Piirakkatalkoot

Aina jaksetaan toitottaa, että juhlista pitää tehdä omannäköiset. Olen samaa mieltä. Jännästi sitä kuitenkin yleensä häihin saapuessaan tietää mitä tuleman pitää. On vihkiminen, kilistelyt, syödään ja juodaan. Joku puhuu, kakkukahvit ja sitten tanssitaan. Me ei olla poikkeus. Väitän meidän häiden silti näyttävän meiltä ja tässäkin kohden pirulainen piileskelee yksityiskohdissa. On istuintyynyt, kakunkoriste ja paljon laseroitua vaneria. Yksi ruokapuolen tärkeä homma mulle oli mummin piirakat.

Mummin leipomat karjalanpiirakat on olleet lastenlasten (ja muidenkin) herkkuina aina mummilassa, mutta myös juhlapäivinä jouluista ylioppilasjuhliin. Ja nyt kolmen viikon päästä myös meidän häissä. Valitettavasti aivan uunituoreina niitä ei logistisista syistä pöytään saada, joten piirakkatalkoot pidettiin nyt hyvissä ajoin tänä viikonloppuna kolmen sukupolven voimin. Vaikka oikeastihan näitä ei saa karjalanpiirakoiksi kutsua, koska mentiin törkeästi käyttämään laktoositonta maitoa.

Joskus muinaisissa sukujuhlissa serkkupojat innostuivat piirakoidensyöntikisaan ja vetäisivät 12 kappaletta kukin, mutta me laskimme kuitenkin huomattavasti vaatimattomamman saldon vierasta kohti. Kolmessa erässä leivottuina piirakoita syntyi lauantain linjastolta pyöreästi 150 eli kolme kullekin ruokailijalle. Täytyy todeta, etteivät mun rypytystaidot parantuneet minnekään, mutta pulikkaa osaan jo ihan kohtuullisesti pyörittää.