sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kutsut ja hääsivu

Sitten ne itse kutsut.

Vaikka olenkin himppusen keskimääräistä DIY-henkisempi touhuaja, itse askarrellut kutsut ovat olleet no way -listalla. Tahdon pitää Tiimari-vibat pois meidän häistä. Vistaprint on ollut mun aatoksissa ykkösenä pitkään, sillä varsin laajan valikoiman designeja pääsee muokkaamaan ihan kohtuu vapaasti.

Joskus syksyllä lueskelin ruuanlaittomme yhteydessä (tai siis Henkka laittoi ruokaa ja minä vahdin riisiä) Jotain keltaista Iiran suunnitelmista toteuttaa hääkutsut laser-leikkuulla ja mutisin puolihuolimattomasti ääneen, että tuollaiseen en ole törmännytkään. Idea kuitenkin täräytti Henkkaa johonkin inspiraatiohermostoon ja meidän häissä tullaan nyt näkemään yhtä jos toista laserilla toteutettua yksityiskohtaa.

Ja ensimmäinen niistä on kutsut.

Meidän kutsut on siis laser-kaiverrettu millin paksuiselle ohutviiluvanerille. Puukuvion pdf ostettiin Etsystä ja muutettiin Inkscapella vektorigrafiikaksi. Tuuli ♥ Henri toteutettiin samoin kuin meidän häälogon kirjaimet eli minä rustasin sivellintussilla nimet ruutupaperille, jonka kuvasta Henkka jäljensi ne Inkscapella. Jotain se siinä mutisi piirtopöydästä. Haluttiin pitää kutsu varsin simppelinä, joten kaikessa lyhykäisyydessään teksti kuului

Lämpöisesti tervetuloa juhlimaan häitämme juhlapaikkaan lauantaina 27. heinäkuuta klo 15. Kurkkaathan tarkemman tietopaketin ja ilmoittautumisen 9.6. mennessä osoitteesta meidänhääsivu.fi.

Loppuun sitten meidän nimet ja puhelinnumerot. Oletetaan törkeästi, että kaikki tietää keistä on kyse eikä vaivauduttu laittamaan sukunimiä. Vähän olisi houkuttanut pistää nettisivu QR-koodina, mutta todettiin kutsun visuaalisen ilmeen kärsivän sitä liikaa.


Vaneripalasen toiselle puolelle kaiverrettiin vielä sitaatti Eppuja:

Joka päivä ja jokaikinen yö,
jonka sydämeni lyö.

Sujautettiin kutsut kirjekuoriin niin, että ensin esiin pilkistää tämä pieni intro ja kääntöpuolelta löytyy sitten itse kutsu. Tämä oli aika kiva pieni detalji, vaikka itse kehuskelenkin.



Meiltä ei löydy laser-leikkuria olkkarin nurkasta, vaan kutsut käytiin kaivertamassa Ison Omenan kirjastossa. Vaikka tahtoisinkin vähän kääpäillä vanhan kunnon kirjastojen puolesta, on se myönnettävä, että Ompun paja on aika huippu. Eikä kutsujen toteutus olisi mitenkään onnistunut ilman. Aivan hetkessä se ei toki nytkään tapahtunut, sillä kaikkien valmistelutoimien jälkeen yhden kaksipuoleisen kutsun kaiverrukseen kului noin 7 minuuttia ja 20 sekuntia.


Kuten niin monen muunkin, meidän hääsivu toteutettiin tahtoo.fi-sovelluksessa. Me ei suuremmalti olla käytetty palvelua hääsuunnittelussa, sillä rekisteröidyttiin vasta aivan hiljattain. Hääsuunnitteluun kylmiltään sukeltavalla palvelu pääsee varmasti parhaiten oikeuksiinsa ja tukee rumbaa alusta lähtien, mutta meille mulle hääblogien hömpötyksessä jo pidempään pörränneenä hääsuunnittelun virstanpylväät ovat aika hyvin merkillä jo valmiiksi. Meillä käytössä on siis lähinnä vieraslista (jonka voi muuten tuoda suoraan excel-tiedostosta, minkä huomasin heti kun olin näpytellyt erikseen kaikki meidän 50+ nimeä) ja hääsivu. Nämä synkkaavat kätevästi yhteen niin, että vieraat pääsevät sivuille omalla nimellään ja me voimme stalkata hääsivuilla käyneitä sekä ilmoittautuneita.

Jos olisi muutama satasnippu ylimääräistä, olisin halunnut käydä kihlajais/parikuvauksessa, jonka tuotoksia olisi ollut ihana käyttää hääsivulla. Henkan mielestä meidän yhteinen retkeilyselfie olisi aitoudessaan ollut ihan symppis ja passeli, mutta mä vähän nihkeilin. Muutenkin hääsivut olivat mulle jotenkin harvinaisen ahdistava projekti, kun kaikkia muokkausvaihtoehtoja olisi myrjardi, vaikka se valmis metsäteema olisi just sopiva, mutta kaikki tunnistaa sen ja ajattelee, että ollaan laiskoja. Henkka ehkä haisteli pienen bridezilla-vaaran tässä ja ryhtyi vähin äänin napsuttelemaan sivuja sillä välin, kun mä puhisin ylimääräisiä höyryjä ulos kutsukuorten parissa.

