sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Juomanlaskija



Juomalaskut on nyt laskettu ja ennakkotilaus Eckerön miniristeilylle tehty. Vaikka vierasmäärämme ei ole suuren suurin, totesimme miniristeilyn tulevan silti kannattavaksi. Näin ollen Henkka lähtee ensi torstaina hengaamaan Tallinnan lautalle reiluksi viideksi tunniksi seuranaan auto ja uhrautuvainen kaveri. Ihan pöljältähän se kuulostaa, mutta minkäs tuolle markkinataloudelle mahtaa. Kolmikon reissu kustantaa kaikki 24 €, minkä lisäksi otimme kyllä pojille buffeeruokailun hintaan 24 €/hlö. Ennakkotilauksen kautta juomalaatikot tuodaan suoraan autokannelle eikä niitä tarvitse erikseen keräillä ja kärräillä.

Meidän häihin on ilmoittautunut 49 aikuista, joista tosin kaksi on vielä hieman epävarmaa. Konservatiivisesti laskimme alkoholinkulutuksen koko porukan voimin, vaikka todellisuudessa sekaan mahtuu myös jokunen autoilija.

Alkumaljana on lasillinen kuohuvaa ja yhdestä standardiskumpastahan tulee 6 annosta per pullo. Näin ollen 49 aikuiselle tarvitaan 49 / 6 = 8,17 eli pyöristäen 9 pulloa. Tätä tarkoitusta varten valitsimme tutun ja turvallisen Freixeneten, joka on kaikin tavoin sopivan keskinkertainen. Yksinäni olisin ehkä valinnut sen kuivemman version, mutta Henkka liputti semi-secon puolesta. Ennakkotilauslaatikossa on 6 pulloa, joten puuttuvat 3 pojat kipaisevat myymälän puolelta.

Viinien laskeminen ei sitten ollutkaan ihan yhtä suoraviivaista. Alko oli ohjeistuksessaan meidän kanssa samoilla linjoilla, että yksi juoja kuluttaa keskimäärin kaksi lasia ruokailun aikana. Toisaalta pelkästään näin mitoitus tuntuu aika naftilta ja joku saattaa haluta viiniä vielä myöhemmin illalla. Asiantuntija-arviona annoimme kertoimeksi lopulta 2,25 lasia/aikuinen, mikä tekee sitten 49 x 2,25 / 6 = 18,38 pulloa, kun yhdestä kaataa jälleen 6 annosta. Hommaa mutkistaa se, että ensimmäisen pöytiin tarjoillun viinikaadon jälkeen jokaiselle pöytäkunnalle tuotaisiin (täysi) pullo kumpaakin väriä. Seitsemällä pöydällä tämä tarkoittaa 14 pulloa. Ja sitten on vielä punaisen ja valkoisen välinen suhde. Lopulta monimutkaisen “montako pulloa, laatikkoa ja mitä väriä” -ongelma ratkesi itsestään, sillä Eckerö myy viinipulloja 12-packeissä. Yksi laatikko kumpaakin riittää yltäkylläisesti meidän tarpeisiin.

Viinivalinnassa otettiinkin sitten oikopolku. Me juodaan Henkan kanssa oikeastaan vain valkkaria eikä sitäkään kovin asiantuntevasti. Kattavan maistelutilaisuuden järjestäminen tuntui vaivalloiselta, joten hyödynsimme törkeästi Jotain keltaista - Iiran Eckerö-viiniarvostelua. Sen verran uhrauduimme, että kävimme Alkosta torstai-illan kunniaksi pullon Cono Sur Bicicleta Rieslingiä, jonka totesimme ajavan asiansa. Valintaa ei myöskään vaikeuttanut Eckerön tämänhetkinen tarjous kyseisestä viinistä. Punkkuvalinnan suhteen meidän ja Iiran menumme poikkeavat sen verran toisistaan, että päätimme käyttää toista lähdettä: minun vanhempiani. Muistelin Sangre de Toron kuuluneen joskus heidän luottovalintoihinsa, joten sillä mennään.


Illan mietojen suhteen Alko kehottaa laskemaan annoksen per tunti per nauttija, joskin ensimmäisen tunnin sisään saattaa mennä kaksikin. Toisaalta omasta kokemuksesta tiedän, etteivät kaikki pysty jatkamaan moista tahtia äärettömästi, kun pohjalla on kuitenkin jo useampi annos. Lopulta laskimme (1 (tauolla) + 5 (klo 20-01)) x 49 = 294 annosta. Meille oli alunperin tarkoitus tulla tyyliikkäästi kaljahanat, sillä juhliimme osallistuu itse Waahto Breweryn olutmestari. Tuo viikonloppu sattuu kuitenkin olemaan pienpanimoiden kiireisimpiä kesähetkiä ja uutterasta metsästyksestä huolimatta vapaita hanoja ei löytynyt. Waahdolta tilaamme pienemmässä mittakaavassa viitisenkymmentä pulloa ajatuksella “maistiainen kaikille” ja loput sitten rahdataan Suomenlahdelta. Kun tuosta 294 vähentää 50, päästään kätevän lähelle kymmentä 24-packin lavaa. Silmäilimme vieraslistaamme juomamieltymysmielessä ja päädyimme tilaamaan 5 kpl Sandelsia, 4 kpl Happy Joeta ja 2 kpl lonkeroa (= melkein 10).

Eckerön holittomien juomien valikoima on varsin niukka (miksiköhän), mutta hyödynsimme matkaa kokisten suhteen. Lisäsimme pottiin siis vielä 3 lavaa normikokista ja 2 zeroa. Näistä ajattelimme riittävän myös apujoukoille juhlapaikan valmisteluissa torstaina ja perjantaina. (Saa sieltä kaljankin hakea, jos morsian alkaa ottamaan päähän.)

Näin ollen maakrapukaupoista ostettavaksi jää vielä holiton alkumalja, kahviavecit ja kuplavedet. Alkuvuoden häämessuilla vakuutuin Henkellin kuohuvista ja meidän porukoilla on kuuleman yksi ylimääräinen konjakkipullo. Sen kylkeen sitten joku helpommin lähestyttävä avec ja kuplavesitarjousten bongaus, niin homma alkaa olla kasassa.

Kaikki tämän tekstin kuvat by Valo Filmsin Asta. Minä tosin rajasin.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Entä jos sataa

Jos meidän hääpäivänä sataa, niin vähän kyllä v*tuttaa. Ei se päivä siitä sula pilalle, mutta moni asia soljuisi sujuvammin, tyylikkäämmin, väljemmin ja kuivemmin, jos pihalla voisi seisoa suojatta. Että jos joku asiaan vaikuttava taho sattuu tämän lukemaan, niin pyytäisimme poutaa, kiitos.

Ihan pelkkien ristittyjen sormien varaa ei kaikkea kehtaa laskea, joten mekin olemme yrittäneet varautua mahdolliseen epäsuotuisaan säätilaan:

Ulkovihkimistä varten ollaan ostettu pieni, valkoinen, nopeasti pystytettävä puutarhakatos, jonka pojat tarvittaessa avaavat vihkipaikalla. Voimakkaampi myräkkä olisi kyllä edelleen pienehkö ongelma, sillä kalliolla katoksen naruja on haastavampi saada maahan kiinni. Jos pahimmat mahdolliset skenaariot ryhtyvät näyttämään todennäköisiltä, pitää kehittää luovia ratkaisuja teltan kulmien painoksi. Katoksen lisäksi opastetaan vihkiseuruetta varustautumaan kumisaappailla ja sateenvarjoilla.

Kaikkia potrettikuvia ei haluttaisi ottaa sateenvarjon alla ja meillähän ei oikein ole mitään sisätilaa, johon voisi kuvauksen siirtää. Samin kanssa tästä kuitenkin juteltiin, minkä jälkeen olo oli vähän luottavaisempi. Kertaakaan ei kuuleman ole hänen kohdalleen sattunut niin karmaisevaa säätä, ettei apujoukkojen avustuksella olisi selvitty. *kop kop* Ja jos nyt katastrofi kävisi, niin napsittaisiin ulkopotretteja sitten juhlan lomassa, sillä koko päivää ei meillä Suomessa aivan saavista kaatamalla sada (yleensä).

