Keskusteltiin Henkan kanssa siitä mitä haluttaisiin eli minä varovaisesti kerroin mitä olin “vähän aatellu” ja Henkka leimasi hyväksyntänsä tälle. Etsinnässä oli siis
- Kerroskakku noin 50 hengelle. Haluamme yhden yhtenäisen kakun kerrostarjotinvaihtoehdon sijaan, sillä minä olen jenkkihömpän turmeltama ja yksi jättikaakku vain on näyttävämpi.
- Semi-naked. Eli siis sellainen läpikuultavan ohueen kreemikerrokseen kääritty kakkunen, jonka kyljistä kerrokset kuultavat läpi.
- Suklaataikina pohja. Rehdisti sanoen minä en ole erityisemmin kakkuihmisiä ja yleensä kuorisin kermavaahdot ja ylipaksut täytekerrokset kehtaamistason mukaan pois. Suklaafonduet ja mokkapalat saa kuitenkin lähettää tähän suuntaan! Tosin mokkapaloissakaan en välitä siitä päällisestä.
- Raikas täyttymys. Suklaakakkujen ongelma on monasti överiäklömakeus. Tahtoisimmekin yhdistää suklaakakkupohjaamme jonkin raikkaan tai marjaisan täytteen.
- Kesäiset koristeet. Tahtoisimme koristeiden peilailevan koto-Suomemme kesää esimerkiksi mansikoin, vadelmin ja/tai mustikoin. Mustikanvarvut voisivat tuoda mukavasti vihreää. Ylin kerros on kuitenkin pyhitetty kakunkoristeellemme.
- Kuljetus. Sellaista tylsän käytännöllistä asiaa tarvitsee myös miettiä, että meidän juhlatilassa ei ole minkään valtakunnan kylmätiloja, joissa kakkua säilyttää. Tarvitsemme siis kakkutaksin, joka kurvaa pihaan juuri oikealla hetkellä. Eipähän tarvitse itse huolehtia kakun matkustusturvallisuudesta.
Tänään oli sitten makea päivä, kun kävimme hakemassa Tårta på tårta:lta (5/5 yrityksen nimestä!) maistiaiskakkuset! Leipomo sijaitsee Pitäjänmäen karulla teollisuusalueella eikä rakennustakaan voi oikein kutsuvaksi kehua. Leipurinaisten sydämellisen lämmin vastaanotto kuitenkin vähintäänkin paikkaa moiset sivuseikat ja asiakaskohtaamisesta täydet pisteet.
Edestakaisin sinkoilleiden sähköpostien jälkeen päädyimme testaamaan neljää makuvaihtoehtoa:
Mango-passion oli mukavan raikas, joskin yllättävän voimakkaan makuinen. Pidimme makuyhdistelmästä, mutta ulkonäkönsä vuoksi en voinut ajatella keltaraidallista kakkua muuten kuin ampiaiskakkuna.
Päärynä-mustikka puolestaan jäi vähän pliisuksi, mutta ilahduin isosti, kun löysin päärynätäytteestäkin oikeita hedelmäpalasia. Miksikään esanssimössöiksi näitä täytteitä ei siis tarvitse kutsua!
Vadelma-mustikka sopi omiin makunystyröihini, mutta Henkan pointtia kääretorttumaisuudesta ei oikein voinut ohittaa.
Sitruuna-mansikka oli jälleen raikas makuyhdistelmä, joskin minusta sitruuna peitti mansikan alleen. Syysflunssastaan huolimatta Henkka ei tätä kuitenkaan allekirjoittanut ja yhdistelmä olikin hänen suosikkinsa.
Näiden lisäksi menimme kokeilemaan ihan omin päin sellaisia kombinaatioita kuin mango-passion-sitruuna ja sitruuna-mustikka. Henkka antoi kuitenkin äänensä sitruuna-mansikalle ja koska itselläni ei kovin intohimoista mielipidettä ollut, oli kakkumaku sillä päätetty*.
*Lopulta mukaan ujutettiin tosin vielä mustikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti