Kosinnan aikaan muuten täydellinen kihlasormus oli aavistuksen liian iso: se sopi paremmin peukkuun kuin nimettömään. Tämä oli kuitenkin ollut epäilys jo ostohetkellä, joten Henkka oli myyjän kanssa sopinut vaihtareista, kunhan seremonia oli suoritettu. Lisäksi pohdimme yhdessä kosinnan jälkeen, että sormuksen sisäpinnan ura olisi ehkä hyvä täyttää, jotta se ei keräisi kovassa käytössä mönjää. Näin ollen suuntasimmekin ensimmäisen tilaisuuden tullen Ison Omenan Kultajouseen, jossa Henkka oli rinkulaostoksilla käynyt.
Tässä vaiheessa tahdon sanoa, että Henkkaa alkuperäisellä ostosreissulla avustanut myyjä oli ollut äärimmäisen mukava ja asiakaspalvelukokemus kaikin puolin miellyttävä. Samaten jälkikäteen liikkeelle antamani palaute otettiin hyvin vastaan, asia luvattiin käydä heidän puolellaan läpi ja saamani pahoittelut kuulostivat puhelimen välityksellä vilpittömiltä.
Kuten terävimmät ehkä jo aavistelevat, meidän yhteinen käyntimme liikkeessä ei mennyt ihan putkiloon.
Olin pyörinyt kärsivällisyyteni äärirajoilla pari-kolme päivää kihlauksen jälkeen ja odottanut logistiikan solmujen aukenevan, jotta pääsisimme hakemaan oikean kokoista sormusta. Purjehdimmekin liikkeeseen vaaleanpunaisessa kuplassamme hölmöt hymyt naamalla tarkoituksena fiksauttaa minun sormukseni ja mahdollisti samalla etsiskellä sopiva Henkan ikävän alastomaan nimettömään. Liikkeessä oli paikalla kaksi myyjää, joista Henkkaa aiemmin palvellut oli valitettavasti varattu, joten meihin otti kontaktia toinen:“Mitä asiaa teillä on?”
Tämä tervehdys saneli aikalailla asiakaspalvelun sävyn koko asiointimme ajan: minulla oli alusta lähtien olo, että olimme epätoivottuja, vaivaksi ja ehkä vähän epäilyttäviäkin. Minulta muun muassa tiedusteltiin, että eihän sormusta vain ole käytetty (?).
Sormukseni koko oli 16 ja sovitusrenkaat saatuani pohdin ääneen, että 14,5 oli ehkä hieman löysä, mutta 14 taas aika tiukka.
“Eihän tuosta sormuksesta nyt niin pientä kokoa ole!”
Hieman hätääntyneenä kysyin, että kai sitä saa kuitenkin pienennettyä. Myyjä oli epäuskoisen skeptinen ja totesi, että kaikki pääsisimme helpommalla, jos vain valitsisin jonkin toisen sormuksen.
What?!
Siis vaihtaisin kihlasormukseni johonkin toiseen? Olin aikalailla pöyristynyt: minua on kosittu romanttisesti ihanalla sormuksella, jota olen klonkkumaisesti vaalinut ja nyt minua käskettiin vaihtamaan se pois. Ei. Haluaisin kuulla mieluummin pienennysmahdollisuuksista, kiitos. Ei, minua ei haittaa, vaikka siitä tulisikin vähän soikea. EI, en edelleenkään tahdo toista sormusta. Tunsin olevani ikävän vaikea asiakas sopimattoman pienine sormineni ja typerine kiintymyksineni Siihen Oikeaan Kihlasormukseeni. Onnesta soikeana odottamani hetki olikin painostava ja ahdistava.
Lopputulos oli, että myymälä tilaisi sormuksesta pienimmän mahdollisen koon (15), ja “jos se on liian iso, niin katsotaan sitten sitä pienennystä”. Lähdimme liikkeestä epätietoisina saisinko pitää Henkan minulle valitseman sormuksen. Tihrustin kyyneliä autossa matkalla kotiin.
Silmäkulmien kuivuttua surku teki tilaa kiukulle ja uhosin, että tuolle puljulle en halua antaa enää sulmuakaan (pienennys ei kuulu sormuksen hintaan ja Henkan sormus oli edelleen ostamatta). Ryhdyin siis etsimään vaihtoehtoista paikkaa käydä pienentämässä sormukseni, kunhan se koossa 15 saapuisi Kultajouseen. Odotusajaksi olin saanut pitää alkuperäisen kosintasormukseni.
Olin kuullut hyvää Malmin korupajasta ja Henkkakin kiinnostui heidän Volcano-sarjastaan, joten sormuksen saaga jatkui siellä. Saamamme vastaanotto oli edellistä kokemusta huomattavasti asiallisempi, joskaan ei aivan niin lämmin kuin olin alunperin ajatellut. Kultaseppä arvioi pienennyksen onnistuvan koon 15 sormuksesta, mutta sormuksen sisäpuolista uraa ei kannattaisi täyttää vaan siistimpi lopputulos saataisiin vaihtamalla koko runko timanttien ympäriltä. Tilasimme Henkalle titaanisen Volcanon ja sovimme palaavamme asiaan kunhan tilaamani vaihtarisormus saapuisi Kultajouseen. Olimme ehtineet 2 askelta korupajan oven ulkopuolelle, kun tajusin, että jos koko runko vaihtuu, lienee sama ottaa siihen istutettavat timangit tästä “oikeasta” sormuksesta. Pimpotimme itsemme vielä kerran sisäpuolelle ja sormukseni jäi heidän huomaansa. Huojennus oli suuri.
Sormuksemme valmistuivat kahdessa viikossa. Koska emme olleet päässeet vielä yhteisymmärrykseen niihin tulevista kaiverruksista, saimme Korupajalta lahjakortin, jonka voisimme käyttää, kunhan konsensus löytyisi. Tämä on hyvää palvelua! Henkan sormuksen sisäpuolle oli tosin valmiiksi kaiverrettu “cocktail” ilmeisesti ikäänkuin mallin nimenä. Pidän vähän hassuna, ettei tätä mainittu meille etukäteen, kun kyseessä on kuitenkin kihlasormus. Koska Henkka pystyy kuitenkin elämään tekstin kanssa, en inissyt siitä sen enempää. Korupajan palvelu oli asiallista ja heidän valikoimansa sivusilmällä vilkuillen kattava, joten voipi olla, että vihkisormuksen metsästys alkaa aikanaan sieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti