keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Häävalssi ja megalomaaninen bändisuositus

Haluttiin häävalssista sillä tavoin aito ja intiimi, ettei harjoiteltu koreografioita tai sovittu edes pyörähdyksiä. Se olisi hetki meille, ei esitys. Mitä nyt kaikki katsoo. Henkkahan osaa tosiaan tanssia, mutta minä näin heikompana lenkkinä ehdotin, että jos vähän kuitenkin treenattaisiin valssausta etukäteen, kun biisikään ei ole aivan etanatahtinen. Henkka myöntyi, ja noilla puheilla unohdimme koko asian.

Havahduin tähän faktaan suurinpiirtein siinä kohden, kun lähestyimme tanssilattiaa. Ihan hirveästi ei ollut enää tehtävissä, joten lohdutin vain itseäni, että kunhan laahusnappi pitää, niin tuskin tästä katastrofia saadaan aikaiseksi. Nappi piti ja ne 3 minuuttia 40 sekuntia olivat yhdet upeimmista koko päivänä. Tai oikeastaan ikinä. Päivään oli sulloutunut niin monta onnellista hetkeä, jotka kutoivat musiikin kanssa meidät kultaiseen kuplaan ihan kahdestaan.

Menipäs runolliseksi.


Meillä häävalssin etsintä oli pitkällinen operaatio, mutta kyllä kannatti tuskastella, sillä Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas oli lopulta kaikki mitä haettiin ja vähän kaupanpäällistä.



Toisena valssina huojuttiin kestosuosikki Vanhojapoikia viiksekkäitä, jonka jälkeen taisi tulla vielä jokunen valssi ja tanssikappale. Bändin ensimmäinen setti olikin varattu perinteikkäämmälle tanssahtelulle ja kaksi jälkimmäistä sitten kunnon joraukselle.

Ja niin se bändi! Ei oltaisi parempaa voitu napata! Amiraali Ahtio ja lemmenairueen esiintyminen täytti mahtavuudessaan nimen asettamat saappaat ja heitä kehuttiin meille lukuisien vieraiden suulla, osan jopa useampaan otteeseen. Tanssilattialla riitti veivaajia aina viimeisimpiin vingutuksiin asti, ja itsekin hytkyin ja hypin siihen malliin, ettei flunssasta ollut merkkiäkään. Kengät potkaisin pois jaloista varmaan joskus vähän ennen puolta yötä.

Voimme siis täysistä sydämistämme, ja muistakin sisäelimistä, suositella Amiraalia kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Kommunikaatio pelitti jämptisti, tarjous oli kilpailukykyinen ja bileet läpi katosta. Elämää suurempi kiitos koko miehitykselle!

Kuvat: Kallioniemi Photography

perjantai 8. marraskuuta 2019

Hääblogipäivä Sveitsissä - ja arvonta!

Hääblogipäivän mahdollisti kaupallinen yhteistyö seuraavien tahojen kanssa: Hotel Sveitsi, SeikkailuSveitsi, Superpark Sveitsi, WayOut Sveitsi, Valofilms, Kontion Mehu, Luonkos, EATfinland, Havu ja Helmi, Linnan Marenki, Festa Zannoni, Evelynn Beauty, Häät-lehti, Mennään Naimisiin, Lyyli Wedding & Jotain Uutta -podcast, Love Me Do, Calligraphen ja Foodin.

Kaikki postauksen kuvat: Valo Films Asta <3

Se saapui jälleen! Nimittäin hääblogipäivä! Hääbloggaajat ovat katsokaas sen verran sisäänpäin lämpeävää porukkaa, ettei meille riitä nähdä toisiamme pelkillä häämessuilla, vaan välillä joku saa innostuspuuskan järjestää meille ihka oman päivän. Koko homma lähti pari vuotta sitten Iiran aloitteesta, keväällä Sarah jatkoi konseptia ja nyt meitä emännöi ihastuttava Elli.

