Vaikka huntutyyli ei tunnu alkuunkaan omalta, on mun myönnettävä, että se telkkarissa aina jotenkin kruunaa morsiuslookin. Iki-ihanan Randyn ja Say Yes to the Dress:n opastamana päädyin siis myös itse testaamaan häämekkokaupoilla pistettä i:n päälle. Eikä siitä fiiliksestä sitten enää ollut paluuta. Olin ajatellut pitää huntuhommat salassa Henkalta, mutta äiti meni ja möläytti, joten pääsen sittenkin etukäteishehkuttamaan myös blogissa. Huntudetaljit on kuitenkin tarkoitus selvittää sulhaselle vasta tositoimissa, joten Henkka hus!
Birdcaget (häkkilintuhunnut?) on tosi tyylikkäitä, mutta sellaista ei tullut koskaan kokeiltua. Tällaisen pikkunörtin sydän sykkii myös nyt esiin pulpahtaneille, upeasti laskeutuville morsiusviitoille, mutta pelkään sellaisen lipsahtavan itseni yllä liikaa larpin puolelle. Aika kovin huokailen kuitenkin edelleen joillekin Vienon Instagram-kuville.
Näistä vaihtoehdoista huolimatta aika perinteisellä mennään. Mun huntu on kaksikerroksinen, simppeli ja ilman pitsiä, joskin semipitkä: osapuilleen 2,5 m. Aluksi aatostelin lyhyempää, noin peppumittaista huntua, mutta makutuomaristo oli selkeästi kokopitkän kannalla. Halusin kuitenkin hunnun, joka laskeutuu hieman avonaisena myös olkapäille, mikä sitten johti tuohon kaksikerroksisuuteen. En ehkä kuitenkaan tule peittäneeksi kasvoja tuolla blushing-osuudella, kun pikatestissä vaikutelma oli lähinnä koominen.
Mutta hei nyt saadaan sellaisia upeita “hunnun alta” -kuvia! Ne on melkeinpä mun potrettikuvien lemppareita, joten jei! Olen kyllä ymmärtänyt, että otosten järjestäminen ei ole mitenkään supertunnelmallista, kun parhaassa tapauksessa neljänneksi hunnun alle änkeää kuvaajan perässä kaaso tai bestman. Mutta kukapa todellisuudesta piittaisi, kun aika ne muistot kultaa kuitenkin! En ajatellut pitää huntua kovinkaan pitkään, vaan kaasot saavat onkia sen irti kampauksesta viimeistään juhlapaikalle saapumisen jälkeen. Toisaalta tahtoisin ehkä osan potreteista ilman huntua, joten voipi olla, että se joutuu syrjään vielä aiemmin.
Ahmin sun blogin tässä parin tunnin aikana ja täytyy sanoa, että sulla on tosi kiva tyyli kirjottaa! Pariin aikaisempaan postaukseen kommentoinkin jo :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että eksyit mun blogiin ja huisia, että tykkäät! Kiitos!
PoistaMä en vielä yhtään tiedä haluanko huntua vai en! Tavallaan en, mutta olisihan se oikeastaan aika ihana... Eikä tule varmasti toista tilaisuutta käyttää :D Täytyy itsekin sitten mekkokaupoilla kokeilla. Mäkin tykkään tosi paljon niistä "hunnun alla" kuvista!
VastaaPoistaKannattaa kyllä ehdottomasti testailla! Krista tuossa väläyttikin ihan boksin ulkopuolelta, että kirppikseltähän voisi ostaa hunnun ihan vain kuvausrekvisiitaksi, jos varsinaiseen lookiin se ei sovi.
PoistaMä olin alkuun aivan ehdoton, että tottakai huntu, mutta elokuussa mekon tuoreimmalla sovituskerralla mieli alkoi muuttua. Pääsin tuolloin testaamaan ensi kertaa mekkoa ja huntua yhdessä ja kokonaisuus näyttikin yllättäen raskaalta. Joten hyvin todennäköisesti pyörrän puheeni, eikä minulla tulla näkemään huntua. Kuviin ajattelin silti ottaa hunnun mukaan, jos saisimme pari hunnun alla -kuvaa napsaistua, koska minustakin ne ovat ihania :)
VastaaPoistaEn ookkaan tullut ajatelleeksi, että hunnun voisi tosiaan hommata pelkäksi rekvisiitaksikin! Jos tuntuu, ettei huntu sovi, niin morsian saa kyllä muuttaa mieltä. ;)
PoistaMinäkin epäilin aluksi hunnun suhteen tai lähinnä ajattelin ettei se sopisi itselleni kovin hyvin. Kuitenkin heti ensimmäisessä hääpukusovitukssa totesin, että huntu nimenomaan kruunaa morsiuslookin. Päädyin itse hyvin simppeliin melko pitkään huntuun, jota pidän vihkimisen ja valokuvauksen ajan 😊
VastaaPoistaKuulostaapa varsin tutulta. Ja kuten Siiri tuossa totesi, niin eipä sitä huntua hirveän monessa tilaisuudessa tule pidettyä.
Poista