Loppui sekin sitten

Se loppuu ihan kohta. Meidän häävuosi 2019 ja samalla tämä blogi.

Kannattiko? Kyllä. Niin häät kuin bloggaaminen. Olen edelleen sitä mieltä, että maistraatin kautta matkalle olisi ollut niin ikään loistava konsepti, mutta en kyllä enää vaihtaisi meidän hääpäivää pois. Bloggaus taas toi suunnitteluun lisäfiilistä, kun pääsi vapaasti intoilemaan niin pienistä kuin vähän suuremmistakin jutuista. Ja säästi se varmasti myös lähipiirin hermoja.

Elämää on myös häiden jälkeen, mutta ei tälle blogille. Nisti ja Nööri jää joksikin ennaltamääräämättömän sopivaksi ajaksi luettavaksi, mutta poistuu keskuudestamme jonakin arvaamattomana ajankohtana. Insta saattaa tosin pysyä satunnaisen aktiivisena vielä hetkisen.

Haluan kiittää (ja kiitänkin!)

• Henkkaa, joka meni hääsuunittelusta huolimatta kanssani naimisiin.
• hääcrewta, jota ilman meidän juhlat (ja morsian) olisivat levähtäneet käsiin. Kiitos myös huiseista polttareista!
• meidän häät mahdollistaneita palveluntarjoajia, joita on monta ja vähän päälle, mutta spesiaalilla tipumerkillä muistettakoon kuvaajaamme Kallioniemi Photographyä, bändiämme Amiraali Ahtio ja Lemmenairuetta sekä pitopalveluamme Delicatesseniä.
• kanssabloggaajia vertaistuesta, hömpästä ja skumpasta.
• teitä blogin lukijoita. Maailmanvalloitukseen tuskin kukaan lähtee hääblogin kautta, mutta niin vain jokainen sivulataus, kommentti ja tykkäys piristävät päivää. Että siellä jossain on joku, joka luki mun rustauksen! Kiitos siitä.

Kuva: Kallioniemi Photography

***

Jos eksyit blogiin vasta nyt, tervetuloa! Täällä suunniteltiin, vietettiin ja jälkipuitiin heinäkuun 2019 diy-henkisiä maalaishäitä. Lukemaan voi aloittaa alusta tai esimerkiksi näistä omista suosikeistani

Tyynytaisto

Sukkanauha - let’s geek!

Kuinka olla p*ska vieras

Ilkityö onnistui! - POLTTARIT

Tahdottiin

Jos taas hääblogien lukeminen alkaa sinulla samoin kuin aikanaan minulla, hääpukupostauksia ovat muun muassa

YAAASSS to the Dress!

Hylättyjen hääpukujen kierros

Syynäyksessä: Morsian

Tai jos sinua kiinnostaa vain miten ruljanssi lopulta päättyi, hääpäivän aamuun voi hypätä tästä. Tai silmäile menemään missä järjestyksessä tahansa, tyyli vapaa. Kiva kun kävit!

***

Villa Taika - ylistys häähotellille

Hääyöhotellia etsiessä haukuin koko kotimaan majoitustarjonnan pystyyn. Huoneet ovat kalliita, kliiniseen toimistotyyliin sisustettuja ja romanttisena mainostetun sviitin lisäneliöt käytetty joko neuvotteluhuoneen pöytään tai hammaslääkärin odotushuoneen sohvaan.

Mutta jos koskaan etsitte yösijaa Fiskarsin tuntumasta, ainoa oikea valinta on Villa Taika.

Suloisessa maalaismiljöössä nököttää vanha puutalo vihreän puutarhan keskellä. Sokkeloinen päätalo lankkulattioineen, teemasisustuksineen ja eriparisine puutarhakalusteineen. Sellainen hassunkurinen huvikumpufiilis. Yövyimme samaisessa paikassa kaasojen kanssa häitä edeltävän yön ja kaasot palasivat Aurinko-sviittiin myös häiden jälkeen, joskin tällä kertaa kolmantena pyöränä keikkui toisen kaason mies. Me Henkan kanssa vietimme hääyön hotellin Lootus-sviitissä, jonka ihana henkilökunta oli käynyt koristelemassa ruusunterälehdin.

Etukäteisjärjestelyistä lähtien minulla oli tunne, että villan henkilökunta pyrki tekemään kaikkensa, jotta asiat lutviutuisivat mahdollisimman helposti meidän kannaltamme. He suosittelivat huoneita talon yksityisemmästä siivestä, antoivat kaason käydä kirjaamassa meidät sisään ja järjestivät pääsyn hääsviittiin jo aamusta, jotta mun tavarat saatiin valmiiksi oikeaan huoneeseen. Hääaamun aamupalaa aikaistettiin, jotta minäkin ehdin syömään ennen kampaajan saapumista ja morsiuskimppu vietiin säilytettäväksi viileään kellariin, josta se palautettiin huoneeseen sovittuun aikaan. Missään en koskaan ole törmännyt tällaiseen omistautumiseen asiakaspalvelulle.