Juhlapaikalle saapuminen pitää sateen sattuessa organisoida hieman ensisijaisesta ajatuksesta poiketen. Tällöin me kurvaamme juhlapaikalle jo hyvissä ajoin ennen vieraita ja piiloudumme navetan suuremmalle puolelle suljetun oven taakse. Vieraat pääsevät pienemmälle puolelle suojaan ja sisääntulomme tapahtuu tilat erottavan oven avauksella.

Viimeisenä mainittakoon saniteettitilat eli meidän juhlapaikan puuceet. Vessakoppien eteen pystytetään niin ikään puutarhakatos, jonka alla pääsee jonottamaan omaa nenänpuuterointivuoroaan suojassa mahdolliselta sateelta.

Josko se sade nyt pysyisi poissa, kun ollaan näin hyvin varauduttu.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Sukunimidilemma

Vanhaan hyvään aikaan sukunimiasiaa on voinut vatvoa ihan sakastiin asti. Uuden nimilain kylkiäisenä tähän on kuitenkin otettu tiukempi linja ja nykyään päätös pitää olla tehtynä jo esteitä tutkittaessa. Sattuneesta syystä meidänkin tutkintapyyntö on näin ollen odotellut täyttämistä useamman kuukauden.

Mulle ajatus sukunimen vaihtamisesta ei koskaan ole ollut ongelma. Kyse ei ole inhottavasta omasta nimestä, sillä pidän nykyisestä kovasti - onhan se ytimekäs, ei-niin-kovin-yleinen ja luontoakin lähellä. Vieraskielisten lausumana saattaa tosin aiheuttaa kiusallisia tilanteita, mutta ei sentään ole ääkkösiä. Kaikesta tästä huolimatta olen aina ajatellut vaihtavani nimeä, jos joskus naimisiin päädyn. Konservatiivisen korpun lailla kun tahdon perheyksikölle saman sukunimen.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun täydelliseen mieheen törmäsi, niin sukunimi oli se pakollinen itikka saunakaljassa. Henkan sukunimi on varsin yleinen ja vielä meidän suomalaisten esi-isien rakastamasti nen-päätteinen. Olin kuitenkin henkisesti ryhtynyt totuttautumaan ajatukseen, kunnes Henkka lausui vähän siihen suuntaan, että mun sukunimi on kyllä ihan kiva. Minulle olisi sopinut myös ryhtyä pohtimaan yhdessä uutta ihkaomaa nimeä, mutta Henkka ei ajatukselle lämmennyt. Myös yhdistelmäsukunimet olivat poissuljettu vaihtoehto, koska argh kuinka rasittavia.

Olemme nyt puolisen vuotta pohdiskelleet pattitilannetta, jossa Henkka ei haluaisi vaihtaa pois omastansa, mutta pitää kyllä minun sukunimestäni ja minulle taas vaihtaminen ei olisi ongelma - paitsi Henkan sukunimeen. Lopulta päädyimme ratkaisemaan asian samalla tavalla kuin aikaisemmatkin meidän parisuhteen umpikujat (kuten sen, kumman vessan roskis päätyi käyttöön yhteenmuuton jälkeen).

Otimme kivi-paperi-sakset.

Koska blogiin on eksynyt myös muutama häävieras, pantataan lopputulosta vielä 34 päivää.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Hääpäivän aikataulutus

Toitotetaan nyt heti alkuun, että tämä on suuntaa-antava aikataulu. Ketään ei ole velvoitettu kyttäämään 10 metriin vesitiivistä kelloa, sillä oikeissa häissä aikataulu elää. Palveluntarjoajien vuoksi on kuitenkin päätettävä mihin aikaan kakku saapuu ja moneltako bändi pääsee roudaamaan, joten meillä on tällainen hahmotelma.


Kuten näkyy, poikien aamun aikataulussa on huomattavasti vähemmän kellonaikoja kuin meidän tyttöjen. Pese hampaat ja nykäise puku niskaan - epistä. Meidän kampaaja saapuu klo 8, joten sitä ennen olisi hyvä olla herännyt ja syönyt vähän aamupalaa. Alustavasti mun kampaukseen on varattu kaksi tuntia, mutta tämä varmasti tarkentuu koekampauksen jälkeen. Meikkaajan kanssa on näin ollen sovittu saapuminen klo 10, jolloin minä vaihdan penkkiä ja kampaaja lähtee työstämään kaasopäitä. Kevyt lounas saa luvan upota siinä sivussa ja täydessä tällingissä pitäisi olla vähän klo 12 jälkeen. Pojilla on sama lähtöaika, sillä heidän matkansa on hieman lyhyempi, joten nuo ehtivät vihkipaikalle ennen meitä.

