Mutta sitten! Löytö! Nimittäin Sari Kaasisen ja Liisa Akimofin Niin korkea oli taivas.
Tätä ei ehkä voi kutsua aivan ilmeisimmäksi häävalssiksi. Lukion äidinkielenopettajani olisi otettu siitä hartaudesta, jolla sanoitusta analysoitiin ja meidän kahdenkin tulkinnat poikkesi vähän toisistaan. Joka tapauksessa tekstin rakkaustarinalla ei ole kovin hilpeä vire eikä Kalevala-henkisyyttä voi aivan nuorekkaimmaksi trendiksi kutsua.
Mutta me kummatkin tykätään! Tuosta biisistä välittyy sellaiset pohjoisen luonnon mystiset vibat ja samalla löytyy sekä herkkyyttä että enemmän ytyä. Tahti on aika reipas, että mua houkuttaisi pyytää bändiltä pientä helpotusta, mutta Henkka hylkäsi heti kättelyssä sellaiset nössöilyt. Lähempänä heinäkuuta patistan sen sitten mun tanssiopettajaksi, joten toivotaan, että mäkin suoriudun tästä koitoksesta ilman huomattavampaa töhöilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti