sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Vaikeinta häissä tulee olemaan niistä nauttiminen

Okei, nyt lipsahti klikkiotsikko, sori.

Mä tykkään olla järjestämässä. Vaikka stressitaso on tässä viime aikoina löytänyt uuden normaalin ja Henkka on ehkä saanut todistaa muutaman tiuskahduksen, on häiden järjestäminen ollut kivaa. Myös juhlissa tai tapahtumissa tykkään juoksennella kulisseissa ja huolehtia, että palaset liikkuvat oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Että joku muistaa nyanssit ja detaljit. Ja se onnistumisen tunne, kun hirmuisen ponnistelun jälkeen kaikki näyttää ulospäin toimivan helposti, sulavasti ja mutkitta. Lisäksi haluaisin luonnollisesti tehdä kaiken itse (tai vähintään koordinoida), koska silloin tiedän, että a) asia on tehty b) se on tehty oikein niin kuin oli tarkoitus.

Mutta omissa häissä en voi viilettää seinäruususena neuvomassa bändiä oikeaan paikkaan tai edes ilahduttaa hääcrewta tivaamalla vartin välein, että onhan vessassa käsipaperia. Pitäisi luottaa siihen, että muut hoitaa. Eikä tämä ole luottamuspulaa meidän ystäviä tai palveluntarjoajia kohtaan, vaan organisointihullun sisäänrakennettu valuvirhe. Ongelmaa ei varsinaisesti helpota, että päivän kokonaisuus ja kulku ovat yhtenä iloisena myttynä mun pääni sisällä ja nyt lähes vuoden veivaamisen jälkeen se pitäisi saada purettua paperille selkeäksi ohjeistukseksi muille.

Koska se oli mun luonnollinen jakoavain tähän mutteriin: pistää kaikki ranskalaisilla viivoilla paperille. Kirjoitin ensin yleisinfon aikataulusta ja kaikesta mitä tuleman pitää (vähän päältä sivu), sen jälkeen jokaiselle hääcrewn jäsenelle sekä juhlapaikalle lauantaina ensimmäisenä saapuvalle veljelleni omat muistilistansa (5 x 1 sivu) ja luonnollisesti seremoniamestarille vielä liitteen 1, joka selventää mitä missäkin kohden olisi hyvä mainita (1 sivu). Tämän jälkeen tulostin 8 sivuisen dokumenttini ja vein sen Henkalle virallisten asiakirjojen tapaan kommenttikierrolle ennen lopullista hyväksymistä.

Henkka ilmoitti, että hän tekee nyt intervention.

Puolustuksekseni, mä olin koko ajan kirjoittavinani vain muistilistaa vähän kuin itselle. Se tosin saattoi olla aika yksityiskohtainen ja lopputulos hyvinkin rautalankainen ja käskynjakoa muistuttava. Että kaikki tulee varmasti ylös eikä mitään unohdu. No, yritimme lopulta ottaa asiaan vähän keskustelevamman lähestymisen ja uskoisin, että meillä mulla on edelleen kavereita.

Omaan päänsisäiseen vinoutumaani ei kuitenkaan oikein ole mitään kepulikonstia, mutta kovasti yritän tässä prepata itseäni, jotta nuttura löyhenisi lauantaihin mennessä. Että se on ihan ok, jos jokunen vuoden aikana mietitty yksityiskohta löytää ennalta-arvaamattoman toteutuksen tai kulman takaa hypähtää kutsumaton sattumus. Pääasia, että kaikilla olisi kivaa. Myös mulla.

 

8 kommenttia:

  1. Mulla on tismalleen samasta aiheesta postausaihio luonnoksissa! Juhlapaikalle soittaessa ja asioita läpikäydessä mietin vaan että 'kiva, mä voin sitten nostaa ne juomat esiin siinä vaiheessa kun x, ja mun pitää sitten muistaa huolehtia että ihmiset tekee x'... kunnes tajusin, että enhän mä voi itse olla keittiön puolella ja ns. kulisseissa omissa häissäni! Mä olen vuosikausia haaveillut omasta pitopalvelusta/juhlasuunnitteluyrityksestä, joten nyt kun olisi oikeasti isot juhlat niin en pääsekään puuhaamaan itse! :D täytyy vaan suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen niin, että taustajoukoilla on helppo hoitaa juhlapäivän pienet tai isommat jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muistaa jakaa niitä suunnitelmia muiden kanssa! Mulla tässä on selvä kehityskohde...

      Poista
  2. Mulla oli tosi samankaltaisia ajatuksia ennen häitä. Osaan kyllä nauttia järjestämistäni juhlista, mutta aina samalla huolehdin, että ovathan kaikki tarjoilut nyt kunnossa ja viihtyväthän vieraat jne. Yksi iso helpottava juttu häissä oli seremoniamestari, joka piti aivan loistavasti lankoja käsissään ja kun kerran kysyin häneltä varmistusta johonkin asiaan niin hän sanoi heti, että kaikki on hoidossa ja mun ei tarvitse huolehtia mistään. Sen jälkeen päätin, että kaikki saa mennä ihan omalla painollaan ja että tänään vastuu on jollakin muulla. Meillä oli mitä onnistuneimmat juhlat eli tämä asenne todellakin kannatti oman mielenrauhankin takia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin huippu seremoniamestari kyllä piti langat käsissä ja hääcrew muutenkin toimi loistavasti! :)

      Poista
  3. Mä tunnistan niin itseni tästä sun tekstistä!:D Mulla nämä monisivuiset ohjeistukset/käskytykset oli ihan toimivat, koska niiden avulla sain suollettua kaikki ne päänsisäiset suunnitelmat myös muille ja se autto selkeästi mielenrauhan saavuttamisessa, kun tiesi, että nyt muutkin tietää mitä tehdä ja jos ei tiedä niin ainakin niillä on paperi, mistä tarkistaa. Ja selkeästi toimi ihan käytännössäkin, sillä hääpäivän kaikki sujui tosi mallikkaasti ja huomaamattomasti eikä juhlan aikana itse tarvinnut miettiä pahemmin mitään. Uskon, että teillä kaikki sujuu kanssa niin hyvin, ettei sun tarvitse tehdä hääpäivänä interventiota apujoukkojen touhuihin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin sain sitten lopulta annettua mun listat eteenpäin, kun käytiin niitä yhdessä häiden aattona läpi. :D

      Poista
  4. Tuttuja ajatuksia, ja edellisiä toistaen tunnistan itseni hyvinkin vahvasti näistä ajatuksista. Tuntuu pelottavalta luottaa ja uskaltaa jättää kaikki muille, vaikka samalla ajattelinkin myös niin, että itse ainakin tekisin aivan kaikkeni läheisteni eteen jos olisin samassa tilanteessa, ja haluan ajatella heidänkin ajattelevan samoin. :)

    Tsemppiä ja iloa huomiseen! Ja muista nauttia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika hyvin mielestäni lopulta onnistuin tässä haasteessa. :D

      Poista