torstai 21. maaliskuuta 2019

Hääkutsujen kuoret

Ensimmäiset kutsut ovat raportoidusti saapuneet päämääräänsä ja muutama hihkaisun kirvoittanut ilmottautuminenkin on nähty! Aloittakaamme kutsujen esittely siis kutsukuorista.

Ihan oikeasti tiedostan, ettei suurin osa vieraista pysähdyn arvostamaan kutsukirjeen ulommaista osaa. Ja ne reippaat 20 h (kyllä, pelkkiin kuoriin) olisi ehkä voinut käyttää muutenkin. Mutta! Minä olen sen tyypin hifistelijä, joka arvostaa kauniita paketteja ja loppuun asti mietittyä kokonaisuutta. Haukkukaa vaan Apple-lampaaksi, mutta olipa aivan erilainen kokemus, kun pääsin avaamaan ensimmäisen iPhoneni pakettia niiden lukuisten pakkausroskan alta kaivettujen Nokioiden jälkeen. Ja tämä on ollut ihan huippukivaa! Olisipa vielä lisää kuoria väkerrettävänä!

Kutsukuoret
Kutsukuorien lähtökohtana oli (sopivan koon lisäksi) kaunis kolmioläppä taustapuolella ja vaalea väri. Suuntasin ensi alkuun ihastuttavaan Papershopiin Punavuoressa, jonka kirjekuorivalikoimassa olikin sävyjä niin, että sateenkaaret kalpeni. Harmituksekseni taustapuolen kolmioläpän kärki tuli kuitenkin turhan lähelle alareunaa, jolloin kuoren sinetöiminen meidän häälogolla ei olisi onnistunut. Sinelli-välietapin jälkeen kelpuutuksen saaneet kuoret löytyivät Akateemisesta, joskin kuorien sävyssä ja paperin laatutuntumassa piti tehdä pientä kompromissia Papershopin valikoimaan verrattuna.

Sisäpaperit
Jo vuosia sitten Hennan Boho-hääblogista bongattu DIY-väkerrys kirjekuorien sisäpuolelle tulevasta paperista oli ehdoton. Tämä detalji kuuluu sarjaan kuka-sitä-huomaa, mutta toteutus on niin simppeli ja lopputulos nätti, etten epäröinyt hetkeäkään. Lisäksi Akateemisen kirjekuoripaperi oli aavistuksen ohutta, joten näin saatiin taklattua ihan oikeakin ongelma läpinäkyvyydestä. Myös Prisman lahjapaperiosastolta olisi varmasti löytynyt nätti kuosi sisäpaperille, mutta ymmärtääkseni tavallinen lahjapaperi on sen verran muovista, ettei sitä taiteen sääntöjen mukaan sovi pistää paperinkeräykseen. Papershopilla oli sen sijaan toinen toistaan nätimpiä vaihtoehtoja ihka oikeasta paperista ja lopulta myyjän kannustamana päädyin tähän aika hempeään, mutta kesäistä luontoa henkivään vaihtoehtoon. Sisäpaperin suhteen Henkka muuten sysäsi pelivälineen yksin mulle, siinä missä kirjekuorista käytiin pitkällinen neuvottelupuhelu.

Osoitteet
Aluksi ajattelin naputtelevani kutsukuorten osoitteet äidin vanhalla kirjoituskoneella. Tammikuun Mennään naimisiin -messuilla hurahdin kuitenkin Sarin innoittamana kalligrafian harjoitteluun ja päädyinkin sitten rustaamaan osoitetekstit hieman tutisevalla sivellinkynälläni. Kirjaimeni eivät ole aivan sulavimmasta päästä ja osoiterivien asettelu olisi kunkin kuoren kohdalla kaivannut muutaman iterointikierroksen, mutta lopputuloksista tuli ihan käypät. Jättiläismäinen kiitos @sarilovesart:n kalligrafian harjoittelupaketille ja starttivinkeille!