Hääyöpakettiimme (joka muuten kustansi kaikki 150 €) kuului myös huoneemme ovelle tuotu aamupalatarjotin. Tai siis NELJÄ. Oli leipää, sämpylää, muroa, puuroa, jogurttia, juustoja, leikkelettä, kananmunaa, hedelmää, mehua, teetä (tai haluttaessa kahvia), keksiä, muffinssia ja vielä Brunbergin suukot. Kuinka mua harmittikaan, ettemme sillä helteellä saaneet nirhaistua kuin murto-osaa kaikista herkuista. Jos sää olisi ollut armeliaampi, olisimme myös voineet nautiskella aamupalan sviitin omalla parvekkeella.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Aiomme ehdottomasti ottaa aamiaisrevanssin ja palata Taikan hemmoteltaviksi vielä uudemman kerran. Ehkäpä jo paperihäinä!

5 mokaa ja yhdet kuokkavieraat

Kuva: Kallioniemi Photography

Jottei tämä häiden läpikäynti menisi ihan pelkäksi ruusuiluksi, tehkäämme lista asioista, jotka menivät meidän häissä pyrstölleen. Että on ensi kerralla sitten jotain, jossa parantaa.

Vuosikymmenen flunssa
Älä sairasta hääpäivänä. Ja jos sairastat, varaa tujakka lääkearsenaali. Varaa se, vaikket sairastaisikaan.

Ruokailun aikataulutus
Kuten aiemmin on tullut mainittua, ruokailuumme kului tunnista puoleentoista vähemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Minun aikatauluarviossani ei tietenkään ollut mitään vikaa, vaan syy oli yksinomaan säässä. Helteellä ei paisti maistu. Ihan rehellisyyden nimissäkin on kyllä todettava, että meidän kokenut catering oli ruoka-aikataulusta kanssani samoilla linjoilla ja jos häitämme vietettäisiin nyt, pitäytyisin alkuperäisessä arviossa.

Unohtuneet yhteiskuvat hääcrewn kanssa
Meidän oli tarkoitus ottaa yhteiskuvia hääcrewn kanssa heti vihkimisen jälkeen, mutta tuo kuvaussessio päätettiin lennosta vaihtaa hääjuhlan tauolle. Jolloin se sitten unohtui. Onneksi meillä on rutkasti kuvia noin muuten, mutta olisi ne jengiposetkin olleet ihan kiva toteuttaa.

Laktoositon pizza
Tilasimme iltapalapizzat hyvissä ajoin ennakkoon ja vasta hääviikolla tuli mieleen, että pitää muistaa varmistaa pitserialta, että käyttävät laktoositonta juustoa. Tämä jäi häiden aaton iltaan, jolloin Henkka ja bestmanit kävivät maksamassa meidän tilauksen ennakkoon. Jolloin kävi ilmi, ettei pitserialla ollut laktoositonta juustoa lainkaan. Pojat päättivät yhdessä tuumin, ettei tätä enää kannata tuoda bridezillan tietoon ja häiden iltapala-aikaan pöytään ilmestyi pizzojen rinnalle laktoosittomia paistopisteen antimia. Suurempaa vahinkoa ei siis tapahtunut, mutta asia olisi ehkä hoitunut toisin, jos sen olisi muistanut hieman aikaisemmassa vaiheessa.

Kattausmokat
Kahden pöydän mölkkypöytänumerot olivat menneet väärin päin. Hups. Eksytysyrityksestä huolimatta kaikki vieraat löysivät kuitenkin paikkansa. Lisäksi lasit ja aterimet pöytiin kattanut pitopalvelu sujautti haarukat ja veitset servettitaskujen väärään koloon lähettämästäni esimerkkikuvasta huolimatta. En edes ole katkera.

Sitten vielä ne kuokkavieraat!

Bändin viimeisen setin hiljennyttyä ja meidän heipattua kaikki vieraat, törmäsimme vielä navetan ovilla muutamaan täysin vieraaseen miekkoseen, jotka siinä hilpeästi kaljat kädessä toivottivat meille onnea. Jälkikäteen saimme kuulla, että herrat olivat tulleet lähimmistä taloista huomauttamaan, että juhlamme ovat kellonaikaan nähden turhan äänekkäät. Pelisilmäiset bestmanit olivat kuitenkin tökänneet ukoille kaljat kouraan ja kutsuneet kuuntelemaan bändin viimeiset vedot. Ja pitäähän häissä nyt yhdet kuokkavieraat käydä!