tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hääblogipäivä

Hääblogipäivän mahdollisti kaupallinen yhteistyö seuraavien tahojen kanssa: Clarion Helsinki, Valo Films, Vertical Club, Namina, Script Creative, Maxikarkki.fi, Pop Up Kemut, Ihana Kukkanen, Miraque-magneettiripset, Mionetto ja Häät-media.


Ensimmäiset ja ehdottomasti suureellisimmat kiitokset Sarahille ja Jasmiinalle, jotka koppasivat kontolleen Hääblogipäivä vol. 2 järjestämisen. Jo perinteeksi muodostuneen päivän ensimmäinen otos otettiin vuosi sitten Iiran ajatuksesta, joskin silloin osallistuin itse pelkästään päivästä lukemiseen. Nyt kuitenkin pääsin onnekkaasti pelipaikoille.

Ja jumpe, mikä päivä meillä oli!

Reippaana starttina ihana Häähumussa-Jasmiina veti meille tankotanssitunnin Vertical Clubilla. Itsehän en ole koskaan osannut kiivetä niitä leikkipuiston tankoja ylös tai apinoida pitkin liikuntasalin katosta roikkuvaa köyttä, joten hämmästykseni oli suuri, kun Jasmiinan alkeisopeilla roikuin ihan sujuvasti omassa tolpassani! Ei meidän muiden pyörähdykset ehkä ihan yhtä sulavia olleet kuin opettajalla, mutta kuiteskin! Ja oli superhauskaa! Näin jälkikäteen sääret ja polvet on tosin aika iloisen kirjavat.




Loppupäivän vietimme vaatimattomasti Clarion Hotel Helsingin sviitissä. Clarion halusi myös tarjota lukijoillemme Romanssi-pakettiinsa 10% alennuksen koodilla ROMANCE10. Tuo hemmottelupaketti löytyy Clarion Helsingin lisäksi Clarion Helsinki Airportilta, joten sehän sattuisi somasti esimerkiksi häämatkan alkuun. Koodi on voimassa vielä heinäkuun loppuun, 31.7.2019 asti, joten kanssakesämorsiot ja -sulhot huomio! Varauksen voipi tehdä Clarionin myyntipalvelun kautta sähköpostitse tai puhelimitse.





Namina kävi myös kertomassa meille aasialaisista hemmotteluhoidoista ja lupasi niin ikään tarjota blogin lukijoille 20 % alennuksen hoidoista. Koodina toimii Nisti ja Nööri ja se on voimassa 30.6.2019 asti. Sellaisen vinkin saimme, että kannattaa ehkä suosiolla valita hieronta-asteeksi alkuun "soft", sillä nämä ammattilaiset eivät ole mitään hipsuttelijoita.

Itse odotin kovasti Script Creativen workshopia, jossa Aini opasti meitä modernin kalligrafian alkeisiin. Minähän räpelsin jo meidän kutsukuorien osoitteet sivellintussilla, mutta Ainin johdolla päästiin kokeilemaan ihan oikeaa kalligrafiakynää, jota sai dippailla mustepurkkiin. Kynällä sai tehtyä todella ohutta jälkeä, mikä sivellintussilla on haastavampaa, mutta toisaalta mustedippauksen jälkeen paksumpaan vetoon holahti helposti pieni lammikko. Sivellintussi antaa käden asennon suhteen paljon anteeksi ja on ehkä eritoten itseopiskelijalle helpompi lähestymistapa. Oikealla mustekynällä saa kyllä sitten paljon herkempää ja ammattimaisempaa jälkeä aikaan, kunhan malttaa treenata. Saisikohan näitä kalligrafiakyniä sulkakynä-editillä…?


Loppupäivä kului häähöpötyksissä ja herkutellessa. Maxikarkki oli lastannut bloggareiden sokerinälkään karkkikulholliset (joskaan ei salmiakkia, höh) ja tarjoaa koodilla MAXIHUHTI ensimmäisen yli 30 € tilauksen toimituskuluitta huhtikuun loppuun asti, mutta tätä tarjousta ei voi yhdistää muihin.

Häät-media oli poiminut meille London Bridal Fashion Week:lta joitain tämän hetken kuumimpia hotteja. Hihoja ja kaksiosaisia pukuja on kai nähty jo jonkin aikaa ja itsekin olen ihastellut muun muassa Heidi Tuiskun blush-hameita pitsitoppien kanssa. Hihoissa esiteltiin kivasti vaihtelevuutta ja osa oli jopa vähän viittamaisia. Vähän vähemmän omaa makua olivat alusvaateinspiraatiosta lähtevät puvut, joista tässä esimerkkinä tyypillinen läpikuultava korsettiyläosa tai sitten vähän, öh, radikaalimpi vaihtoehto.

Ivory & Co / London Bridal Fashion Week
Ronald Joyce / London Bridal Fashion Week

Lilly & Charles / London Bridal Fashion Week
Danit Levi / London Bridal Fashion Week
Oltiin aivan superonnekkaita, sillä päivän dokumentoinnista vastasi Valo Films:in ilopilleri Asta. Astan kädenjälki näkyy myös tässä blogipostauksessa, sillä kaikki kuvat hääpukuja lukuunottamatta ovat tuon taitavan naisen otoksia. Jättimäinen kiitos Astalle!

Ja toinen samanlainen kaikille päivän muille bloggareille. Ootte huipputyyppejä!


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Maistelupettymys

Syksyllä päätimme pelata varman päälle ja pyytää häiden cateringin samalta pitopalvelulta, joka selviytyi mallikkaasti meidän juhlapaikan erityisominaisuuksista Ensu-kaasoni viime elokuisissa häissä. Unohtamatta luonnollisestikaan mainiota sapuskaa. Huomattavana lisäplussana Delicatessen järjestää myös maistelutilaisuuksia, mikä ei pitopalveluiden joukossa ole mikään itsestäänselvyys.

Tänä keskiviikkona päästiin sitten maistelemaan. Sanotaanko, että jos ei olisi tositilanteen kokemusta pohjalla, voisin tässä kohden pienesti panikoida. Oli nimittäin vähän pettymys.

Alkupalat maisteltiin kahdelta valmiiksi kootulta lautaselta, joilla kummallakin oli viisi eri maistiaista. Lautaset tarjoiltiin jääkaappikylminä, mikä on tietysti käytännön kannalta ymmärrettävää, mutta verotti minusta suuresti makuelämyksiä. Parmankinkkuni oli esimerkiksi vettynyt limaiseksi klimpiksi kylmässä paholaisenhillossa. Kaikkia alkupalavaihtoehtoja ei luonnollisestikaan ollut tarjolla, mutta painotus oli meidän kannaltamme vähän huono. Alkupalapettymys oli itselleni jonkinmoinen kolaus, sillä oma lautasmallini painottuu yleensä sille puolelle.

Pääruuan suhteen reissu ei ollut sen onnistuneempi, sillä kumpaakaan harkitsemistamme vaihtoehdoista ei ollut tarjolla. Lämminsavulohi oli kyllä todella hyvää ja sen olimme ajatelleetkin sisällyttää menuuseemme, mutta se ei tulisi meillä varsinaiseksi pääruuaksi. Lihavaihtoehtona maistettavana ollut ylikypsä häränniska (maukasta kuin se olikin) toimi pääruokana viime elokuussa emmekä siksi halua sitä toisintoon. Joudumme siis lopulta kuitenkin valitsemaan menuumme enempi vähempi sokkona.

Pääsimme kuitenkin vaihtamaan pari sanaa kasvotusten meidän tilausta hoitavan Petran kanssa ja sovittiin, että pidetään vielä detaljimpi palaveri kesällä. Palvelusta jäi muutenkin jälleen hyvä fiilis, joten eiköhän tämä tästä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

DIY: Viinipullonkorkkikirjaimet

Viinipullonkorkeista väsätty BAR-kyltti oli varmaan ensimmäisiä hää-DIY-inspiksiä, joihin vuosia sitten törmäsin. Tätä varten olin viime kesästä asti hamsteroinut Facebookin hääkirppisryhmistä korkkeja ja kauaskatseisesti pyytänyt veljeltä joululahjaksi kuumaliimapyssyn. Korkkikassi on Henkan riemuksi nököttänyt useamman kuukauden keittiön kulmalla odottamassa sopivaa askarteluvirettä, joka saapui nyt lopulta samaa kyytiä partsille paistavan kevätauringon kanssa.

Kuumaliima-askartelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta homma oli varsin hauskaa ja lähti alkukankeuden jälkeen rullaamaan hyvin. Vaikeinta oli alkuun hahmottaa miten kirjaimia lähtisi rakentamaan, mutta komppaan ehdottomasti Something blue and borrowed -blogin Jasminin neuvoa liimailla ensin pari kolme korkkia yhteen ja rakentaa kirjaimia eteenpäin näillä palasilla. Korkit eivät olleet keskenään mitenkään identtisiä, mutta kunhan yhteen “alkupalaseen” valikoi suurinpiirtein yhtä paksut korkit, ei rakentelussa ollut suurempia ongelmia. Korkit olivat toki myös eripituisia, joten niiden asettelu piti tasata kirjainten etureunan mukaan. Something blue -blogin Anniina ja Daniel vahvistivat omia kirjaimiaan kuumaliiman lisäksi neuloilla, mutta uskon meidän kirjainten pysyvän koossa ilmankin. Niiden ei tosin tarvitsekaan selviytyä lentomatkasta…

BAR-kyltin sijaan halusin pysytellä suomen kielessä, joten siitä tuli mielikuvituksellisesti BAARI. Jos korkkien lukumäärän tuomaa reunaehtoa ei olisi, meidän kirjaimet tavaisivat ANNISKELUALUE. Tähän olisi kuitenkin tarvittu lähes triplamäärä korkkeja eikä näitä nyt aivan valtoimenaan ole markkinoilla. Korkkeja jäi yli vielä ehkä yhteen kirjaimeen ja ajattelin säästää ne mahdollisia korjaustoimenpiteitä varten. Ilokseni sain rakennettua kaikki viisi kirjainta pelkistä viinipullonkorkeista eikä korkkikokoelmani skumppaversioita tarvittu. Ne lähtivätkin hääkirppiksellä rivakasti takaisin kiertoon.


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Visiitti juhlapaikalle

Kevät on pungertanut Etelä-Suomessa jo sen verran pitkälle, että lumet on kaikonneet meidän juhlapaikan ovea tukkimasta, joten oli aika tehdä tupatarkastus. Käytännössä tarkoituksena oli
  • mittailla
  • ottaa kuvia.
Meidän juhlapaikasta ei ole saatavilla pohjapiirrustusta, joten sellainen piti väsätä itse, jos halusi mallailla esimerkiksi pöytiä paikoilleen jo etukäteen. Arvatkaa halusinko. Lisäksi oli tarkoitus ottaa rutkasti kuvia, jotta voidaan jo etänä suunnitella valoja ja muuta koristelua.

Meidän juhlapaikka on siis vanha kivinavetta, joka koostuu kahdesta tilasta. Pienemmässä eteistilassa on nilkat niksauttava mukulakivilattia ja tälle puolelle on tarkoitus koota buffeepöytä, baari sekä aktiviteettipiste jälkimmäisen sisältäen vieraskirjan, salatehtävät ja sukkanauhavisan. Salin puolelle noustaan muutama epätasainen porras, mutta siellä kulku helpottuukin sitten lankkulattian ansiosta. Tällä puoliskolla pitäisi riittää tilaa niin meidän pyöreille pöydille kuin bändille ja tanssilattiallekin. Salin päädyssä on vielä oma uloskäyntinsä, mikä helpottaa liikuskelua pihalle.

Yritin aluksi koota pohjapiirrustusta tahtoo.fi:n pöytäkarttasovelluksella, mutta siitä ei tullut kuin kulumia takahampaisiin. Sovellusta ei selvästi ole tehty mittojen mukaan suunnitteluun, vaan enemmänkin istumajärjestyksen laadintaan. Esimerkiksi pyöreiden pöytien koko määritettiin halkaisijan sijaan istumapaikkojen perusteella. Henkka tuhahteli mun touhulle, kääri hihat ja rykäisi 3D-mallin koko tilasta. Nyt voidaan ainakin kohtuullisen hyvällä varmuudella todeta, että kalustus mahtuu. Lopullista konfiguraatiota säädetään sitten paikan päällä.


Pihamaa ei maaliskuun harmaudessa toki ollut aivan edukseen. Kesä kuitenkin korjannee tämän tilanteen eivätkä puuceekopitkaan heinäkuussa näytä niin surkuhupaisilta. Sellainen ikävä turvallisuusparannus navetalla oli tehty, että sen vintille johtava vanha ja puolilaho lastaussilta oli uusittu. Pitänee pysytellä positiivisena, kun nyt siitä kukaan tuskin tulee läpi, vaikka vanha oli kyllä kauniimpi.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Vihkipaikka - check!

Hurraa!
Hurraa!
Hurraa!

MEILLÄ ON VIHKIPAIKKA!

Oltiin viime sunnuntain räntäsateen innoittamana liikekannalla ja vierailtiin meidän juhlapaikalla. Siitä lisää myöhemmin. Pois lähtiessä Henkka ehdotti, josko käytäisiin säätilasta huolimatta tekemässä ensimmäisiä tiedusteluja läheisessä niemenkärjessä, jota oltiin kartasta tsuumailtu sillä silmällä. Miksipä ei.

Niemi osoittautui vikatikiksi: metsä oli varsin synkkää ja sen siimekseen luikerteleva polku vielä turhan märkä meidän heppoiselle kenkävarustukselle. Poispäin ajeltaessa pistettiin kuitenkin merkille veden tuolla puolen siintävä kallio. Karttakonsultoinnin, kumpuilevan mökkitien ja pienen kapuamisen jälkeen eteemme avautui meidän vihkipaikka. Saatoin herkistyä.

Paikka on juuri sellainen kuin uskallettiin toivoa! Kallioinen kumpare, josta avautuu maisema järvelle. Muutama känkkärä mänty ja kaatunut kelo. Suuremmille valtaväylille on sen verran matkaa, ettei melusaaste humise korvissa ja puusto antaa näkösuojaa pienelle mökkitielle. Kesällä puissa on toki maaliskuista maisemaa enemmän lehtiä, mutta järvin tuskin silti peittyy täysin näkyvistä. Se on ihan täydellinen.

Tai ainakin melkein.

Autolta kalliolle ei ole kuin satakunta metriä, mutta välissä on pieni kosteikko, joka pitänee kiertää. Tälläkään reitillä ei tosin matkaa ole kuin ehkä tuplasti. Olimme myös havaitsevinamme jonkin polun tapaisen, joka kesällä on varmasti selkeämpi. Pariinsataan metriinkin kyllä mahtuu risu oksineen hamuamaan pitkän valkoisen mekon helmaa ja loppuvastuksena on vielä pieni nousu kallionokareen päälle. Todettiin, että pitää varata lähestymiskengiksi kumpparit koko poppoolle.


maanantai 1. huhtikuuta 2019

DIY-vinkit laserleikkurille


Jokunen tarkentava tiedustelu saapui meidän laseroitujen vanerikutsujen tiimoilta, joten koottiin tällainen vinkkivirsi. Myös Jotain Keltaista - Iira on tarinoinut heidän laserilla toteutetuista kutsuistaan ja varsin vänkää tässä on, että samalla tekniikalla ollaan toteutettu niin erityyliset väkerrykset. Varsin monipuolinen laitos siis!

Tiedostot ja ohjelmat
  • Kuvion suunnittelussa kannattaa suosia vektorigrafiikkaa. Näin kuva ei mössöydy pikselipuuroksi, vaikka sitä kuinka skaalaisi suuremmaksi. Käytännössä tiedostomuoto on tyypillisesti svg (eikä esim. pdf), joskin eri ohjelmilla on myös omia kehitelmiään. Wikipedia valistaa tässäkin asiassa
  • Meidän käyttämämme laser söi kuitenkin lopulta perinteistä pdf:ää, joten muutimme lopuksi svg-tiedostot sille mieluisaan tiedostomuotoon. Tämä on kuitenkin vaivaton askel ja myös vektorigrafiikkaversio kannattaa pitää loppuun asti matkassa, jos testilaseroinnin jälkeen suunnitelmaa haluaa vielä viilata.
  • Meillä Henkalla oli käytössä ilmaisohjelma Inkscape, mutta Adobe Illustrator lienee professionaalimpi valinta, jos sellaisen lisenssin saa käpäliinsä. Huono uutinen on, että Inkscapeen tai Illustratoriin kylmiltään loikkaaminen vaatinee jossain määrin hyytäviä hermoja, mutta ainakin tutoriaaleja internet tursuaa.


Kuvio ja sen suunnittelu
  • Netistä löytää valmiita svg-kuvia ilmaiseksi, mutta valikoima laajenee infernaalisesti, jos on valmis pulittamaan muutaman roposen. Suosittelen vilkaisemaan Etsyä. Moralisoiva etusormeni tahtoo tähän väliin huitoa taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolesta. Älä varasta!
  • Kuvan voi suunnitella myös itse! Piirtopöytä olisi tietysti ideaali, mutta kynä, paperi ja kamera riittävät myös. Tästä jutustelin jo meidän häälogon toteutuksessa.
  • Laseroitava kuva kannattaa heti alussa suunnitella oikeisiin mittoihinsa (meidän tapauksessa kutsuvanerin kokoon). Tämä helpottaa kuvion kohdistamista työstöpöydällä.
  • Kuvion taustan pitää olla tyhjä, ei valkoinen. Laser tunnistaa valkoisen taustan osaksi kuvaa ja ryhtyy polttamaan myös sitä. Tämä ongelma voi tulla eteen, jos pyrkii käyttämään ladattua pdf- tai jpg-kuvaa sellaisenaan.
  • Mahdollinen tekstielementti tulee lopuksi muuttaa vektorigrafiikan “poluksi” tai tuttavallisemmin kuvaksi. Tämä on sekä tulostustekninen vaatimus että hermojensäästösuositus. Fontit ovat osittain konekohtaisia ja hartaasti valittu fontti saattaakin toisella koneella olla jotain aivan karmaisevaa.


Työstettävä materiaali
  • Laserilla voi työstää vaikka sun mitä. Puuta, vaneria, paperia, muovia, nahkaa, lasia, kiveä… Kullakin materiaalilla on kuitenkin rajoitteensa.
  • Kaiverruksen lisäksi laserleikkurilla on mahdollista leikata, kukapa olisi arvannut! Riippuu toki materiaalin kovuudesta ja käytettävissä olevasta laitteesta millaisesta kerroksesta mennään vielä läpi.
  • Laser käytännössä polttaa tiensä läpi, joten leikkuureunat mustuvat jonkin verran (ainakin vanerissa).
  • Tarkista laserleikkurin työstöalueen mitat. Pituus, leveys ja myös korkeus.
Laserointi
  • Me käytimme Ison Omenan kirjaston laseria, jonka pääsee varaamaan käyttöönsä täältä. Henkilökunta jeesii alkuun ja paikalla on aina joku, jolta voi pyytää apua.
  • Testaa ensin! Kaiverrusjälkeen vaikuttavat muun muassa laserille säädetty intensiteetti (teho) ja nopeus.
  • Varaa aikaa. Ompun laserilla yhden meidän kutsun kaivertamiseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia. Siihen päälle alkusäädöt ja vaneripalasen vaihtaminen toiseen, niin kaksi tuntia hurahtaa pikaiseen. Mutta kyllä kannatti.

Näissä viimeisissä kuvissa näkyy leikkauksen polttama musta reuna sekä laserin säätöjen vaikutus kaiverrusjälkeen.

torstai 28. maaliskuuta 2019

Hääkukat - Ahdistuksesta innostukseen

Marraskuun lopussa avauduin kukkatuskastani. Aidot kukkaset on hääkoristeiden aatelia, mutta kustannukset yleensä sen mukaiset. Meidän navettahäihin suunnittelin taklaavani ongelmaa luonnonkukilla, joista esimerkiksi Always Yours -Tanja on todistanut saatavan kauniit asetelmat pöytiin. Mutta kyllähän se käytännön stressi hirvitti. Mistä kukat löytyisi? Kuka ne ehtisi kerätä? Milloin ne pitäisi kerätä? Miten säilöä? Nuupahtaisivatko kaikesta huolimatta? Pelkästään keräämisajankohtaan tuntuu olevan yhtä monta suositusta kuin on asiantuntijaa. Toiveikasta kukkaoptimismiani ravisteltiin lähemmäs maankamaraa myös meidän hääcrew-treffeillä.

Useampi hääbloggari on ylistänyt yhteistyötään juhlakukat.fi:n kanssa ja ryhdyin pohtimaan, josko tilaisimme heiltä täydennystä luonnonkukkien rinnalle. Näin täydeltä katastrofilta vältyttäisiin, vaikka aikataulujen, olosuhteiden ja tuurin suhteen lannoitteet osuisivatkin tuulettimeen.

Mitähän tähän nyt sanoisi. Annoin pikkusormen ja se vei kaikki raajat?

Lähestyin Juhlakukkia sähköpostitse, jossa selostin luonnonkukka-ajatuksiani ja kerroin kattauksemme koostuvan seitsemästä pöydästä, joihin kuhunkin kaavailin 3-5 kukkapulloa ja -purkkia. Päivi ja Nelli auttoivat sukkuloimaan tarjolla olevien lajikkeiden viidakossa ja erittelemään tarvitsemiemme punttien ja oksien määriä. Pikaisella ynnäilyllä tulin siihen tulokseen, että noin sadalla eurolla saisimme pöytiimme jo kohtuullisen runsaat koristeet, vaikkei luonnonkukkia lopulta lisättäisi laisinkaan! Tämä oli aika iloinen yllätys! Lisäksi voisimme tilata kukat suoraan navetalle, jossa häärimme joka tapauksessa täyspäiväisesti koko torstain.

Ja sitten päädyin tilaamaan itselleni myös sen turhakkeeksi julistamani morsiuskimpun. Mutta mulla on (Henkkaa varten) hyvät perustelut!

Varovaisesti tiedustelin Juhlakukilta esimerkkikuvien avulla hääkimpun hintaa, joksi ällistyksekseni arvioitiin 80 €. Mä olen elänyt siinä uskossa, että “hää”-etuliitteellä kimppujen hinnat ovat poikkeuksetta kolminumeroisia. Yhdessä pöytäkukkatilauksemme kanssa kimppu nostaisi tilauspakettimme hinnan sopivasti 150 € postikuluttomuusrajan yläpuolelle.

Kävin noin kuukausi sitten vakoilemassa alkuperäisen kaupan valmiskimppu hääaamuna -juoneni mukaisesti logistisesti sopivan kukkakaupan hintoja ja arvioin tämän suunnitelman kustantavan noin 40 €. Näin ollen pöytäkukat + postimaksu + kaupan valmiskimppu -ratkaisu nousisi vain kymppien päähän Juhlakukkien täyspalvelusta. Olenko valmis maksamaan parikymppiä morsiuskimpusta, joka on tehty omien toiveideni mukaan? Juu, olen.

Myönnän ihan surutta, että häähöperyys kyllä taklasi minut kukka-asiassa. Manaisin Instagramia ja Pinterestiä, jos en olisi niin innoissani.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kutsut ja hääsivu

Sitten ne itse kutsut.

Vaikka olenkin himppusen keskimääräistä DIY-henkisempi touhuaja, itse askarrellut kutsut ovat olleet no way -listalla. Tahdon pitää Tiimari-vibat pois meidän häistä. Vistaprint on ollut mun aatoksissa ykkösenä pitkään, sillä varsin laajan valikoiman designeja pääsee muokkaamaan ihan kohtuu vapaasti.

Joskus syksyllä lueskelin ruuanlaittomme yhteydessä (tai siis Henkka laittoi ruokaa ja minä vahdin riisiä) Jotain keltaista Iiran suunnitelmista toteuttaa hääkutsut laser-leikkuulla ja mutisin puolihuolimattomasti ääneen, että tuollaiseen en ole törmännytkään. Idea kuitenkin täräytti Henkkaa johonkin inspiraatiohermostoon ja meidän häissä tullaan nyt näkemään yhtä jos toista laserilla toteutettua yksityiskohtaa.

Ja ensimmäinen niistä on kutsut.

Meidän kutsut on siis laser-kaiverrettu millin paksuiselle ohutviiluvanerille. Puukuvion pdf ostettiin Etsystä ja muutettiin Inkscapella vektorigrafiikaksi. Tuuli ♥ Henri toteutettiin samoin kuin meidän häälogon kirjaimet eli minä rustasin sivellintussilla nimet ruutupaperille, jonka kuvasta Henkka jäljensi ne Inkscapella. Jotain se siinä mutisi piirtopöydästä. Haluttiin pitää kutsu varsin simppelinä, joten kaikessa lyhykäisyydessään teksti kuului

Lämpöisesti tervetuloa juhlimaan häitämme juhlapaikkaan lauantaina 27. heinäkuuta klo 15. Kurkkaathan tarkemman tietopaketin ja ilmoittautumisen 9.6. mennessä osoitteesta meidänhääsivu.fi.

Loppuun sitten meidän nimet ja puhelinnumerot. Oletetaan törkeästi, että kaikki tietää keistä on kyse eikä vaivauduttu laittamaan sukunimiä. Vähän olisi houkuttanut pistää nettisivu QR-koodina, mutta todettiin kutsun visuaalisen ilmeen kärsivän sitä liikaa.


Vaneripalasen toiselle puolelle kaiverrettiin vielä sitaatti Eppuja:

Joka päivä ja jokaikinen yö,
jonka sydämeni lyö.

Sujautettiin kutsut kirjekuoriin niin, että ensin esiin pilkistää tämä pieni intro ja kääntöpuolelta löytyy sitten itse kutsu. Tämä oli aika kiva pieni detalji, vaikka itse kehuskelenkin.



Meiltä ei löydy laser-leikkuria olkkarin nurkasta, vaan kutsut käytiin kaivertamassa Ison Omenan kirjastossa. Vaikka tahtoisinkin vähän kääpäillä vanhan kunnon kirjastojen puolesta, on se myönnettävä, että Ompun paja on aika huippu. Eikä kutsujen toteutus olisi mitenkään onnistunut ilman. Aivan hetkessä se ei toki nytkään tapahtunut, sillä kaikkien valmistelutoimien jälkeen yhden kaksipuoleisen kutsun kaiverrukseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia.


Kuten niin monen muunkin, meidän hääsivu toteutettiin tahtoo.fi-sovelluksessa. Me ei suuremmalti olla käytetty palvelua hääsuunnittelussa, sillä rekisteröidyttiin vasta aivan hiljattain. Hääsuunnitteluun kylmiltään sukeltavalla palvelu pääsee varmasti parhaiten oikeuksiinsa ja tukee rumbaa alusta lähtien, mutta meille mulle hääblogien hömpötyksessä jo pidempään pörränneenä hääsuunnittelun virstanpylväät ovat aika hyvin merkillä jo valmiiksi. Meillä käytössä on siis lähinnä vieraslista (jonka voi muuten tuoda suoraan excel-tiedostosta, minkä huomasin heti kun olin näpytellyt erikseen kaikki meidän 50+ nimeä) ja hääsivu. Nämä synkkaavat kätevästi yhteen niin, että vieraat pääsevät sivuille omalla nimellään ja me voimme stalkata hääsivuilla käyneitä sekä ilmoittautuneita.

Jos olisi muutama satasnippu ylimääräistä, olisin halunnut käydä kihlajais/parikuvauksessa, jonka tuotoksia olisi ollut ihana käyttää hääsivulla. Henkan mielestä meidän yhteinen retkeilyselfie olisi aitoudessaan ollut ihan symppis ja passeli, mutta mä vähän nihkeilin. Muutenkin hääsivut olivat mulle jotenkin harvinaisen ahdistava projekti, kun kaikkia muokkausvaihtoehtoja olisi myrjardi, vaikka se valmis metsäteema olisi just sopiva, mutta kaikki tunnistaa sen ja ajattelee, että ollaan laiskoja. Henkka ehkä haisteli pienen bridezilla-vaaran tässä ja ryhtyi vähin äänin napsuttelemaan sivuja sillä välin, kun mä puhisin ylimääräisiä höyryjä ulos kutsukuorten parissa.

Päädyttiin simppelisti käyttämään kutsuista tuttua grafiikkaa ja vihertävää teemaa. Kuva ei aivan skaalaudu kaikilla mahdollisilla laitteilla, mutta kyllä siitä selvän saa. Kaikkia tekstejä en ajatellut tähän kopioida, mutta pääpiirteittäin meidän hääsivujen sisältö näytti jokseenkin tältä

Mitä, missä, täh?
Aika ja paikka. Näiden lisäksi lausuimme toiveen “juhlavasta pukeutumisesta”, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Lisäksi varoitimme juhlapaikkamme erityisominaisuuksista, kuten mukulakivilattiasta. Pikkulasten vanhempia ajatellen mainitsimme myös, ettei navetalta löydy juoksevaa vettä.

Ilmoittautuminen
Vieraiden ilmoittautuminen hoituu hääsivun kautta. Tässä kohden pyysimme raportoimaan myös mahdolliset erityisruokavaliot. Samalla olisi voinut tiedustella vieraiden aikomuksesta osallistua ohjelmaan esimerkiksi puheen muodossa, mutta arvelimme, ettei tätä ehkä meillä ole tarven erikseen kysellä. Mahdolliset puhujat ottanevat yhteyttä omatoimisesti.

Majoittuminen
Kerroimme varaamastamme huonekiintiöstä ja kuinka sitä pääsee hyödyntämään. Listasimme myös huoneiden hinnat suoraan hääsivuillamme, jottei vieraiden tarvitse kysellä niitä erikseen Päiväkummusta. Loppuun lisäsimme vielä linkin hotellin omille sivuille.

Muistamisista
Ei liene kovin shokeeraavaa, että meidänkin häälahjatoiveemme on häämatkakukkaron lihottaminen. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan tuoda esiin, että meille ihan oikeasti tärkeintä olisi päästä juhlimaan kaikkien ystäviemme kanssa eikä lahjus siis ole millään muotoa välttämätön. Poden pieniä omantunnontuskia juhlien järjestämisestä logistisesti niin hankalassa paikassa ja suurin huoleni onkin, ettei joku vieraistamme pääse sen vuoksi osallistumaan.

Kokonaisuudessaan kutsut onnistuivat melkeinpä yli odotusten. Ne ovat meidän sekä tulevina häiden näköiset ja siitä huolimatta ihan tyylikkäät! Myös vierailta on tipahdellut positiivista palautetta eikä samanlaisia ainakaan turhan usein möngerrä vastaan. Vaikka jääkaapin ovessa niitä voi olla haastava saada pysymään.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Hääkutsujen kuoret

Ensimmäiset kutsut ovat raportoidusti saapuneet päämääräänsä ja muutama hihkaisun kirvoittanut ilmottautuminenkin on nähty! Aloittakaamme kutsujen esittely siis kutsukuorista.

Ihan oikeasti tiedostan, ettei suurin osa vieraista pysähdyn arvostamaan kutsukirjeen ulommaista osaa. Ja ne reippaat 20 h (kyllä, pelkkiin kuoriin) olisi ehkä voinut käyttää muutenkin. Mutta! Minä olen sen tyypin hifistelijä, joka arvostaa kauniita paketteja ja loppuun asti mietittyä kokonaisuutta. Haukkukaa vaan Apple-lampaaksi, mutta olipa aivan erilainen kokemus, kun pääsin avaamaan ensimmäisen iPhoneni pakettia niiden lukuisten pakkausroskan alta kaivettujen Nokioiden jälkeen. Ja tämä on ollut ihan huippukivaa! Olisipa vielä lisää kuoria väkerrettävänä!

Kutsukuoret
Kutsukuorien lähtökohtana oli (sopivan koon lisäksi) kaunis kolmioläppä taustapuolella ja vaalea väri. Suuntasin ensi alkuun ihastuttavaan Papershopiin Punavuoressa, jonka kirjekuorivalikoimassa olikin sävyjä niin, että sateenkaaret kalpeni. Harmituksekseni taustapuolen kolmioläpän kärki tuli kuitenkin turhan lähelle alareunaa, jolloin kuoren sinetöiminen meidän häälogolla ei olisi onnistunut. Sinelli-välietapin jälkeen kelpuutuksen saaneet kuoret löytyivät Akateemisesta, joskin kuorien sävyssä ja paperin laatutuntumassa piti tehdä pientä kompromissia Papershopin valikoimaan verrattuna.

Sisäpaperit
Jo vuosia sitten Hennan Boho-hääblogista bongattu DIY-väkerrys kirjekuorien sisäpuolelle tulevasta paperista oli ehdoton. Tämä detalji kuuluu sarjaan kuka-sitä-huomaa, mutta toteutus on niin simppeli ja lopputulos nätti, etten epäröinyt hetkeäkään. Lisäksi Akateemisen kirjekuoripaperi oli aavistuksen ohutta, joten näin saatiin taklattua ihan oikeakin ongelma läpinäkyvyydestä. Myös Prisman lahjapaperiosastolta olisi varmasti löytynyt nätti kuosi sisäpaperille, mutta ymmärtääkseni tavallinen lahjapaperi on sen verran muovista, ettei sitä taiteen sääntöjen mukaan sovi pistää paperinkeräykseen. Papershopilla oli sen sijaan toinen toistaan nätimpiä vaihtoehtoja ihka oikeasta paperista ja lopulta myyjän kannustamana päädyin tähän aika hempeään, mutta kesäistä luontoa henkivään vaihtoehtoon. Sisäpaperin suhteen Henkka muuten sysäsi pelivälineen yksin mulle, siinä missä kirjekuorista käytiin pitkällinen neuvottelupuhelu.

Osoitteet
Aluksi ajattelin naputtelevani kutsukuorten osoitteet äidin vanhalla kirjoituskoneella. Tammikuun Mennään naimisiin -messuilla hurahdin kuitenkin Sarin innoittamana kalligrafian harjoitteluun ja päädyinkin sitten rustaamaan osoitetekstit hieman tutisevalla sivellinkynälläni. Kirjaimeni eivät ole aivan sulavimmasta päästä ja osoiterivien asettelu olisi kunkin kuoren kohdalla kaivannut muutaman iterointikierroksen, mutta lopputuloksista tuli ihan käypät. Jättiläismäinen kiitos @sarilovesart:n kalligrafian harjoittelupaketille ja starttivinkeille!

Postimerkit
Mä saan näppylöitä niistä perinteisistä sormuspostimerkeistä. En tiedä mikä niissä tökkii, mutta ne oli ehdoton nou-nou, vaikka olisivatkin värimaailmallisesti sopineet meidän kutsuihin ihan nakuttaen. Täytyy sanoa, ettei postin tämän hetkinen merkkivalikoima ole kovin inspiroiva eikä toisaalta oman teettäminen meistä hintansa arvoista. Päädyttiin lopulta ihan sympaattiseen luontosarjaan, joskin yhtä pariskuntaa ajatellen kaivettiin mun kätköistä vuoden 2011 ilmaveivipostimerkki.

“Sinetti”
Meidän kutsujen sinetti 1.0 vilahti jo häälogo-postauksessa. Sehän ei siis ole oikea vahasinetti, vaan vaneripalanen meitin logolla. Lopulliseen versioon muokattiin vähän palasen geometriaa, sillä Henkka ei ollut täysin tyytyväinen neliöön. Pyöreä olisi ollut sekä teknisesti haastava että visuaalisesti tylsä, joten mentiin salmiakilla. Nyt vaan toivotaan, että sinettipalasten erikeper selviää postituksesta. Iiralle kiitos vinkkauksesta, että postissa voi käydä pyytämässä käsinleimausta! Meitä palvelleen postisedän vastaus tähän pyyntöön oli kuitenkin sen verran ylipursuavan epä-innostunut, etten ole ihan satavarma välttivätkö ne kutsut sittenkään lopulta leimauskoneen vai eivät.


Täytyy kuitenkin pienen omakehun uhallakin todeta, että hyvät tuli, vaikka tavallista yritettiin. Oon aikalailla todella tyytyväinen siihen kuinka meidän kutsujen kuoret onnistui eikä ne itse kutsutkaan jääneet sen huonommiksi. Lisää näistä kehuja kasanneista kutsuista seuraavassa postauksessa. ;)