Kaiken säpinän keskiössä oli tuona harvinaisen lokakuisena lauantaina Hyvinkään Hotel Sveitsi, joka tarjosi meille upean kabinetin keskinäiselle pöhinällemme sekä lounaan vaikuttavan juhlasalin puolella. Salin katossa killuvat tuhannet puuklapit sekä koko salin leveydeltä avautuva näkyvä mäntymetsään tekivät vaikutuksen tällaiseen luontohippiäiseen. Hotellin kylkiäisenä löytyy lisäksi aktiviteettia kaiken asteisille duracell-pupuille leffateatterista ja uimalasta pakohuoneen kautta Superparkiin.




Tie meidän bloggarien viihtymiseen kulki kuitenkin jälkkärimahan kautta. Meidän kabinetti notkui herkuista, kun Sveitsin omien naposteltavien lisäksi pöytiä täytti niin Festa Zannonin kuin Linnan Marengin kakut ja marengit sekä Foodinin raakasuklaat. Skumpan lisäksi kilisteltiin myös holittomalla vaihtoehdolla, Kohtion Mehun Lehtikuohulla.

Jottemme me täysin hautautuneet herkkuihin ja höpöttelyyn, saapuivat uskomattoman upeista paperituotteistaan tutut Havun ja Helmen leidit pitämään meille vesiväriworkshoppia. Pitää heti alkuunsa huomauttaa, että vaikka aavistuksen diy-henkeä itsestä löytyykin, ylittää kaiken sortin piirtäminen mun kyvyt niin, että viheltää. Osoittautui kuitenkin, ettei minikukkakimppujen pipertämisessä välttämättä tarvittu suuren suuria taiteilijataipumuksia ja ala-asteen kuvistraumat helpottivat sen verran, että vakavasti harkitsen sijoittavani omine nokkineni vielä lisäpaperiin. Kiitos Sini ja Milla!



Luoksemme saapui myös toinen pari supernaisia. Lyylin neidit pöllähtivät paikalle kertomaan uudesta Lyyli-morsianten konseptista, jonka tarkoituksena on helpottaa morsianten vertaistuen tarvetta sekä täyttää se tyhjiö, joka usein syntyy häiden suunnittelussa alkupamauksen ja loppurutistuksen väliin. Kuulostaa melkein hääbloggaukselta ilman sitä blogia! Kannattaa tutustua tarkemmin täältä, jos yhtään sytytti.

Evelynn Beauty halusi vielä muistaa kaikkia meidän lukijoita ja vippaa hampaiden valkaisusta -20% koodilla HÄÄBLOGIPÄIVÄ2019 04/2020 asti. Järvenpääläinen kauneushoitola tarjoaa kyllä kaikenmoista muutakin kaunistautumista.

Rouva Bloggaajalla on sellainen positiivinen ongelma, että meitä muistetaan monesti lahjapussukoilla, joiden sisältö ei enää häiden jälkeen ole niin ajankohtainen. Tosin hääblogipäivästä saimme esimerkiksi EATfinland:in kirjat, joita voin suositella ihan kaikille, mutta erityisesti ravintolaseikkailijoille. Ei paha huomenlahjaideakaan! Olen kuitenkin kasannut sekä Love Me Do:n hääblogimiitin että hääblogipäivän antimista varsin veikeät arvontapaketit, joita löytyy oikein kaksin kappalein: polttari- ja hääpaketti. On VIP-sisäänpääsyä tammikuun Love Me Do-häämessuille, Calligraphenin Bride to Be-nauhaa, Just Married -viiriä, Photobooth-rekvisiittaa, Häät- ja Mennään Naimisiin-lehtiä, ilmapalloja ja aika paljon muuta. Arvonta ja detaljimmat pakettisisällöt löytyvät Nistin ja Nöörin Instagramista ja osallistumaan pääsee kommentoimalla kyseisen paketin kuvaa. Kommentteja saa suoltaa niin monta kuin kehtaa ja näin lisätä onnettaren suosiota, mutta ensimmäisen jälkeen tägää uuteen kommenttiin aina joku tuleva morsian, sulho, kaaso, kaveri, kummi tai naapurin Irmeli. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.11. keskiyöhön asti. Lykkyä tykö!


Hääblogipäivästä nautiskelivat tällä kertaa

tiistai 5. marraskuuta 2019

Yllätysohjelmaa kahvin kera

Muistatteko, kun salatehtävien kohdalla mainostin, kuinka huikaisevia voi tapahtua, jos oikea tehtävä osuu oikealle henkilölle? Meidän kakkukahveilla nimittäin kävi näin.

