Miksi kävin huomenlahjakuvissa?

Halusin käydä huomenlahjakuvissa heti, kun kuulin mitä ne on. Halusin kokea sen jännityksen ja itsetuntobuustin; sen fiiliksen, että oho-vau! Kävinkö kuvissa itsekkäistä syistä? Kyllä. Haittasiko Henkkaa? Ei.

Me ei sovittu, että vaihdettaisiin huomenlahjoja enkä ole ihan varma oliko Henkka etukäteen kuullutkaan moisista. Mä en ainakaan ollut - ennen tähän hääuniversumiin sukeltamista. Mulle häät oli siis rehdisti tunnustettuna tekosyy (joskin loistava sellainen) hemmotella itseäni kuvauskokemuksella ja plussana pystyin sitten yllättämään tuoreen mieheni meidän ensimmäisenä avioaamuna. Tiesin lahjan olevan Henkalle mieluinen, sillä meitä yhdistää arvostus valokuvausta ja upeita kuvia kohtaan. Ja mallikin sattui näissä olemaan mieleinen. ;)

Tästä hankinnasta en myöskään kanna huonoa omatuntoa. Materian tai matkan sijaan väitän huomenlahjakuvia ekologiseksi vaihtoehdoksi, vaikken niiden hiiliprinttiä olekaan laskenut. Investointi ei ole halpa, mutta tiedän roposteni tukevan suoraan kotimaista pienyrittäjää ilman ensimmäistäkään välikättä. Mitä nyt veronallelle vähäsen. Tällaisten kriteerien lahjoja soisi vaihdettavan enemmänkin.

Kuva: Jannamari

Jotain kuitenkin kertoo se, että tunsin tarvetta perustella huomenlahjakuviani tämän tekstin verran. Niihin kun liittyy monissa hääryhmissä aika ilkeääkin kommentointia. Kerätäänpä parhaat palat ihan yhteen:

“Kuinka itserakas ihminen pitää olla...”
Tässä meidän perinteisen yrmyssä kulttuurissa kaikki itsensä hemmottelu on viimeistään naapurin Marleenan mielestä merkki turhamaisuudesta. Huomenlahjakuvauksesta voi saada huikaisevan itsetuntobuustin ja omassa kropassaan viihtyminen ei tee kenestäkään huonoa ihmistä.

”Pornoa nyt on netti täynnä.”
Pitää paikkansa. Olen kuullut siis. Huomenlahjakuvat ei kuitenkaan ole niitä playboyn keskiaukeamakuvia. Tai varmaan sellaisetkin voi käydä räpsimässä, mutta tyypillisesti huomenlahjakuvat ovat tyylikkään sensuelleja ja hyvällä maulla toteutettuja. Seksikkäitä, muttei rivoja. Niiden tarkoituksena ei siis olekaan kilpailla internetin tarjonnan kanssa.

“Mitä se mies niillä tekee?”
Jokainen häitä suunnitteleva toivon mukaan tuntee puolisoaan sen verran, että osaa arvioida onko tämän suuntainen lahja hitti vai huti. Jos kuvia ei osaa nähdä muuten kuin yksinäisten iltojen viihdykkeenä, eivät ne ehkä silloin ole oikea ratkaisu.

”Olohuoneen seinällekö ne kuvat laitetaan?”
Kukin tyylillään. Kaikkien kuvien ei kuitenkaan tarvitse olla esillä. Meidän kotoa löytyy ihan perinteisiä valokuva-albumeita, joihin on koottu muistoja niin reissuilta kuin arjestakin. Niitä tulee sitten katseltua kun inspiraatio iskee. Itse ainakin sokeudun seinällä roikkuviin kuviin varsin nopeasti, joten albumista satunnaisesti nautittuna ne tuntuvat jopa spesiaalimmilta.

Minä lobbaan iloisesti huomenlahjakuvauskokemusta jokaiselle. Oman makuun sopivaa kuvaajaa voi etsiä Instagramin hashtagien avulla, sillä tyylit ovat varsin erilaisia. Jos jollekin jäi edellisen tekstin perusteella vielä epäselväksi, oma kuvaajasuositukseni on täyslaidallisella Jannamari.