Havahduin tähän faktaan suurinpiirtein siinä kohden, kun lähestyimme tanssilattiaa. Ihan hirveästi ei ollut enää tehtävissä, joten lohdutin vain itseäni, että kunhan laahusnappi pitää, niin tuskin tästä katastrofia saadaan aikaiseksi. Nappi piti ja ne 3 minuuttia 40 sekuntia olivat yhdet upeimmista koko päivänä. Tai oikeastaan ikinä. Päivään oli sulloutunut niin monta onnellista hetkeä, jotka kutoivat musiikin kanssa meidät kultaiseen kuplaan ihan kahdestaan.
Menipäs runolliseksi.
Meillä häävalssin etsintä oli pitkällinen operaatio, mutta kyllä kannatti tuskastella, sillä Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas oli lopulta kaikki mitä haettiin ja vähän kaupanpäällistä.
Toisena valssina huojuttiin kestosuosikki Vanhojapoikia viiksekkäitä, jonka jälkeen taisi tulla vielä jokunen valssi ja tanssikappale. Bändin ensimmäinen setti olikin varattu perinteikkäämmälle tanssahtelulle ja kaksi jälkimmäistä sitten kunnon joraukselle.
Ja niin se bändi! Ei oltaisi parempaa voitu napata! Amiraali Ahtio ja lemmenairueen esiintyminen täytti mahtavuudessaan nimen asettamat saappaat ja heitä kehuttiin meille lukuisien vieraiden suulla, osan jopa useampaan otteeseen. Tanssilattialla riitti veivaajia aina viimeisimpiin vingutuksiin asti, ja itsekin hytkyin ja hypin siihen malliin, ettei flunssasta ollut merkkiäkään. Kengät potkaisin pois jaloista varmaan joskus vähän ennen puolta yötä.
Voimme siis täysistä sydämistämme, ja muistakin sisäelimistä, suositella Amiraalia kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Kommunikaatio pelitti jämptisti, tarjous oli kilpailukykyinen ja bileet läpi katosta. Elämää suurempi kiitos koko miehitykselle!
 |
| Kuvat: Kallioniemi Photography |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti