perjantai 18. tammikuuta 2019

Meidän valssi

Ehdin jo avautua kuinka häävalssin löytäminen on keskikokoinen mahdottomuus. Suomenkieliset, vähemmän humpahtavat valssit tuntuvat olevan harvinaisuus ja sitten iskee vielä oma nirsoilu. Tai sopimaton sanoitus.

Mutta sitten! Löytö! Nimittäin Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas.



Tätä ei ehkä voi kutsua aivan ilmeisimmäksi häävalssiksi. Lukion äidinkielenopettajani olisi otettu siitä hartaudesta, jolla sanoitusta analysoitiin ja meidän kahdenkin tulkinnat poikkesi vähän toisistaan. Joka tapauksessa tekstin rakkaustarinalla ei ole kovin hilpeä vire eikä Kalevala-henkisyyttä voi aivan nuorekkaimmaksi trendiksi kutsua.

Mutta me kummatkin tykätään! Tuosta biisistä välittyy sellaiset pohjoisen luonnon mystiset vibat ja samalla löytyy sekä herkkyyttä että enemmän ytyä. Tahti on aika reipas, että mua houkuttaisi pyytää bändiltä pientä helpotusta, mutta Henkka hylkäsi heti kättelyssä sellaiset nössöilyt. Lähempänä heinäkuuta patistan sen sitten mun tanssiopettajaksi, joten toivotaan, että mäkin suoriudun tästä koitoksesta ilman huomattavampaa töhöilyä.

torstai 17. tammikuuta 2019

Ja voittaja on...

Kiitos kaikille, jotka osoittivat mielenkiintonsa ryhtyä photobooth -rekvisiittasetin uudeksi holhoojaksi! Äärimmäisen tiukka arvonta on nyt suoritettu eikä edes lumimaailmanloppu voinut sitä estää. Yritys oli kyllä ihan hyvä. Virallisena arvonta-alustana toimi tämän talouden uskottavin päähine, eli Henkan karvalakki, ja virallisina valvojina kolme talitinttiä.



Parahimmat onnittelut Annaliinalle! Kurkkaathan sähköpostiasi, niin sovitaan paketin toimitus. :)

Viikonloppuna messuillaan jälleen ja minäkin suuntaan Kaapelitehtaalle sunnuntaina. Hirmuiseksi harmituksekseni hääblogimiitin ennakkoilmottautuminen sujahti kaikesta kyttäämisestä huolimatta ohi, mutta jos vain aikataulut antavat myöten, aion ehdottomasti tulla jännittämään Vuoden Hääblogi -tittelin julkaisua. Nähdään siellä!

tiistai 15. tammikuuta 2019

Ei ihan turhat häämessut

Tammikuu tupruttaa tuvat täyteen lunta ja hääblogit messukuulumisia.

Minäkin seikkailin viime lauantaina Wanhaan Satamaan ja Mennään naimisiin -messuille. Kiikuin kauan kahden vaiheilla lähdenkö messuille ollenkaan, sillä 15 € sisäänpääsy (ja lisukkeeksi 2 € narikka) tuntuu aika kovalta vaatimukselta verrattuna puolta halvempaan Love Me Do:hun tulevana viikonloppuna. Omasta kokemuspohjastani löytyy yhdet aiemmat Mennään naimisiin -messut ja myös tiedossa oleva sormus&mekko -painotteisuus oli niin ikään pieni turn off - itselläni kun nuo kummatki löytyvät jo lapasesta.

Mutta onneksi lähdin!

Alkajaisiksi tahdon hehkuttaa @sarilovesart:ia, joka piti pientä kalligrafiapistettään Suomen taidetarvikkeen kyljessä. Vankkumattomana etanapostin fanina olen haaveillut hääkutsuihin ja myös niiden kuoriin panostamisesta. Olisi huippua pystyä kalligrafioimaan kutsut itse! Juttelin Sarin kanssa pidemmät pätkät, sain ammattilaisen tiivistetyt vinkit kalligrafian itseopiskeluun ja ostin harjoituspaketin sekä sivellinkynän. Sormia syyhyttää jo! Sarin ständillä oli myös upea idea kirjailla valkoisella ikkunatussilla erilaisiin vahapintaisiin lehtiin, kuten nyt suosiossa oleviin eukalyptuksiin. Ei tule meillä käyttöön, mutta olisi kiva idea vaikka paikkakortteihin!



Pääsin myös jututtamaan itse Vuoden hääpukusuunnittelija -hattutemppuilijaa Heidi Tuiskua alusvaate- ja mekonmuokkausasioissa. Sovittiinkin, että koppaan mekon kainaloon ja piipahdan Heidin liikkeessä sovittamassa rintsikkapuolta. Tämä oli pienoinen helpotus, sillä olen tuskastellut liiviostosten kanssa: kuinka turhauttavaa olisi ravata kotiin erilaisten liivien kanssa havaitakseen niiden pilkottavan milloin mistäkin puvun kulmasta.

Kolmas erityismaininnan arvoinen kohtaaminen oli Kilroyn Kaisan kanssa. Ollaan viime aikoina mietiskelty häämatkaongelmaa ja Kaisalta sai tuoreita vinkkejä puntaroitaviksi. Luonnollisesti messuilla tuli osallistuttua myös myrjardiin eri arvontaan, kuten kihlajaisvideon tavoitteluun upeaständiseltä Valo Films:ltä. Myös Henkan puvusta vastaava Turo arpoi messuilla räätälöityä pukua ja ei kai yksi ylimääräinen pahaksi olisi!

On kuitenkin myönnettävä, että niillä koltuilla ja eritoten sormuksilla on selvä yliote messujen tarjonnassa. Ainakin aiempina kertoina Love Me Do:n messutarjonta on ollut hieman monipuolisempi, vaikka Mennään naimisiin mututuntuikin petranneen viime vuodesta. Oma superasiantunteva fiilikseni onkin, että eritoten jos mahdollisuus on vain toisiin messuihin, satsaisin vasta tulevaan viikonloppuun. 




lauantai 12. tammikuuta 2019

Inventaario - ja arvonta!

Ajattelin naputella pientä inventaariota loppuvuoden aikana hamstratuista hääaiheisista ostoksista. Facebookin hääkirppisten lisäksi olen ollut onnesta soikeana, kun kaverit ovat lahjoittaneet tai myyneet pilkkahintaan omien häidensä somisteita meidän käyttöön. Henkka kyllä nosteli vähän kulmakarvoja, kun toistamiseen samalla viikolla kompuroin kotiin syli täynnä tavaraa kaverien illanistujaisten jälkeen.

Kaasoni Ensu välitti minulle säilytyslaatikollisen jokaisen hääkattauksen kulmakiviä: Ikean knoppa-lakanoita. Näitä on nyt 18 kpl, mutta meidän pyöreät pöydät vaativat pientä ompelukoneen laulatusta ja joudunkin kursimaan lakanoita pareittain yhteen. Lisäksi lakanat ovat yksinkertaisina aivan liian ohuita, joten vielä tarvitsee muutaman lisää.
Henkka: “Ihanko varmasti tarvitsee?” 
Minä: “Kyllä tarvitsee! Voin näyttää sulle tässä…” 
Henkka: “Okei okei, varmistin vaan!”


Toiselta kaverilta sain ihan alkuun ison valkoisen sateenvarjon, joka on kuuleman erityisen hyvää karmaa kantava yksilö, sillä se on kiertänyt jo kolmet häät käyttämättömänä! Toinen superlahjoitus oli upea iso tauluraami, jonka ajattelin pääsevän valokuvausnurkan somisteeksi. Näiden lisäksi sain vielä hyvän kasan led-kynttilöitä ja muutamat taulutuet. Meidän juhlapaikalla ei aitoja kynttilöitä sovi polttaa, joten nämä pääsevät varmasti käyttöön illan hämärtäessä. Ainakin iki-ihanat puuceen kopit tarvitsevat pientä valaistusapua. Taulutukientarvetta ei ole vielä vahvistettu, mutta kelpaavat varmasti eteenpäin, jos jäävät meillä käyttämättä.

Viinipullonkorkkien hamsterointi on jatkunut ja nyt niitä alkaa olla sellainen Pentikin iso paperikassillinen. Korkkien menekkiä on kylmiltään vähän vaikea arvioida, joten pitäisi pikkuhiljaa maanitella DIY-inspiraatiota esiin.

