maanantai 4. maaliskuuta 2019

Pihistykset

Rajallisella budjetilla kaikkea ei voi saada. On pakko valita. Lähtökohtainen säästöstrategia meillä on kuitenkin ollut vaihtoehtojen kartoittaminen ja sitä kautta hintojen vertailu. Lasken esimerkiksi meidän kuvaajan ehdottomasti panotuspuolelle, vaikka karsimmekin vikkelästi yli kahden tontun paketit roskakoriin. Toisaalta jos ihan totta töristään, niin emme me myöskään kaikkein tunnollisimpia kilpailuttajia ole olleet. Ja joskus tulee vain hurahdettua. *köh*

Listasin nyt kuitenkin joitain mieleen putkahtaneita elementtejä, jotka jäävät meidän häistä kokonaan uupumaan, koska pennoset ei vain veny. Vähemmän yllättäen en kuitenkaan pidä mitään näistä erityisen tähdellisenä, joten menetys ei ole suuren suuri.

Save the date
Varaa päivä - vai miten nämä on suomennettu - kutsut lokeroin vähän sinne jenkkihömpän osastolle. Suunnitteluvimmaisena immeisenä liputan kyllä vankkumattomasti hyvien varoitusaikojen ja aikaisen infon puolesta, mutta me hoidimme tiedottamisen syksyllä ihan suullisesti. Jokseenkin ymmärrän Save the Date -kutsut ulkomaan delegaatioiden kohdalla, mutta esimerkiksi häiden salailua viralliseen (esi)kutsuun asti pidän vähän höpönä. Meille meidän häät ovat tietysti yksi elämän kohokohdista, mutta vieraille vain yhdet juhlat muiden joukossa. Siksi suuri salamyhkäisyys ja yllätyksen vaaliminen tuntuvat vähän turhilta.

Videokuvaus
Olisihan se siisti. Kaikki videokuvaukseen panostaneet tuntuvat taputtelevan itseään selkään ja vastaavasti monet katuvat tätä pihistystä. Videokuvaus olisi kuitenkin vähintään tuhatlappunen lisää enkä ole valmis vaihtamaan kokonaan perinteisiä paperiversioita liikkuvaan kuvaan. Jos totta puhutaan, niin mun takaraivossa narisee myös sellainen vanha kääpä, että “Eihän teidän 50-hengen pikkuhäät nyt videokuvaajan väärtit ole, vai kuvitteletkos olevasi jotenkin spesiaali. Kyllä nämä nykynuoret on yksiä oman navan tiiraajia.” Mutta oikeasti jos raaputtaisin nyt arvasta ylimääräisen tonttusen, niin kääpä jäisi kyllä jyrän alle.

Hääauto
Tesla olisi superi. Meillä ei kuitenkaan ole spektaakkelimaista kirkolta poistumista ja onhan sellainen erityisajokki nyt muutenkin aika hömppää. Vaikka en voi kiistää, etteikö kutkuttaisi. Henkka on jonkin verran vielä automiehiä, vaikka vakuutteleekin olevansa ihan sinut hääautottomuuden kanssa. Tämä meinasi minua vähän kaihertaa, kunnes päädyimme vuokraamaan avoajokin häämatkalle. Väitän, että tässä kohden raha löysi paremman vastineen.

Kaasojen mekot
En ole spesifioinut tyttöjen pukeutumista millään lailla yhteneväksi vaan he saavat valita itse vaatetuksensa. Oma esteettinen silmäni ei vaadi harmonista hääseuruetta, joten tämä on myös luonteva pihistyksen paikka. Jos kaasoilta tai muulta seurueelta edellyttää tietynlaista pukukoordinointia, tulisi hääparin osallistua minusta myös kustannuksiin. Noh, kävi kuitenkin niin, että tytöt ilmoitti mulle, että he haluavat jossain määrin yhtenevät asut erottuakseen muusta vierasjoukosta ja aikovat siis sellaiset ostaa. Nyt poden vähän huonoa omatuntoa.

Kynnet
Jos olisi luksuksesti rahaa ja vielä aikaakin, haluaisin käydä manikyyrissä. Niin ja pedikyyrissä myös! Mistään ylipitkistä geelikynsistä en perusta epäkäytännöllisyyden enkä kyllä esteettisyydenkään puolesta, mutta klassisen tyylikkäät ranskalaiset kärjet olisivat mun hääkynsihaave. Eihän manikyyri nyt välttämättä aivan överejä kustantaisi, mutta meillä menee kaksi häitä edeltävää päivää juhlapaikan laitossa ja roudauksessa, joten harmittaisi pilata lakat siinä viime metreillä. Eikä roudauksen jälkeen enää ole aikaa. Katsotaan nyt kuinka myöhään menee, mutta ehkä pidetään edeltävän illan (yön?) kynsistudio tyttöjen kanssa. Joskus olen räpeltänyt itse itselleni ranskalaisia lakkoja epätasaisella työnjäljellä, että harkitaan.

Kukat
Höperyyttäni tosiaan haaveilen, että saisimme kaikki pöytiin tulevat kukat kerättyä ihan tienposkesta. Eikä morsiuskimppukaan kuulu panostuspuolelle. Jos budjetin tuomia reunaehtoja ei olisi, ulkoistaisin kyllä kukkaset floristille, mutta silloinkin haluaisin lopputuloksen olevan tyylillisesti suoraan Suomen kesästä.

Kangasservetit
Toinen kattauksiin liittyvä pihistys ovat servetit. Meidän pitopalvelu vuokraisi kangasservettejä, mutta ero paperisiin ei meistä ole hintansa väärti. Mistään fine dining -tilaisuudesta ei kuitenkaan buffineen kaikkineen ole kyse. Duni myy ymmärtääkseni paksuja, vähän tekstuurisia paperiservettejä, jotka ajavat asiansa varmasti vähintään loistokkaasti.

Karkkibuffet
Onko maailmassa suurempaa herkkua kuin kunnon salmiakki? Ei ole. Aikuistuminen ei ole omalla kohdallani karkottanut karkkihiirtä ja sinänsä olisi ihan minun näköistä rakentaa namubaari myös häihin. Henkka ei kuitenkaan ole samalla tavalla makean perään ja muutenkin aikuisten vieraiden sokerinälkä varmaan tyydyttyy jo muulla jälkiruualla. Voisikohan morsiamelle kuitenkin varata sellaisen oman salmiakkipiilon?

2 kommenttia:

  1. Paljon oli samaa kun meidänkin pihistyslistalla - joskin unohdin omassa postauksessani mainita hääauton, jota ei tule. Ja ehdottomasti hommaatte piilosalmiakkipurkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisilla on piilosalmari, mutta meillä jotain parempaa :D

      Poista