tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hääblogipäivä

Hääblogipäivän mahdollisti kaupallinen yhteistyö seuraavien tahojen kanssa: Clarion Helsinki, Valo Films, Vertical Club, Namina, Script Creative, Maxikarkki.fi, Pop Up Kemut, Ihana Kukkanen, Miraque-magneettiripset, Mionetto ja Häät-media.


Ensimmäiset ja ehdottomasti suureellisimmat kiitokset Sarahille ja Jasmiinalle, jotka koppasivat kontolleen Hääblogipäivä vol. 2 järjestämisen. Jo perinteeksi muodostuneen päivän ensimmäinen otos otettiin vuosi sitten Iiran ajatuksesta, joskin silloin osallistuin itse pelkästään päivästä lukemiseen. Nyt kuitenkin pääsin onnekkaasti pelipaikoille.

Ja jumpe, mikä päivä meillä oli!

Reippaana starttina ihana Häähumussa-Jasmiina veti meille tankotanssitunnin Vertical Clubilla. Itsehän en ole koskaan osannut kiivetä niitä leikkipuiston tankoja ylös tai apinoida pitkin liikuntasalin katosta roikkuvaa köyttä, joten hämmästykseni oli suuri, kun Jasmiinan alkeisopeilla roikuin ihan sujuvasti omassa tolpassani! Ei meidän muiden pyörähdykset ehkä ihan yhtä sulavia olleet kuin opettajalla, mutta kuiteskin! Ja oli superhauskaa! Näin jälkikäteen sääret ja polvet on tosin aika iloisen kirjavat.




Loppupäivän vietimme vaatimattomasti Clarion Hotel Helsingin sviitissä. Clarion halusi myös tarjota lukijoillemme Romanssi-pakettiinsa 10% alennuksen koodilla ROMANCE10. Tuo hemmottelupaketti löytyy Clarion Helsingin lisäksi Clarion Helsinki Airportilta, joten sehän sattuisi somasti esimerkiksi häämatkan alkuun. Koodi on voimassa vielä heinäkuun loppuun, 31.7.2019 asti, joten kanssakesämorsiot ja -sulhot huomio! Varauksen voipi tehdä Clarionin myyntipalvelun kautta sähköpostitse tai puhelimitse.





Namina kävi myös kertomassa meille aasialaisista hemmotteluhoidoista ja lupasi niin ikään tarjota blogin lukijoille 20 % alennuksen hoidoista. Koodina toimii Nisti ja Nööri ja se on voimassa 30.6.2019 asti. Sellaisen vinkin saimme, että kannattaa ehkä suosiolla valita hieronta-asteeksi alkuun "soft", sillä nämä ammattilaiset eivät ole mitään hipsuttelijoita.

Itse odotin kovasti Script Creativen workshopia, jossa Aini opasti meitä modernin kalligrafian alkeisiin. Minähän räpelsin jo meidän kutsukuorien osoitteet sivellintussilla, mutta Ainin johdolla päästiin kokeilemaan ihan oikeaa kalligrafiakynää, jota sai dippailla mustepurkkiin. Kynällä sai tehtyä todella ohutta jälkeä, mikä sivellintussilla on haastavampaa, mutta toisaalta mustedippauksen jälkeen paksumpaan vetoon holahti helposti pieni lammikko. Sivellintussi antaa käden asennon suhteen paljon anteeksi ja on ehkä eritoten itseopiskelijalle helpompi lähestymistapa. Oikealla mustekynällä saa kyllä sitten paljon herkempää ja ammattimaisempaa jälkeä aikaan, kunhan malttaa treenata. Saisikohan näitä kalligrafiakyniä sulkakynä-editillä…?


Loppupäivä kului häähöpötyksissä ja herkutellessa. Maxikarkki oli lastannut bloggareiden sokerinälkään karkkikulholliset (joskaan ei salmiakkia, höh) ja tarjoaa koodilla MAXIHUHTI ensimmäisen yli 30 € tilauksen toimituskuluitta huhtikuun loppuun asti, mutta tätä tarjousta ei voi yhdistää muihin.

Häät-media oli poiminut meille London Bridal Fashion Week:lta joitain tämän hetken kuumimpia hotteja. Hihoja ja kaksiosaisia pukuja on kai nähty jo jonkin aikaa ja itsekin olen ihastellut muun muassa Heidi Tuiskun blush-hameita pitsitoppien kanssa. Hihoissa esiteltiin kivasti vaihtelevuutta ja osa oli jopa vähän viittamaisia. Vähän vähemmän omaa makua olivat alusvaateinspiraatiosta lähtevät puvut, joista tässä esimerkkinä tyypillinen läpikuultava korsettiyläosa tai sitten vähän, öh, radikaalimpi vaihtoehto.

Ivory & Co / London Bridal Fashion Week
Ronald Joyce / London Bridal Fashion Week

Lilly & Charles / London Bridal Fashion Week
Danit Levi / London Bridal Fashion Week
Oltiin aivan superonnekkaita, sillä päivän dokumentoinnista vastasi Valo Films:in ilopilleri Asta. Astan kädenjälki näkyy myös tässä blogipostauksessa, sillä kaikki kuvat hääpukuja lukuunottamatta ovat tuon taitavan naisen otoksia. Jättimäinen kiitos Astalle!

Ja toinen samanlainen kaikille päivän muille bloggareille. Ootte huipputyyppejä!


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Maistelupettymys

Syksyllä päätimme pelata varman päälle ja pyytää häiden cateringin samalta pitopalvelulta, joka selviytyi mallikkaasti meidän juhlapaikan erityisominaisuuksista Ensu-kaasoni viime elokuisissa häissä. Unohtamatta luonnollisestikaan mainiota sapuskaa. Huomattavana lisäplussana Delicatessen järjestää myös maistelutilaisuuksia, mikä ei pitopalveluiden joukossa ole mikään itsestäänselvyys.

Tänä keskiviikkona päästiin sitten maistelemaan. Sanotaanko, että jos ei olisi tositilanteen kokemusta pohjalla, voisin tässä kohden pienesti panikoida. Oli nimittäin vähän pettymys.

Alkupalat maisteltiin kahdelta valmiiksi kootulta lautaselta, joilla kummallakin oli viisi eri maistiaista. Lautaset tarjoiltiin jääkaappikylminä, mikä on tietysti käytännön kannalta ymmärrettävää, mutta verotti minusta suuresti makuelämyksiä. Parmankinkkuni oli esimerkiksi vettynyt limaiseksi klimpiksi kylmässä paholaisenhillossa. Kaikkia alkupalavaihtoehtoja ei luonnollisestikaan ollut tarjolla, mutta painotus oli meidän kannaltamme vähän huono. Alkupalapettymys oli itselleni jonkinmoinen kolaus, sillä oma lautasmallini painottuu yleensä sille puolelle.

Pääruuan suhteen reissu ei ollut sen onnistuneempi, sillä kumpaakaan harkitsemistamme vaihtoehdoista ei ollut tarjolla. Lämminsavulohi oli kyllä todella hyvää ja sen olimme ajatelleetkin sisällyttää menuuseemme, mutta se ei tulisi meillä varsinaiseksi pääruuaksi. Lihavaihtoehtona maistettavana ollut ylikypsä häränniska (maukasta kuin se olikin) toimi pääruokana viime elokuussa emmekä siksi halua sitä toisintoon. Joudumme siis lopulta kuitenkin valitsemaan menuumme enempi vähempi sokkona.

Pääsimme kuitenkin vaihtamaan pari sanaa kasvotusten meidän tilausta hoitavan Petran kanssa ja sovittiin, että pidetään vielä detaljimpi palaveri kesällä. Palvelusta jäi muutenkin jälleen hyvä fiilis, joten eiköhän tämä tästä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

DIY: Viinipullonkorkkikirjaimet

Viinipullonkorkeista väsätty BAR-kyltti oli varmaan ensimmäisiä hää-DIY-inspiksiä, joihin vuosia sitten törmäsin. Tätä varten olin viime kesästä asti hamsteroinut Facebookin hääkirppisryhmistä korkkeja ja kauaskatseisesti pyytänyt veljeltä joululahjaksi kuumaliimapyssyn. Korkkikassi on Henkan riemuksi nököttänyt useamman kuukauden keittiön kulmalla odottamassa sopivaa askarteluvirettä, joka saapui nyt lopulta samaa kyytiä partsille paistavan kevätauringon kanssa.

Kuumaliima-askartelu oli mulle täysin uusi tuttavuus, mutta homma oli varsin hauskaa ja lähti alkukankeuden jälkeen rullaamaan hyvin. Vaikeinta oli alkuun hahmottaa miten kirjaimia lähtisi rakentamaan, mutta komppaan ehdottomasti Something blue and borrowed -blogin Jasminin neuvoa liimailla ensin pari kolme korkkia yhteen ja rakentaa kirjaimia eteenpäin näillä palasilla. Korkit eivät olleet keskenään mitenkään identtisiä, mutta kunhan yhteen “alkupalaseen” valikoi suurinpiirtein yhtä paksut korkit, ei rakentelussa ollut suurempia ongelmia. Korkit olivat toki myös eripituisia, joten niiden asettelu piti tasata kirjainten etureunan mukaan. Something blue -blogin Anniina ja Daniel vahvistivat omia kirjaimiaan kuumaliiman lisäksi neuloilla, mutta uskon meidän kirjainten pysyvän koossa ilmankin. Niiden ei tosin tarvitsekaan selviytyä lentomatkasta…

BAR-kyltin sijaan halusin pysytellä suomen kielessä, joten siitä tuli mielikuvituksellisesti BAARI. Jos korkkien lukumäärän tuomaa reunaehtoa ei olisi, meidän kirjaimet tavaisivat ANNISKELUALUE. Tähän olisi kuitenkin tarvittu lähes triplamäärä korkkeja eikä näitä nyt aivan valtoimenaan ole markkinoilla. Korkkeja jäi yli vielä ehkä yhteen kirjaimeen ja ajattelin säästää ne mahdollisia korjaustoimenpiteitä varten. Ilokseni sain rakennettua kaikki viisi kirjainta pelkistä viinipullonkorkeista eikä korkkikokoelmani skumppaversioita tarvittu. Ne lähtivätkin hääkirppiksellä rivakasti takaisin kiertoon.


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Visiitti juhlapaikalle

Kevät on pungertanut Etelä-Suomessa jo sen verran pitkälle, että lumet on kaikonneet meidän juhlapaikan ovea tukkimasta, joten oli aika tehdä tupatarkastus. Käytännössä tarkoituksena oli
  • mittailla
  • ottaa kuvia.
Meidän juhlapaikasta ei ole saatavilla pohjapiirrustusta, joten sellainen piti väsätä itse, jos halusi mallailla esimerkiksi pöytiä paikoilleen jo etukäteen. Arvatkaa halusinko. Lisäksi oli tarkoitus ottaa rutkasti kuvia, jotta voidaan jo etänä suunnitella valoja ja muuta koristelua.

Meidän juhlapaikka on siis vanha kivinavetta, joka koostuu kahdesta tilasta. Pienemmässä eteistilassa on nilkat niksauttava mukulakivilattia ja tälle puolelle on tarkoitus koota buffeepöytä, baari sekä aktiviteettipiste jälkimmäisen sisältäen vieraskirjan, salatehtävät ja sukkanauhavisan. Salin puolelle noustaan muutama epätasainen porras, mutta siellä kulku helpottuukin sitten lankkulattian ansiosta. Tällä puoliskolla pitäisi riittää tilaa niin meidän pyöreille pöydille kuin bändille ja tanssilattiallekin. Salin päädyssä on vielä oma uloskäyntinsä, mikä helpottaa liikuskelua pihalle.

Yritin aluksi koota pohjapiirrustusta tahtoo.fi:n pöytäkarttasovelluksella, mutta siitä ei tullut kuin kulumia takahampaisiin. Sovellusta ei selvästi ole tehty mittojen mukaan suunnitteluun, vaan enemmänkin istumajärjestyksen laadintaan. Esimerkiksi pyöreiden pöytien koko määritettiin halkaisijan sijaan istumapaikkojen perusteella. Henkka tuhahteli mun touhulle, kääri hihat ja rykäisi 3D-mallin koko tilasta. Nyt voidaan ainakin kohtuullisen hyvällä varmuudella todeta, että kalustus mahtuu. Lopullista konfiguraatiota säädetään sitten paikan päällä.


Pihamaa ei maaliskuun harmaudessa toki ollut aivan edukseen. Kesä kuitenkin korjannee tämän tilanteen eivätkä puuceekopitkaan heinäkuussa näytä niin surkuhupaisilta. Sellainen ikävä turvallisuusparannus navetalla oli tehty, että sen vintille johtava vanha ja puolilaho lastaussilta oli uusittu. Pitänee pysytellä positiivisena, kun nyt siitä kukaan tuskin tulee läpi, vaikka vanha oli kyllä kauniimpi.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Vihkipaikka - check!

Hurraa!
Hurraa!
Hurraa!

MEILLÄ ON VIHKIPAIKKA!

Oltiin viime sunnuntain räntäsateen innoittamana liikekannalla ja vierailtiin meidän juhlapaikalla. Siitä lisää myöhemmin. Pois lähtiessä Henkka ehdotti, josko käytäisiin säätilasta huolimatta tekemässä ensimmäisiä tiedusteluja läheisessä niemenkärjessä, jota oltiin kartasta tsuumailtu sillä silmällä. Miksipä ei.

Niemi osoittautui vikatikiksi: metsä oli varsin synkkää ja sen siimekseen luikerteleva polku vielä turhan märkä meidän heppoiselle kenkävarustukselle. Poispäin ajeltaessa pistettiin kuitenkin merkille veden tuolla puolen siintävä kallio. Karttakonsultoinnin, kumpuilevan mökkitien ja pienen kapuamisen jälkeen eteemme avautui meidän vihkipaikka. Saatoin herkistyä.

Paikka on juuri sellainen kuin uskallettiin toivoa! Kallioinen kumpare, josta avautuu maisema järvelle. Muutama känkkärä mänty ja kaatunut kelo. Suuremmille valtaväylille on sen verran matkaa, ettei melusaaste humise korvissa ja puusto antaa näkösuojaa pienelle mökkitielle. Kesällä puissa on toki maaliskuista maisemaa enemmän lehtiä, mutta järvin tuskin silti peittyy täysin näkyvistä. Se on ihan täydellinen.

Tai ainakin melkein.

Autolta kalliolle ei ole kuin satakunta metriä, mutta välissä on pieni kosteikko, joka pitänee kiertää. Tälläkään reitillä ei tosin matkaa ole kuin ehkä tuplasti. Olimme myös havaitsevinamme jonkin polun tapaisen, joka kesällä on varmasti selkeämpi. Pariinsataan metriinkin kyllä mahtuu risu oksineen hamuamaan pitkän valkoisen mekon helmaa ja loppuvastuksena on vielä pieni nousu kallionokareen päälle. Todettiin, että pitää varata lähestymiskengiksi kumpparit koko poppoolle.