Kahvittelun alkuun oli sovittu pieni teekkariohjelma yhden opiskelijakulttuurin parissa erityisesti ansioituneen ystäväni kanssa. Otaniemen teekkareiden on tapana solmia teekkarilakkinsa tupsun naruun solmu naimisiinmenon merkiksi1. Perinteisesti solmimisen toimittaa vanhin paikalla oleva teekkari, joka meidän juhlissa oli oma äitini. Tällä alustuksella yllättynyt äiti kutsuttiin solmimishommiin ja kostoksi tuo piti huolen, että pääsin sovittamaan solmittua lakkia heti tuoreeltaan - leukanaruineen kaikkineen.

Lakin siirryttyä syrjään puheenvuoron varasti kuitenkin yllättäen toinen teekkarikaveri. Tämän tapauksen ei tosin tarvinnut kuin nousta ylös, niin jo arvasin Vedä juomalaulu -tehtävän löytäneen oikeaan osoitteeseen. Näin saimme kuulla matemaatikolle ominaisesti Liten visa om Gram-Schmidts metod ja minä pääsin seuraava aamuna selittämään Henkalle mitä tarkoittaa ortonormeeraus. Olen ihan tyytyväinen, ettei tuo kyseinen tai kukaan muukaan matemaatikko ollut kuulemassa mun selontekoa.

Mutta yllätykset eivät suinkaan loppuneet tähän! Sulosoinnut olivat hädin tuskin hiljenneet, kun huomiota oli rykimässä Henkan opiskelukaveri. Kasvatustieteilijöiden kunniaa puolustaen hän veti meille todellisen alakouluopettajan taukojumpan Henkka-aiheisen lorun siivittämänä. Esitys oli niin vakuuttava nokitus teekkareille, että vain minä tunnistin Vedä taukojumppa -salatehtävän.





Kahvitteluohjelma ei kuitenkaan jäänyt tähän, joskin siirryttiin takaisin etukäteen suunnitellun puolelle. Vuorossa olivat kaasojen ja bestmanien puheet, jotka Ensu avasi. Täytyy tunnustaa, että muistan kaasoni sanoista vain alun ja sen, että skarppasin itseäni välttääkseni kyynelehtimisen. Henkan bestmanit vetivät yhteisen puheen, johon kuului rekvisiittana myös polttareissa askarrellun leirilipun esittely.

Kaikki kuvat: Kallioniemi Photography
Kaikki tämä kakun kylkiäisenä tullut ohjelma osoitti, ettei se ole aivan potaskaa, että vieraat tekevät juhlan. Ja siksi meidän häät olivat niin parhaat.

1Solmukulttuuri vaihtelee yliopistottain ja esimerkiksi Oulussa on ihan oma menonsa.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Rouva Bloggaajan Love Me Do

Hääblogimiitti on kaupallinen yhteistyö Love Me Do -häämessujen kanssa.

Joku voisi kysyä mitä rouva tekee häämessuilla. Tapaa ihastuttavia blogileidejä tietenkin! Love Me Do kestitsee perinteisesti hääbloggaajia ja nyt ensimmäistä kertaa tämänkin tipu oli sen verran ajoissa, että mahtui mukaan. Jes!

Paitsi että launtaiaamuna en ollut ajoissa. Onneksi mun kollegat on sen verran kärsivällisiä, että viivyttivät Kovasen taksikyytiä enkä minäkään joutunut talsimaan omin koipineni Kiasmalta Kaapelitehtaalle. Rikospaikalla meitä odotti Vuoden hääbloggaaja 2019 Sarah, joka emännöi meitä koko hattaraisen päivän ajan. Aamu lähti käyntiin Festa Zannonin herkullisella buffalla ja bloggaajat skumpalla. Meidän blogiloungen oli vielä koristanut a.papertale:n Claudia, jonka paperitaituruutta olen seurannut Instagramin puolella jo jokusen tovin.

