattakaan, ongelmana on, että kaikki muutkin löytävät ne samat paikat. Tämän seurauksena ne ovat luonnollisesti a) varattu b) kalliihkoja. Sellaisen ihan ilmaisen markkinointikonsultoinnin voisin myös tilojen vuokraajille lahjoittaa, että kuvia prkl!

Runsaahkon esikarsinnan jälkeen lähettelimme kuitenkin muutaman tarjouspyynnön.

Marttilan tinkiä olen huokaillen ihastellut aiemminkin, mutta vähemmän yllättävästi ensi heinäkuu on heillä jo täyteen buukattu. Täytyy kuitenkin ottaa hetki ja kehua paikan palvelualttiutta. Ensinnäkin puoli kymmenen aikaan illalla lähetettyyn tarjouspyyntöön vastattiin selkeällä infopaketilla puolessa tunnissa ja tarjouduttiin laittamaan meidät peruutusjonoon. Seuraavalle levelille asiakaslähtöisyys nousi, kun meille myös vinkattiin muutama kilpaileva juhlapaikka, joissa saattaisi olla vielä tilaa. Ihan kuusi kautta viisi palvelua.

Tinkin vinkistä kyselimme vasta tänä kesänä auennutta Kotkanniemen tilaa. Tuolla olisikin ollut vielä meidän mentävä aikaikkuna, mutta valitettavasti heillä partyjen pitäisi päättyä jo puoliltaöin, mikä on meille turhan aikaisin.

Huutelimme myös Hopealahden kauniissa miljöössä nököttävän navetan perään, mutta sesonkiaikana tilaa vuokrataan vain yhtenä pakettina, joka huiteli sitten vinhasti yli budjetin.

Summa summarum, ei lykästänyt.

Näin ollen kaivettiin Plan B naftaliinista ja meidän häitä juhlistetaan nyt samassa kivinavetassa kuin kaasoni Ensun vain kuukausi takaperin. Etsintää olisi varmasti voinut vielä sinnikkäästi jatkaa, mutta tässä projektissa paikka ja aika ovat hyvinkin kriittisellä polulla. Päätettiin siis, että on pakko siirtyä stressaamaan jo seuraavista palikoista. Olen kuitenkin luottavainen, että Ensun ja mun ystävyys kestää tämän etikettivirheen ja ehkä saadaan vielä kolmen suora, jos painostetaan Ansu pitämän aikanaan omat juhlansa hyväksi havaitussa miljöössä. Todettakoon vielä, ettei oltu turhan aikaisessa tämänkään juhlapaikan suhteen: heinäkuussa oli enää yksi viikonloppu vapaana!

Arvoisa blogiväki, meillä on päivämäärä!

27.7.2019

Kuvissa poseeraa meidän juhlapaikka!