Kirppikseltä on tarttunut matkaan myös hanallinen juoma-astia ja minilipputankovalot, jotka alustavasti ajattelin viritettäväksi huussien eteen pystytettävään telttaan (jota ei vielä ole…). Heikkona hetkenä retkahdin ostamaan myös neljä isohkoa vanhaa ikkunaa, joihin voisi askarrella tervetulotoivotukset, istumajärjestyksen, ohjelman ja menuun. Tämä taitaa olla jo aika nähty juttu, mutta eipä tässä varsinaisesti trendihäiden aallonharjalla yritetäkään ratsastaa. Ja ne on nätit!


Ensu siivosi nurkistaan meille myös photobooth-rekvisiittaa, mutta tultiin siihen tulokseen, että nämä taitaa jäädä meillä käyttämättä. Niinpä ajattelin laittaa hyvää kierrokselle ja lahjoittaa tämän kuvassa näkyvän setin uuteen kotiin! Paketti on noudettavissa viikon päästä sunnuntaina Love me do -messuilta tai postikuluja vastaan se matkanee myös kauemmas. Jos halajat näiden uudeksi omistajaksi, pistä kommenttia alle tai ujostuksen iskiessä tökkää vaikka sähköpostilla nistijanoori@gmail.com!

Jos innokkaita ottajia on enemmän kuin yksi, virallinen arvonta suoritetaan torstaina 17.1.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Polttaripeli on avattu!

Mun kaasokaksikkoni vihjaisi tuossa ennen joulua, että polttareiden vieraslista voisi olla ajankohtainen. Ja viime viikolla ne sitten asetti jämäkäksi deadlineksi tammikuun lopun. Kääks!

Mullahan on siis vähän heikosti naispuolisia kavereita, kun tuo teknillisen fysiikan opiskelija-aines on tässä suhteessa aika homogeenista. Onneksi eletään nykyaikaa eikä väärä sukupuoli ole este yhdessä juhlimiselle. Itse olen osallistunut kaksiin polttareihin, joista noin 50 %:ssa juhlahelynä on ollut sulhanen. Näin ollen kaasoille lähteneellä listalla oli bestmanien puoliskoiden lisäksi yksi nainen ja neljä miestä.

Valehtelisin, jos väittäisin (jee, korvamato!), ettei mua jänskätä, miten polttariporukan yhteispeli toimii. Teekkarijengi on ehkä nähnyt kaasot ohimennen jollain kaverisitseillä, mutta aika eri konteksteista nuo tulevat. Ja bestmanien puolisot eivät sitten tunne kuin toisensa. Vaikka haluan juhlistaa tilaisuutta myös teekkarikavereiden kanssa, kaipaisin polttareissa toisaalta ehkä myös hömpöttelyä ihan pelkällä naisporukalla. Toisaalta olisi kyllä huippua viedä pojat manikyyriin tai askartelemaan kukkaseppeleitä! :D Jostain kaksiosaisesta konseptista vähän juteltiinkin kaasojen kanssa, mutta oon ihan onnellinen, ettei polttareiden toteutuspuoli ole mun päänsärky...

Polttariohjelma puolestaan ei huoleta. Mun ja kaasojen ystävyys alkaa pikkuhiljaa täysi-ikäistyä, joten jokseenkin luotan tyttöjen tietävän mikä muhun uppoaa ja millaisia juttuja kauhistun. Esimerkiksi puhdas nolausohjelma (kuten karaoke, köh) ei nappaa, mutta pieni hassuttelu kuuluu kyllä asiaan. Yhteistoimin puuhastelu on parasta, vaikka erinäiset extreme-jutut on myös enemmän kuin tervetulleita.

Ja onnistunut yllätys olisi kyllä huippu! Voin kuitenkin vakuuttaa, että tahtomattanikin mulla on heti keväästä alkaen kaikki antennit törröttämässä ja polttaritaajuudelle viritettynä, joten onnea vaan tytöille.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Turhakeosasto

Onko houkutusalttiimpaa kuluttajaryhmää kuin vaaleanpunaisissa häähöyryissä leijailevat tulevat morsiamet? Miksei suhlasetkin, mutta jännästi tämä turhakelista on kallellaan toiseen suuntaan. Näiden kohdalla mulle ei kuitenkaan tuota minkäänlaisia ongelmia hätistää pientä kapitalistia kauemmaksi kukkarolta. Ja enhän mä muutenkaan koskaan osta mitään turhaa. Köh. Köh. Köh.