Päädyttiin simppelisti käyttämään kutsuista tuttua grafiikkaa ja vihertävää teemaa. Kuva ei aivan skaalaudu kaikilla mahdollisilla laitteilla, mutta kyllä siitä selvän saa. Kaikkia tekstejä en ajatellut tähän kopioida, mutta pääpiirteittäin meidän hääsivujen sisältö näytti jokseenkin tältä

Mitä, missä, täh?
Aika ja paikka. Näiden lisäksi lausuimme toiveen “juhlavasta pukeutumisesta”, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Lisäksi varoitimme juhlapaikkamme erityisominaisuuksista, kuten mukulakivilattiasta. Pikkulasten vanhempia ajatellen mainitsimme myös, ettei navetalta löydy juoksevaa vettä.

Ilmoittautuminen
Vieraiden ilmoittautuminen hoituu hääsivun kautta. Tässä kohden pyysimme raportoimaan myös mahdolliset erityisruokavaliot. Samalla olisi voinut tiedustella vieraiden aikomuksesta osallistua ohjelmaan esimerkiksi puheen muodossa, mutta arvelimme, ettei tätä ehkä meillä ole tarven erikseen kysellä. Mahdolliset puhujat ottanevat yhteyttä omatoimisesti.

Majoittuminen
Kerroimme varaamastamme huonekiintiöstä ja kuinka sitä pääsee hyödyntämään. Listasimme myös huoneiden hinnat suoraan hääsivuillamme, jottei vieraiden tarvitse kysellä niitä erikseen Päiväkummusta. Loppuun lisäsimme vielä linkin hotellin omille sivuille.

Muistamisista
Ei liene kovin shokeeraavaa, että meidänkin häälahjatoiveemme on häämatkakukkaron lihottaminen. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan tuoda esiin, että meille ihan oikeasti tärkeintä olisi päästä juhlimaan kaikkien ystäviemme kanssa eikä lahjus siis ole millään muotoa välttämätön. Poden pieniä omantunnontuskia juhlien järjestämisestä logistisesti niin hankalassa paikassa ja suurin huoleni onkin, ettei joku vieraistamme pääse sen vuoksi osallistumaan.

Kokonaisuudessaan kutsut onnistuivat melkeinpä yli odotusten. Ne ovat meidän sekä tulevina häiden näköiset ja siitä huolimatta ihan tyylikkäät! Myös vierailta on tipahdellut positiivista palautetta eikä samanlaisia ainakaan turhan usein möngerrä vastaan. Vaikka jääkaapin ovessa niitä voi olla haastava saada pysymään.

10 kommenttia:

  1. Oi, näistä tuli ihan tosi hienot! <3 Ja mikä bloggaajaonnistuminen, että joku on oikeasti saanut inspiraatiota omista löpinöistä, vaikka itse kutsut ovatkin hyvin erilaiset kuin meillä. Ja meillä myös etenkin sulhanen oli tekemässä lähes kaiken häihin liittyvän laserleikkurilla, kunnes vietettiin sen masiinan ääressä aika monta tovia kutsuja odottelemassa. :D Mutta huomenna minä menen kuitenkin vähän perhosia leikkelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti ihan valtaisa kiitos sulle, kun jaoit teidän ideoinnin! Mäkin olen miettinyt kuinka monikäyttöinen tuo laser-tekniikka todella on, kun samalla ajatuksella voi toteuttaa niin erilaisia ja erityylisiä juttuja. Otetaan läpsystä vaihto, jos satutaan joskus peräkkäin sille laitteelle. ;)

      Poista
  2. Tuli kyllä ihan mielettömän hienot! Ja uniikit. Kiva yksityiskohta tuo, että Eppujen sitaatti näkyy ensin, hyvä silaus :) Ja hahah, mulla kävi sama juttu Tahtoo:n kanssa, että huomasin excelistä tuonnin vasta näpyttelyn jälkeen... :’D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä etten ole ainut! Ei ehkä ollut ylpeimpiä mahdollisia hetkiäni, kun huomasin sen excel-tuontinapin... xD

      Poista
  3. Tosi tyylikkäät kutsut tuli! Olet ehkä jossain sanonutkin, mutta mistä nuo vanerilevyt ovat peräisin? :)

    On pitänyt itsekin tutustua tuohon Tahtooseen jo pitkään, mutta vielä ei ole ollut niin montaa lankaa käsissä samaan aikaan, että olisin kokenut tarvetta ulkoistaa ajattelua. Mutta niin paljon hyvää siitä olen kuullut, että varmasti tulee meilläkin jossain vaiheessa käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, se unohtui sanoa! Ostettiin siis Joensuun Palavanerilta muistaakseni puoli neliötä tuota vaneria ja siitä sitten Henkka sahasi sopivat palat.

      Poista
  4. Tosi kivat ja ihanan uniikit kutsut saitte aikaan 😍

    VastaaPoista
  5. Miten tyylipuhdas kokonaisuus! Erityisesti tuo lainauksen näkyminen ekana, vau!

    VastaaPoista