Postimerkit
Mä saan näppylöitä niistä perinteisistä sormuspostimerkeistä. En tiedä mikä niissä tökkii, mutta ne oli ehdoton nou-nou, vaikka olisivatkin värimaailmallisesti sopineet meidän kutsuihin ihan nakuttaen. Täytyy sanoa, ettei postin tämän hetkinen merkkivalikoima ole kovin inspiroiva eikä toisaalta oman teettäminen meistä hintansa arvoista. Päädyttiin lopulta ihan sympaattiseen luontosarjaan, joskin yhtä pariskuntaa ajatellen kaivettiin mun kätköistä vuoden 2011 ilmaveivipostimerkki.

“Sinetti”
Meidän kutsujen sinetti 1.0 vilahti jo häälogo-postauksessa. Sehän ei siis ole oikea vahasinetti, vaan vaneripalanen meitin logolla. Lopulliseen versioon muokattiin vähän palasen geometriaa, sillä Henkka ei ollut täysin tyytyväinen neliöön. Pyöreä olisi ollut sekä teknisesti haastava että visuaalisesti tylsä, joten mentiin salmiakilla. Nyt vaan toivotaan, että sinettipalasten erikeper selviää postituksesta. Iiralle kiitos vinkkauksesta, että postissa voi käydä pyytämässä käsinleimausta! Meitä palvelleen postisedän vastaus tähän pyyntöön oli kuitenkin sen verran ylipursuavan epä-innostunut, etten ole ihan satavarma välttivätkö ne kutsut sittenkään lopulta leimauskoneen vai eivät.


Täytyy kuitenkin pienen omakehun uhallakin todeta, että hyvät tuli, vaikka tavallista yritettiin. Oon aikalailla todella tyytyväinen siihen kuinka meidän kutsujen kuoret onnistui eikä ne itse kutsutkaan jääneet sen huonommiksi. Lisää näistä kehuja kasanneista kutsuista seuraavassa postauksessa. ;)

12 kommenttia:

  1. Wau, ihailen kyllä tällaista vaivannäköä! Mutta onhan se kyllä kiva kun on kaikki palaset ja häiden visuaaliset elementit huolella mietitty, hienoja ja yhteneviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sanoppa muuta. Ainakin itse voi olla tyytyväinen.

      Poista
  2. Nää on kyllä todella hienot :) Ja kyllä monelle varmasti jää mielikuva todella tyylitellystä kokonaisuudesta, vaikka ei nyt ihan tiedostaisikaan kuinka paljon työtunteja kuoriin on käytetty :)

    VastaaPoista
  3. Aivan huippuhienot kuoret ihan joka kantilta katsottuna! Nuo sisäpaperit ovat kirjekuorissa todella kauniita. Minusta kuoriin saa surutta panostaa niin paljon kuin haluaa, koska ne ihan todella ovat ensimmäinen signaali tulevista häistä vieraille. Kyllä minä ainakin halusin, että jo kuori viestii meistä ja meidän juhlien tyylistä edes jollain tapaa. T. Apple_girl92

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä tämä meni himppusen pitkälle, mutta ei kaduta.

      Poista
  4. Mielettömän hienot kuoret! Ihanaa että jaksoitte panostaa näin paljon, ihan varmasti vieraat ilahtuvat näistä ikihyviksi :) Ja siis onko Potterkin tulossa teidän juhliin?? 😱

    VastaaPoista
  5. Ihan hurjan nätit kuoret teillä! Mulla myös käväisi mielessä näperrellä meidän kutsujen kuoriin joku nätti sisus, mutta jostain syystä se ajatus sitten jäi. Ihanaa, että sä olet jaksanut väkertää sellaiset. Tuo sisäpaperin kuosi on aivan ihana ja kalligrafiakin tosi kaunista! Ainakaan mun silmään ei näytä aloittelijan tekemältä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Vähän kyllä haluttaisi tämän jälkeen käydä ihan joku kalligrafian kurssi.

      Poista
  6. Aivan mahtavaa, että olette jaksaneet nähdä tällaisen vaivan pelkkiin kuoriin! Mutta nuo ovat jo sen verran hienot, että harva noihin enää voi suhtautua siten, että auki vaan. Varmasti kiinnittävät huomion! Mä muuten mietin, kun näin ton postimerkkikuvan jossain jo aiemmin, että kuuluuko toi jääkiekkomerkki myös luontomerkkisarjaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ilmaveivi, yksi Suomen luonnon ilmentymä. :D

      Poista