Kuva: Valo Films

Meidän päivä koostui kahdesta häämuotinäytöksestä, pienestä valokuvauksesta ja messujen kiertelystä. Jälkimmäistä ei sattuneesta syystä tullut itse juuri harrastettua, mitä nyt kävin moikkaamassa Herra Naskalia ja äänestämässä kattauskisassa Havun ja Helmen pöytää numero 5. Sen sijaan vietin laatuaikaa blogikollegojen parissa vaihtaen kuulumisia tuttujen kesken ja tutustuen uusiin naamoihin.

Meidän ensimmäinen häämuotinäytös oli kansainvälinen, mutta olin hieman pettynyt tarjontaan. Puvut olivat toki kauniita, mutta harvassa olivat ne mallit, joiden päällä oli jotain muuta kuin kimaltavaa pitsiä. Tähän tuli onneksi raikas tuulahdus, kun siirryttiin Vuoden Suomalaisen hääpukusuunnittelijan valitsemiseen. Oma suosikkini Laura Hyvi pokkasi median suosikki -plakaatin, mutta pidin kyllä myös Jotain Keltaista -Iiran hääpuvunkin suunnitelleen ja kisan voiton kopanneen Terhi Löfmanin mallistosta.

Kuva: Valo Films
Kuva: Arto Jaatinen
Meitä bloggaajia hemmoteltiin myös lähes ylitsetursuavilla goodie bageillä. Nyt sattuu vain olemaan niin, ettei minulla enää ole käyttöä suurimmalle osalle kassin antimista. Näistä onkin tulossa ei vain yhtä, vaan kaksi arvontaa Nistin ja Nöörin Instagramin puolella läheisessä tulevaisuudessa, joten pistä antennit hörölle!

Hääblogimiitin meiningeissä jammailivat:

perjantai 25. lokakuuta 2019

Kakku, polkeminen ja donitsit

Heti alkuun vinkki kaikille, joiden häät ovat vielä edessä: kakunleikkuussa polkaisun voittaa se, joka tajuaa tuulettaa ensin. Ihan sama mitä siellä pöydän alla oikeasti tapahtuu, ei sinne kukaan näe. Ei sillä, että olisin katkera tai mitään.


Meidän kakuksi valittiin sitruuna-mansikka-mustikkainen kerrosrakennelma suklaisella pohjalla. Eikä ollut yhtään hullumpaa, vaikken varsinaisena leivosihmisenä itseäni pidäkään! Koristelun vaatimattomuudesta olen sen sijaan hieman nyreissäni. Toivomiamme marjoja ja vihreää oli ripoteltu mukaan kyllä, mutta asettelulta olisin ainakin leipomon Istagramin perusteella toivonut aika paljon enemmän. Myös palaverissa manitut suklaavalumat olivat jääneet matkasta. Onneksi upea kakunkoristeemme kuitenkin varasti huomion ja maku oli kohdillaan. Kakun alustana meillä oli vanhasta pöllistä leikattu kiekko, jonka Henkka hioi tasaisen siistiksi. Alusta oli aika viime hetken veto, mutta varsin mainio sellainen: kakku pääsi paremmin oikeuksiinsa, kun se pönötti pienellä korokkeella irti valkoisesta lakanastapöytäliinasta.



Niin ja sitten oli se polkaisu, mutta jätetään se omaan arvoonsa. Kumosin muuten sen meidän palasen vielä kyljelleen kakkulautaselle, mikä kuuleman tuo huonoa onnea. Että hyvin lähti tämä liitto.

Sokeriähkyn takaamiseksi meillä oli kakun kylkiäisenä seinällinen donitseja. Tai tarkemmin ottaen ehkä taulullinen. Tässäkään esillepano ei toteutunut aivan nipottavan morsiamen vision mukaan, kun rinkulat aseteltiin mauttain järjestykseen iloisen sikinsokisuuden sijaan. Vieraita tämä ei kuitenkaan karkottanut, sillä taulu tyhjeni varsin sutjakkaasti. Meidän kokemuksella pieni lisäimelä ei siis ollut pahitteeksi, vaikka etukäteen mietitytti uppoaako aikuisiin kakun lisäksi muuta makeaa. Kyllä upposi.

Kaikki kuvat: Kallioniemi Photography