Siviilivihkiminen kestää sen viitisen minuuttia, jonka jälkeen ollaan valokuvaaja-Samin kanssa sovittu potrettien otosta vihkipaikan läheisyydessä ja mahdollisesti myös matkalla juhlapaikalle. Osa hääcrewsta lähtee navetalle jo vähän etukenossa ottamaan vieraita vastaan ja me tulemme perässä sitten klo 15.

Onnittelujen ja alkumaljojen jälkeen seremoniamestari pitää tietoiskun käytännön hommista, jonka perään ollaan Henkan kanssa suunniteltu pitävämme pieni esittelykierros läsnäolijoista. Sami on myös pyytänyt päästä sanomaan sanasen ja vielä juuri ennen ruokailua catering esittelee menuun. Tähän kaikkeen olemme yleissähläyksen nimissä suoneet noin tunnin.

Pitopalvelun suosituksesta varasimme buffeeruokailulle noin kaksi tuntia. Kuulostaa aika pitkältä, mutta kyllähän siinä 50 ihmistä hetken aikaa jonottaa ja santsirundillekin pitää jättää tilaa. Ruokailun lomassa pidetään myös varmaan ensimmäiset puheet, joiden aikana ihmiset yleensä taukoavat syöminkinsä.

Tämän jälkeen on tauko, jonka aikana sää toivottavasti sallii pienen ulkojaloittelun. Seurustelun lomassa ollaan myös ottamassa koko kaartin ryhmäkuva. Tällä välin pitopalvelu korjaa todisteet ruokailusta, kattaa kahvin ja bändi roudaa varustuksensa valmiuteen. Kakun ja donitsien toimitus on sovittu klo 18:45, mikä onkin yksittäisistä kellonajoista ehkä kriittisin. Tuolloin juhlapaikalla on jokin verran trafiikkia, mutta eiköhän sopu taas sijan anna.

Kakun kimppuun on tarkoitus iskeä sitten klo 19 ja siinä kahvien ja avecien lomassa kuultanee toinen otos puheita. Kun makeaöverit on saavutettu ja kaikki ovat vielä kätevästi koolla, siirrytään meidän häävalssi etunenässä bändin ensimmäiseen 45-minuuttiseen. Kunkin setin välissä on pojille noin tunnin hengähdystauko, joista ensimmäisen aikana viskotaan kimput ja sukkanauhat. Iltapala on suunniteltu tilattavaksi noin klo 22. Bändin kolmas ja viimeinen setti hiljenee varmaan vähän puolen yön jälkeen, jota seuraa sitten Spotify-bileet niin pitkään kuin juhlijoita riittää.

Tämä otos ihastuttavan Valofilmsin Astan ottaman.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Kaasomekko-ostoksilla Tallinnassa

Viime viikonloppuna viiletettiin kaasojen kanssa kolmistaan lahden yli mekko-ostoksille. Syksyyn verrattuna osat oli kuitenkin vaihtuneet ja nyt mun rooli oli vuorostaan toimia kriitikkona. Mulla ei ollut mitään erityistoivetta kaasojen pukeutumisesta, joskin yhteistuumin päätettiin jättää pitkät valkoiset koltut etsinnän ulkopuolelle. Tytöillä oli kuitenkin tarkoitus koordinoida pukeutumistaan siten, että jonkinlainen keskinäinen harmonia saavutettaisiin.

Tallinnassa meidän ensisijainen kohde oli heti Viru Keskuksen takana majaileva Dresshouse, jossa Ansu oli aiemmin vieraillut serkkunsa hääseurueen kanssa. Dresshouse on jaettu kahteen kerrokseen mitä ilmeisimmin helman pituuden mukaan. Osa ensimmäisen kerroksen mekoista sai tällaisen siveyden sipulin ihan hämilleen, mutta yläkerta oli sitten varattu täyspitkille ilta- ja juhlapuvuille. Näyttipä siellä sovituskoppien takana piilottelevan ihan hääpukuosastokin. Tilat olivat kaikkinensa sopivan avarat, valoisat ja siistit.


Homma toimi tavallisen vaatekaupan tavoin itsepalveluperiaatteella. Puvut oli ryhmitelty sävyjensä mukaan, minkä lisäksi yksi rekki oli varattu täysglitterille ja toinen haalareille. Voimakkaan tummia värejä ja muodollisen räätälöityjä malleja oli varsin paljon, mikä rajoitti meidän rentoihin kesäjuhliin sopivaa valikoimaa, mutta istuisivat varmasti tyylikkäisiin talvihäihin. Pistettiin kuitenkin merkille, että ehdottomasti suurimmassa osassa pukuja kokovalikoima oli varsin rajoittuneesti S, M ja L. Täyspitkien pukujen hinnat olivat tasaisesti noin 50 €, mikä on toki huomattavan edullista. Tämä näkyi kuitenkin osittain myös laadussa, sillä useammassa puvussa oli pieniä virheitä tai sovituksessa tulleita osumia. Sovitusvaiheessa kävi myös ilmi, että osassa pukuja niihin valmiiksi ommellut kupit olivat aika överit…

Loppujen lopuksi kaasomekkometsästys kävi varsin kivuttomasti. Ensu löysi itselleen sopivan mekon, joka on sattumoisin hyvin lähellä Ansun viime kesänä Ensun omissa häissä pitämää kaasomekkoa. Näinpä tuo puku pääsee uusintakierrokselle heinäkuussa ja mun upeat ladyt edustaa murretun vaaleanpunaisissa leningeissään.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Pitopalvelupalaveri ja kysymyspatteri

Buffee on mun mielestä hääruokailussa lyömätön ja sellainen tulee myös meille. (Ei tosin sillä, että kivinavetassa olisi ollut muuta mahdollisuutta.) Mä olen aavistuksen nirso ja etukäteen mun puolesta päätetty lautasellinen aina vähän jännittää. Toinen kiusallinen ongelma on tarjoilijan kysyvä katse, kun herkullisestakin annoksesta jää usein dogibagillinen. Buffassa sen sijaan saa valita lautasensa sisällön sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti puhumattakaan santsikierroksesta, jolloin pääsee rohmuamaan vielä parhaita herkkuja.

Kun tarjoiluperiaatteesta ollaan päästy yksimielisyyteen, pitää päättää kattausten määrä. Tähänkin on yksi ainoa oikea mielipide (köh) eli alku- ja pääruoka samaan pöydälliseen. Vaikutelma on tällöin ihanan runsas ja itse ainakin makustelen mielelläni vähän kaikkea vuorotellen. Myös jonotus jää vähemmälle samaten kuin riskialtis kipuaminen meidän juhlatilan kahta puolta erottavissa epätasaisissa kiviportaissa.


Nämä asiat on meillä olleet selvillä jo syksystä lähtien ja viime aikoina ollaan hiottu lopullista menuuta. Ei mennä sen suhteen suuremmalti yksityiskohtiin, mutta hatunnosto Delicatessenin Petralle, joka on aktiivisesti ja kärsivällisesti vastaillut meidän sähköposteihin, joissa venkslataan leipälevitteen makua ja kysellään saisiko savulohen kastikkeen erikseen. Varovaisesti tiedustelin myös sopisiko meidän tuoda pöytään mun suvun juhlien kestotähti, mummin piirakat eli mummin leipomat karjalanpiirakat. Onnistuu! Delicatessen lupasi myös toimittaa siihen kylkeen munavoin, jota Henkka kerettiläisesti vaati. Heinäkuussa onkin sitten tiedossa kolmen sukupolven piirakkatalkoot ja voin luvata, että lopputuloksesta erottuu mitkä ovat mummin rypyttämiä.