Heittokimppu - Se “oikeakin” kukkapuska on minusta aika turhake, joten lukuisten kanssamorsianten suosima heittokimppuhärdelli menee yli ymmärryksen. Omaa sisustussilmää ei hivele kellastunut ja pölyinen morsiuskimppu takan päällä, joten olen vain tyytyväinen, että kimppu siirtyy heitossa jonkun toisen ongelmaksi.

Heittosukkanauha - Mun sukkanauhahan on überhieno, joten periaatteessa vähän surettaa luopua siitä. Toisaalta kuten niin moni muukin häiden “muistoesine”, päätyisi sekin tuon päivän jälkeen vain sekatavaralaatikon ahmaisemaksi.

Häälaukku - En aio kanniskella hääpäivänä mukana oikeastaan mitään. Mahdollisen huulipunan sijoitan kaasojen laukkuihin ja jos puhelin ei mahdu sen kaveriksi, sujautan luurin varmaan törkeästi Henkan povariin.

Häätuoksu - Luettuani ensimmäisen kerran häätuoksusta jostain hääblogista ajattelin, että tämä on taas yksi asia, johon on lisätty hää-etuliite ja tehty siitä erityinen must-have. Sittemmin valistuin ajatuksesta, että tuoksuassosiaation avulla tuohon spesiaalipäivään on tarkoitus jälkikäteen aina palata tämän spesiaalituoksun avulla. Ajatus on oikein kiva ja voin itse allekirjoittaa tuoksuassosiaation toimivaksi konseptiksi. En käytä hajuvettäni arjessa, mutta suihkaus saa vatsanpohjaan sellaisen mukavan odottavan innostuksen, jonka yhdistän opiskeluaikojen sitseille tai vuosijuhliin laittautumiseen. Olen kuitenkin vahvasti skeptinen syntyykö yhdestä käyttökerrasta moista tuoksujälkeä. Oman hajuveden kun haistaa kuitenkin vain pari ensimmäistä hengenvetoa, kunnes nenä turtuu. Siispä samoilla tuoksuilla mennään kuin kaikki muutkin bileet tähän asti!

Hääparin skumppalasit - Hääparille spesifioidut lasit kuuluvat konsepteihin, joista olen ollut autuaan tietämätön ennen hääskeneen sukellusta. En kuitenkaan kaipaa häihin mitään muovikrääsää ja toisaalta kalliit, kaiverretut kristallit jäisivät vain hyllyyn keräämään pölyä.

Sormusrasia tai -tyyny - Tiedättehän, sellainen erillinen koristeellinen rasia tai tyyny. Jossa sormus on sen 20 minuuttia. Kuka näitä keksii?

Kakkosmekko - Lähtökohtaisesti olen vähän sillä kannalla, että älä osta häämekkoa, jonka haluat vaihtaa kesken juhlan pois. Mutta. Ymmärrän myös, että esimerkiksi etukäteen maistraattissa käydessä ei tälläydytä siihen ykkösmekkoon ja toisaalta keskustan jatkobaariin ei edes päästetä morsiusmekossa. Mutta huvin vuoksi vaihdot ihmetyttää, kun sitä omaa häämekkoa saa muutenkin pitää vain hetkisen.

Vaimomekko - Jälleen termistöä, joka lienee täysi vieras hääkuplan ulkopuolella eläjille. Tätä tyypillisesti valkoista tai vaaleaa mekkoa on tarkoitus käyttää ensimmäisenä päivänä vaimona. Minä ajattelin kuitenkin käyttää ensimmäisen vaimopäiväni siivoukseen ja roudaamiseen eikä uusi valkoinen mekko ehkä ole tähän aivan optimi.

Vieraslahjat - Pata kattilaa ja niin eespäin: meillehän tulee vieraslahjat. Mutta vain puolivahingossa! Suhtaudun aika nyrpeästi kaikkeen kodin pikkukrääsään ja rehellisesti sanottuna myös monet “hyötylahjat” tulitikuista kynttilöiden kautta pullonavaajiin jäävät vain kaappeihin pyörimään. Lahjakarkki ei varmasti minun paikaltani jää syömättä, mutten sellaista osaa kaivatakaan. Lottorivi-ideasta olen joskun jostain hääblogista lukenut ja se on ehdottomasti paras vieraslahjavinkki tähän asti.

Kaksi tuoksuani, 7 ja 5 vuotta vanhat. Mun kulutustahdilla uuden ostaminen saattaa ehkä tulla ajankohtaiseksi omille yhdeksänkymppisille.