Hääkakun toppaus

“Kaunis kakku ei tarvitse laelleen mitään härpäkettä”, ajattelin.

Sellaiset viime vuosituhannelta tutut muoviukkelit ja -akkelit kakun päällä nyt vaan ovat rumia, vaikka kuinka hahahah-hauskasti se morsian sitä sulhoa raahaisikin. Nyt tosin näkyy varsin tyylikkäitä vanerista leikattuja Mr&Mrs -koukerokylttejä tai jopa personoituja tekstejä, mutta Pinterest-ähkyssä olen jo ehtinyt niihinkin kyllästymään. Sama homma miniviirien kanssa.

Luulen, että tässä vaiheessa suunnittelua voisi olla taloudellisesti kannattavaa blokata Etsy. Ihan vaan vahingossa nimittäin törmäsin mustasta akryylista leikattuun kiipeilyaiheiseen kakunkoristukseen. Puolustuksekseni haluan mainita, että harkitsin ja epäröin asiaa, sillä tuollainen kaksiulotteinen koristehan näyttää hyvältä rajallisesta katsantavinkkelistä. Ja meneehän se nyt ihan kirkkaasti sinne häiden turhakepuolelle. Menin näyttämään kuvaa Henkalle, joka totesi: “Me otetaan toi.”

Koristus saapui luvatussa aikataulussa, vaikka se Jenkkilästä matkasikin toki jonkin aikaa. Asiakaspalvelulle myös kiitosta, sillä pyynnöstäni tyttökiikkujan poninhäntä oli leikattu vähän standardia lyhyemmäksi! Ainut miinuspuoli tässä hankinnassa oli postikulujen lisäksi ylläritulli, joka oli tältä nettishoppailijalta unohtunut kokonaan. Hupsista. Mutta nyt sitten hommataan sellainen kakku, että ainakin sopii koristeeseen!

Häähotelli

Meidän juhlapaikka on sen verran skutsissa, että hotellitarjonta on kauniisti sanottuna rajoittunut. Yhdyn Jotain keltaista -Iiran ja jokusen muukin kanssahääblogistin avautumiskuoroon kotimaan hotellitasosta: voisi olla korkeampikin. Vähänkin kun lähdetään ydinkeskustan ulkopuolle, maakunnista puhumattakaan, on hotellien viimeisin päivitys hyvällä tuurilla 90-luvulta - eikä tämä näy hinnassa.

Ei tässä kuitenkaan mitään Mannerheim-sviittiä etsitä. Kunhan ei olisi nuhjuinen ysärisimulaatio tai pelkistetty konferenssihotelli. Yritin selata vähän Bookingia ja Airbnb:täkin, mutta tulos oli heikko. Jälkimmäisestä olisi kyllä löytynyt hulppean näköisiä ratkaisuja, mutta näissä olisi pitänyt itse nousta aamulla kokkaamaan hääbrunssi. Nope.

Äiti riensi kuitenkin apuun ja pohti ääneen eikö Fiskars ole siedettävän ajomatkan päässä meidän tapahtumapaikasta. Ryntäsin siis uudelleen googlen kimppuun ja Fiskars tarjosi kolme vaihtoehtoa, jotka vein raadin eteen Henkalle. Wärdshus ja Tegel toimivat kumpikin hurjan kauniissa rakennuksissa, mutta kuvien perusteella huoneista puuttuu auttamatta se spesiaaliripaus, jota kaipaan.

Villa Taika on sen sijaan pienempi B&B-henkinen hotelli hieman Fiskarsin ulkopuolella. Heiltä löytyy kolme sviittiä, joista kaikki olivat vähän enemmän kuin tusinahotellihuoneet. Itse pidin kuvien perusteella eniten Saffron-sviitin sisustuksesta, mutta Henkkaa houkutti Lootuksen terassi. Kyselin päätöksentekoapua paikan päältä ja meille suositeltiin ehdottomasti Lootusta sen yksityisemmän sijainnin ja juurikin ihanan terassin vuoksi. Hääyöpakettina koristeluilla ja terassiaamupalla yöpyminen maksaa 150€, joten buukkasimmekin avioelämän ensimmäisen majapaikan samoin tein.

Hieman myöhemmin rupesin arpomaan häitä edeltävän yön majoitusta itselleni ja kaasoilleni. Palasin jälleen kerran hakukoneiden pariin, kunnes pääsin selailussani Villa Taikan kohdalle ja hämmästyin omaa pöljäilyäni. Tietysti fiksuin ratkaisu on yöpyä kaasojen kanssa samassa hääyöhotellissa! Otin neuvottelupuhelun Villa Taikaan ja he ehdottivat meille kolmelle Aurinkosviittiä, joka sijaitsee yksin hääsviitin kanssa samassa rakennuksessa. Varasinkin huoneen kahdeksi yöksi, jolloin kaasoni (ja Ensun mies) pääsevät häiden jälkeen hotellin lakanoihin keräämään voimia seuraavan aamun siivousurakkaan. Henkka yöpyy edeltävän yön bestmaniensä kainalossa, joten pääsemme tyttöjen kanssa fiilistelemään tulevaa päivää ihan kolmistaan. Toivotaan vain, ettei ilta juhlapaikan puunauksessa veny yöksi.

Syyslomalla vietettiin muutama yö riippumatossa - miljoonan tähden hotellissa.

Sukkanauha - let's geek!

Sulho sukeltaa helman alle ja hamuaa hampailla sukkanauhan reunaa. Juhlakansa kyselee, että mitäs siellä tehdään, kun noin kestää ja joko näit vilauksen iltapalasta.

Häiritsevää? Kiusallista? Noloa?

Lienenkö saanut liian vapaan kasvatuksen, mutta mulle tämä skenaario ei ole kiusallinen kauhukertomus vaan veikeä pilkahdus silmäkulmassa. Meillä sukkanauhan heitto on siis ehdoton osa ohjelmaa. Saattaa tosin olla, että itse heittoon keksitään jotain twistiä. Asia on nimittäin niin, että meiltä löytyy laatikosta kuusi (6) Henkan nappaamaa nauhaa. Sillä on sellainen bravuuri: onnistumisprosentti 100 (sukkanauhoissa, yksi viehe lensi ohi). Halutaan siis keksiä hauska tapa tuoda tämä sukkanauhadetalji esiin ja Henkalla vissiin oli jo jotain näkemystä tästä. Itse ripustaisin nauhat ehkä vain pyykkinarulle nimilappujen kera, mutta sulhasella taitaa olla aktiivisempia ajatuksia...

Minulla olisi siis valikoimaa valmiina, ja aluksi ajattelinkin vain poimia laatikosta sopivan. Mutta sitten… Niin. Häähömppäys iski.

Tahdon Potter-sukkanauhan! (Tästä eteenpäin tekstissä on vahva nörttiviba, en pahoittele.)

Suuntasin siis tällaisen pikkukrääsän pyhättöön eli Etsyyn ja ensisilmäyksellä Potter-sukkanauhavalikoimaa oli jopa ihan kivasti. Mutta miksi, oi miksi, Deathly Hallows -symboli pitää tunkea kaikkialle minne se ei kuulu. Se EI ole mikään yleispätevä potterfanisymboli, vaikka sitä tunnutaan sellaisena käytettävän. Esimerkiksi “Always” olisi täydellinen lainaus sukkanauhassa, mutta Deathly Hallows ei liity siihen yhtään mitenkään ja silti se pitää ympätä jokaiseen vaihtoehtoon. Ärsyttävää. Platform 9¾-teemaisessa nauhassa ei oikein ole mitään ideaa (joku “yhteisen matkan aloitus” pistää kakomaan imelyydestä) ja nauha pienellä siepillä on aika kaukaa haettu (“Catch me if you can!” tai jotain sinne päin).

Loppupeleissä arvoin kahden vaiheilla ja turvauduin kaasoapuun. Ensimmäinen vaihtoehto oli räikeästi rohkelikkoa kirkuva nauha, jonka Potter-viittauksen melkeinpä kuka tahansa tajuaa heti kun se sieltä helman alta on ongittu. Haluaisin, ettei mun nauhapanostus jäisi kansalta täysin huomaamatta, joten olin jo vähän kallellaan tähän suuntaan.

Kunnes kaasot käänsi mun kelkan. Tämä perinteisemmän ja ehkä pikkiriikkisen tyylipuhtaamman nauhan Potter-viittauksessa on pieni nörtähtävä vitsi ja Ensun sanoin se on “enemmän truepotterfanin sukkanauha, kun tällaiset maallikot ei tajuu ilman googlea”. JA SE SAAPUI TÄNÄÄN!

(Ei kerrota Henkalle paljonko maksoi.)

Kalustusvarustus

Meidän juhlatilassa ei paria suorakaiteen muotoista pöytää lukuunottamatta ole kalustusta, joten kaikki pitää tuoda paikan päälle. Tämä tuo luonnollisesti sähköpostirumbaan yhden palveluntarjoajan lisää: tarvitaan kalustevuokraamo.

Meillä oli alusta lähtien ajatuksena istuttaa vieraat pyöreisiin pöytiin. Ne vievät huomattavasti enemmän tilaa kuin suorakaiteet vastaavalle ihmismäärälle, mutta koska meidän juhlatilaan on todistettavasti mahdutettu suorakaiteilla päältä sata henkeä, olen vakuuttunut, että meidän vajaa 50 mahtuu kyllä ymmyrkäisestikin. En kyllä ole tätä millään pohjapiirroksella todentanut, joten ehkä se olisi hyvä vielä varmistaa…

Pöytiä on tarkoitus tulla kahta kokoa: yksi isompi, noin 10 hengen pöytä meille, kaasoille ja bestmaneille puolisoineen ja sitten loput viidestä kuuteen pöytää 6-8 hengelle. Pieni pelivara pöydän ympärille asetettavien istujien määrässä tuo mukavasti joustoa, kun joskus ryhdymme tuskailemaan istumajärjestyksen kanssa. Yksi vähän kurja juttu pyöreissä pöydissä kyllä on: “vastapäätä” istujaan on kovin pitkä matka ja lopulta koko pöydän yhteinen keskustelu vaikeaa. Ei, olin väärässä. On niissä toinenkin kurja juttu. Keskellä jää suuri tyhjä tila, johon pitää suunnitella koristusasetelma. Argh.

No mutta siis, pyöreät pöydät. Ja sitten tarvitaan tuolit. Mutta se vasta olikin vaikeaa. Lähes kaikilta vuokrausfirmoilta kyllä löytyy pyöreitä pöytiä, mutta ah kuinka vaikeaa on löytää ei-aivan-karseita tuoleja kohtuu hintaan. Suurin osa on niitä muovihäkkyröitä, jotka on varsin selvästi tarkoitus huputtaa. Tuolihuput eivät kuitenkaan istu (heh-heh) meidän tyyliin ja ovat kalliitakin pirulaiset.

Näillä kriteereillä emme löytäneet turhan montaa kalustevuokrafirmaa, mutta kolme tarjouspyyntöä saimme lähtemään. Yksi ei vastannut ja toinen kahdesta oli selvästi parempi. Tarkoitus on näin ollen hakea kalusteet torstaiaamuna Intercomin varastolta. Ja ihmetellä mihin kulkuneuvoon saadaan mahtumaan halkaisijaltaan 180 cm pyöreä pöytä...

Tyynytaisto

Olen ehkä vähän kaheli.

Mun tarkoituksena on tehdä jokaiselle vieraalle oma, personoitu ja nimikoitu istuintyyny. Jep. Jokaiselle. Tyynyt odottaisi sitten kunkin penkillä ja toimisivat samalla sekä paikkakortteina että yleisilmeen luojina ja koristeina. Pyllynpehmikkeinä toki myös.

Tässä kohden pitää tunnustaa, että idea ei ole mun oma, vaan törmäsin toiseen yhtä kaheliin morsiameen joskus kauan sitten Eilen tein -blogissa. Tai oikeastaan Hanne oli vielä aika paljon kreisimpi, koska heillä vierasmäärä oli tripla. Nostan hattua. Tuollaisista Hannen tasoisista tyynyliinoista meidän vieraiden on tosin turha haaveilla, sillä mun painotaidot loppuu kesken. Meidän versio on enempi tilkkutäkkimäinen. Olenkin hamstrannut vanhempien ja isovanhempien luota erinäisiä tilkkupaloja ja vanhoja verhoja, joista kursin kokoon tyynyliinoja. Nimikointi tapahtuu sitten kirjoen, kangasväreillä painaen tai kirjaimia ommellen.

JYSKin myyjää hymyilytti aika leveästi, kun kerrottiin, että otettaisiin näitä teidän sisustustyynyjä 40 kpl (vieraslista tosin paisui tämän jälkeen ja pitänee hakea täydennystä). Mietin, että pitäisikö kertoa mihin tarkoitukseen nämä tulee, mutta sitten ajattelin, että myyjällä on ehkä hauskempaa oman mielikuvituksensa kanssa. Tyynyt tosiaan maksoivat 2€/kpl, joten aivan ilmaisiksi näitä en voi väittää. Perustelin hankintaa kuitenkin itselleni (ja Henkalle) tyynyjen monitarkoituksellisuudella, ja lisäksi lähtökohtaisena ajatuksena muut tykötarpeet ovat jo olemassa.

Alunperin olin luokitellut vieraslahjat turhakeosastolle ja ei meidän häihin -kategoriaan. Meillä ei kuitenkaan ole tarkoitus säilöä tyynyjä häkkivarastossa enää häiden jälkeen, joten toive on, että jokainen vieras vie omansa mukanaan. Kappas keppanaa ja hupskeikkaa, yhtäkkiä onkin vieraslahjat. Tästähän saa sitten tulevaisuudessa oikein mukavan kuurupiiloleikin, kun meidän vieraat joutuu hakemaan tyynyt kellarikomerosta näytille joka kerran, kun odottavat meitä kylään. Ähäskutti. No ei vaineskaan, en ihan aikuisten oikeasti pahastu, jos tyynyt päätyvät loppusijoitukseen mökin vintille. Kunhan ne eivät ole meidän varastossa enää heinäkuun jälkeen.