Eilen tavattiin Petran kanssa kasvotusten ja sain tykittää menemään mun kysymyspatteristolla. Ajattelin jakaa sen tähän, josko siitä olisi jollekulle apua, sillä tätä laatiessa olin itse varsin kiitollinen Mon Rêve d’Amourin Sarahin ja Kristallihäiden Kristan vastaavista listauksista:

  • Häiden aikataulun läpikäynti. Onko pitopalvelun kannalta järkevän kuuloinen? Mihin aikaan tahtoisivat päästä paikan päälle?
  • Kattaus ja lautaset. Ruokailuvälineet ja lasit pöytiin, lautaset buffeepöytään?
  • Alkumaljat: tarvitaanko meiltä muuta kuin itse juoma?
  • Voisiko pitopalvelun henkilökunta esitellä menuun?
  • Laittaako pitopalvelu tölkkijuomat esille (ennen ruokailua)?
  • Onko monitasoisuus buffeepöydän kattaukseksessa ja tarjoiluastioissa mahdollista?
  • Kasvisruuan sijoittelu ja merkintä?
  • Saadaanko myös itse tehdyille piirakoille tarjoiluastia ja ottimet pitopalvelun kautta?
  • Onnistuuko ensimmäinen viinikaato pöytiintarjoiltuna ja tämän jälkeen jokaiseen pöytään pullot puna- ja valkoviiniä?
  • Pystyykö pitopalvelu hoitamaan pöydissä olevien vesipullojen täydennyksen ruokailun aikana?
  • Menun läpikäynti ja allergia/ruokavaliomerkinnät
  • Meillä on omat servetit ruokailuun, mutta toimittaahan pitopalvelu kakkuservetit?
  • Kakkulapio?
  • Onnistuuhan kahviavecien pöytiintarjoilu?
  • Miten tehdään mahdollisesti juhlapaikalle jäävien astioiden kanssa? Palautus milloin ja minne?
  • Miten laskutus tapahtuu?

Lisäksi esitimme toiveen, että pitopalvelun pakettiauto parkkeerataan hieman sivuun navetan kulman taakse. Varoittelimme myös, että meidän juhlissa on ehkä suhteellisesti enemmän nuoria miehiä ja vähemmän (ei yhtään) pieniruokaisia sukulaistätejä. Petra vastaili tunnollisesti kaikkiin kysymyksiin ja palaverin jälkeen oli luottavainen fiilis. Eiköhän me ruokaa saada.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Valokuvaajapalaveri

Istuttiin tässä yksi ilta läppärin ääreen ja pidettiin palaveri meidän kuvaajan kanssa. Sami tosiaan saapuu kameroineen Tampereelta ja sen vuoksi kasvotusten tapaaminen olisi ollut kinkkisempi järjestää. Skype onneksi toimii (kunhan sen ensin poistaa ja uudelleenasentaa) ja turinoidessa vierähti kivuttomasti toista tuntia. Palaverin jälkeen oli luottavainen olo kokeneeseen kuvaajaan, joskin toivotaan, ettei meidän häihin eksy aivan hurjimpia Samin kertomia kommelluksia…

Käytiin Samin kanssa läpi meidän ohjelmarunkoa sekä aikataulutusta. Sami myös kyseli yksityiskohtia, joita maallikko ei olisi tullut ajatelleeksi, mutta jotka kuvaajan kannalta ovat varsin valideja. Sormus esimerkiksi pujotetaan vain mulle ja tähän toimenpiteeseen Henkka sai ohjeistuksen sekä harjoittelukehotuksen. Lupasimme myös olla turhaan kiirehtimättä vihkimispusun kanssa.
Sami antoi meille lisäksi pakkauslistan potrettien survival kittiä varten:
  • Vähän syötävää ja juotavaa, koska u know nälkäkiukku
  • Sateenvarjot (valkoinen tai läpinäkyvä)
  • Vaihtokengät
  • Viltti mahdollista istumista varten (mieluusti valkoinen tai harmaa)
  • Fairyvettä pullossa (toivotaan, ettei tätä tarvita)
Varsinaisten kuvien osalta meillä ei ollut kovin tarkkoja toiveita. Potretit kuvataan vihkipaikalla ja sen läheisyydessä, ja saimmekin kotitehtäväksi käydä jo hieman etukäteen tsuumailemassa paikkoja. Itse juhlasta pyysimme paljon tilannekuvia, mutta joitain ryhmä- ja potrettiotoksia napsitaan varmasti myös muun ohjelman lomassa. Eikä hätää, myös blogikelpoista materiaalia on tulossa. ;)

Seuraavaksi kalenteriin on buukattu catering- ja kakkupalaverit ja koekampauskin on vain muutaman viikon päässä. Jaiks! Vastahan tässä availtiin kihlajaiskuohuvaa!